lauantai 10. toukokuuta 2008

Voitonpäivä

Joka vuosi yhdeksäs toukokuuta on Venäjällä suuri voitonpäiväjuhla, jossa iloitaan toisen maailmansodan päättymistä. Voitonpäivää voisi tapahtuma verrata Suomen vappuun, jossa kaduilla myydään ilmapalloja ja muuta krääsää, ihmisiä hurraamassa ja juhlimassa. Tietenkin sillä muutoksella, että väkeä Pietarissa on jo Suomen verran, eli ihmismassat ovat hyvin suuria.

Suuret paraatit täyttävät kaikki suuret kaupungit ja yleisöä todellakin riittää hurraamaan, niin nykyisille sotilaille kuin myös veteraaneillekin. Pietarissa oli pääkatu suljettuna liikenteeltä paraatia varten.

Paraatissa oli myös kaikki akselivaltojen liput, joita vedettiin maasturilla ja laahattiin maata pitkin. Itse en kerennyt paraatia nähdä, mutta Suomen lippua ei akselivaltojen seurana näkynyt. Sitä vastoin Saksan, Italian, Itävallan, Viron olivat varmasti häväistyksen kohteena(Sanoivat myös Puolan lipun olleen, mutta en tiedä pitääköhän se paikkaansa).

Voitonpäivänä myös myös punaliput sirpillä ja vasaralla varustettuna liehuivat varsin monessa paikassa. Näkyipä myös itse Stalinin kuvia kepin päässä, jolla haluttiin antaa arvoa entiselle johtajalle.

Jotta länsimaalainen voisi ymmärtää miksi osa venäläisistä arvostaa Stalinia niin suuresti, niin pääsyy tähän on se, että Stalin oli johtajana kun Neuvostoliitto kukisti akselivaltiot ja näin lopetti toisen maailman sodan. Tuttava on aiemmin kertonut myös hyvän esimerkin. Iso osa väestöstä, joka vihasi Stalinia(tai ei tykännyt) joutui hänen vainojen kohteeksi. Näin ollen nykyään hengissä olevat ovat olleet Stalinin kannattajia.

Autojen antenneissa, ihmisten takeissa ja hihoissa, käsilaukuissa ja jopa lastenrattaissa(käytännössä kaikissa liikkuvissa kohteissa) on nähtävillä musta-oransseja nauhoja. Tämä nauhaa kuvaa voittoa fasismin ikeen alta. Värit tarkoittavat tulta ja savua kuvaten näin sotaa. Pyhän Yrjön, yksi Venäjän arvostetuimmista kunniamerkeistä, sisältää myös samat värit.

No oliko moraalisesti oikein juhlia Liittoutuneiden voittoa toisesta maailmansodasta, kun itse kuulun juurieni perusteella hävinneen osapuolen leiriin. Sen aikaiset häviäjät ovat nykyajan voittajia. Saksa, Japani ja Suomi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka korkeat sotakorvaukset tuovat myös taloudellisia etuja pitkällä tähtäimellä.

Onko jo kaikki maailmansodat sodittu vai onko kohta seuraavan vuoro? Pitkään on ollut Euroopassa rauhallista ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa unohtamaan toisen maailmansodan kauheudet. Toivottavasti näin ei käy, mutta 50 vuoden päästä maailma on voinut "unohtaa" sodan kauheudet sekä maailmanpoliittinen valtatasapainokin voi olla aivan toista kuin nykyään.

Ei kommentteja: