Isossa massassa on paljon erilaisuuksia, mutta muutamia silmiinkin sattuvia piirteitä on löytynyt.
Aikoinaan Iivana julman ollessa vallassa, hän perusti erillisen erikoisyksikön, jonka jokainen sotilas oli valmis tuhoamaan vaikka kotikylänsä, jos käsky olisi käynyt. Näitä joukkoja kutsuttiin "opritsheiksi" Tunnusomaista näille joukoille oli, että kaikki varusteet hevoset mukaan lukien olivat pikimustia. Siihen aikaan munkit pukeutuivat mustiin kaapuihin, joten Oprashikit olivat varsin toisenlainen tuttavuus kuin ystävälliset munkit. Stalin oli aikoinaan suuri Iivana julman ihailija, joten ei tarvitse arvata mistä KGB:n mustat nahkapuvut ovat peräisin. Yhteen aikaan mafian joukot pukeutuivat myös mustiin nahkatakkeihin.
Nykyään tämä musta on miesten pääväri. Jokaisella itsellään kunnioittavalla miehellä tulee olla mustat nahkakengät ja aina huolletussa kunnossa. Nahkatakki tai muu musta takki on varsin yleinen, mustat housut tai tummat farkut. Vyönsoljet ovat täällä monesti myös isokokoisia. Täällä olen myös tajunnut kuinka Giorgio ja Hilfiger pystyvät menestymään, sillä paikallisilla miehillä näyttää löytyvän paljon vaatteita joissa nämä merkit on isolla ilmoitettu. Rannekello on Venäjällä statussymboli, joten menestyvällä miehellä kuuluu olla sellainen. Pienet miesten laukut ovat sattuneet silmään ja tietenkin mitä pulleampi minilaukku sen parempi.
Täällä on paljon myös paljon "takafalkkoneita" (engl. mullet), joita olen kuullut, että myös Ruotsissa jonkun verran suositaan. Tämän lisäksi monesti miehekkyyttä halutaan lisätä tekemällä "rough look" eli parransänkää ja hallitun sekaiset hiukset.
Kello on jo niin paljon, että ei taida viimepäivien tapahtumista jaksaa kirjoitella, mutta pikkuhiljaa alkaa urheilusta tulla säännöllistä. Vielä kun löydän yliopiston koripallojoukkueen ja kuntosalin.
tiistai 30. lokakuuta 2007
lauantai 27. lokakuuta 2007
Ja eikun jonottamaan...
Venäjällä on kehittynyt aivan omanlaisensa jonotuskulttuuri. Tämä johtuu pääasiassa Neuvostoliiton ajoista, jolloin kaikkea sai jonottaa. Esimerkiksi 80-luvulla kun Gorbatsov laittoi voimaan alkoholin "kieltolain", joka vähensi alkoholin määrää kaupoissa. Oli seurauksena se että jonot viinakauppaan venyivät yli korttelin mittaisiksi. Tällöin babushkat, jotka olivat tulleet aikaisemmin jonottamaan möivät oman jonotuspaikkansa alkoholia eniten haluavalle. Koska viinaa oli vain rajoitettu määrä niin kaikille ei tätä juovuttavaa nektaria riittänyt (se on sitten toinen tarina kuinka mafia rikastui silloin viinan pimeällä myynnillä ja oli valmis ostamaan kaikkea kun Neuvostoliitto hajosi).
Aina kun tulet paikkaan, jossa on ihmisiä odottamassa vuoroaan tulee kysyä: Кто посленние? (Kto poslennije), eli kuka on viimeinen. Tähän joku vastaa: Я посленнию (Ja poslenniju), minä olen viimeinen. Paina kaverin ulkonäkö mieleen ja nyt tiedät, että sinun vuorosi on hänen jälkeensä. Monestikaan mitään järkevää jonoa ei ole vaan sekava ihmiskasa, joten ainoa keino tietää milloin oma vuoro on seurata milloinka edellä oleva henkilö pääsee asioimaan - seuraavana on sinun vuorosi. On mahdollista, että joku on lähtenyt käymään jossain odottamisen sijaan, jolloin hän palatessaan säilyttää aikaisemmin varaamansa paikkansa. Näin ollen sinun eteesi saattaa ilmestyä henkilö, joka on ollut jossain, mutta jonkun toisen jonossa olevan kuuluu kyllä kertoa, että hän on "varannut" paikkansa aiemmin.
Ruokakaupoissa on hyvin tavallista, että jos näet kaverin jonottamassa ruokakasseineen, voit hyvin mennä hänen seurakseen. Koska kaverisi on ”varannut” myös sinulle paikkaa. Tämä tuntui minusta täysin oudolta, mutta kerta muutkin tekevät näin niin miksi en minäkin. Eletään maassa maan tavalla. Kääntöpuolena on, että sinun eteesi saattaa myös ilmestyä henkilöitä.
Nykyään tätä jonotusta ei kaupoissa näy, paitsi töiden jälkeen. Kun täytyy pyörittää byrokratian rattaita on jonotusta tiedossa, myös pankit ja postit ovat jonottajien suosikkikohteita.
Aina kun tulet paikkaan, jossa on ihmisiä odottamassa vuoroaan tulee kysyä: Кто посленние? (Kto poslennije), eli kuka on viimeinen. Tähän joku vastaa: Я посленнию (Ja poslenniju), minä olen viimeinen. Paina kaverin ulkonäkö mieleen ja nyt tiedät, että sinun vuorosi on hänen jälkeensä. Monestikaan mitään järkevää jonoa ei ole vaan sekava ihmiskasa, joten ainoa keino tietää milloin oma vuoro on seurata milloinka edellä oleva henkilö pääsee asioimaan - seuraavana on sinun vuorosi. On mahdollista, että joku on lähtenyt käymään jossain odottamisen sijaan, jolloin hän palatessaan säilyttää aikaisemmin varaamansa paikkansa. Näin ollen sinun eteesi saattaa ilmestyä henkilö, joka on ollut jossain, mutta jonkun toisen jonossa olevan kuuluu kyllä kertoa, että hän on "varannut" paikkansa aiemmin.
Ruokakaupoissa on hyvin tavallista, että jos näet kaverin jonottamassa ruokakasseineen, voit hyvin mennä hänen seurakseen. Koska kaverisi on ”varannut” myös sinulle paikkaa. Tämä tuntui minusta täysin oudolta, mutta kerta muutkin tekevät näin niin miksi en minäkin. Eletään maassa maan tavalla. Kääntöpuolena on, että sinun eteesi saattaa myös ilmestyä henkilöitä.
Nykyään tätä jonotusta ei kaupoissa näy, paitsi töiden jälkeen. Kun täytyy pyörittää byrokratian rattaita on jonotusta tiedossa, myös pankit ja postit ovat jonottajien suosikkikohteita.
perjantai 26. lokakuuta 2007
Зенит чампион попедаеш толка он!
Tuli eilen käytyä ulkomaalaisten kanssa katsomassa Pietarilaisen jalkapallojoukkue Zeniitin UEFA-cup ottelu hollantilaistaista AZ Alkamaaria vastaan. Ottelu päättyi 1-1 ja varsinkin miliisien ja turvallisuusjoukkojen määrä ihmetytti. Ennenkuin pääsimme katsomoon kävelimme 4 tarkastuspisteen ohi ja 3:ssa niistä minuut tarkastettiin kaikista vaarallisesta. Peli päättyi 1-1 ja yleisö oli varsin hyvin pelissä mukana. Kokemus oli oikein mukava, vaikka katsomat eivät täysin täynnä olleetkaan. Odotan kun Zeniitillä on vastassa Moskovalainen joukku, silloin on ilmassa paikallista "Suomi vs Ruotsi" henkeä.
Tiedoksi niille, jotka haluavat Zeniitin matseja katsomaan, niin mene metrolla asemalle Sportivnaja ja stadion on maan alta noustessasi suoraan edessä. Liput voi olla kannattavaa varata päivää tai kahta aikaisemmin, jolloin saa varmemmin paikan(riippuu tietenkin ketä vastaan peli on). Lippuja saattaa kyllä saada ostettua muualtakin kuin stadionilta, mutta muita paikkoja en tiedä. Meidän liput oli hankittu päivää aikaisemmin ja hinta oli 600 ruplaa eli noin 20e. Halvimmillaan liput taitaa olla 200-300 ruplaa.
Nahodka on 24/7 auki oleva ruokakauppa, jossa kävin eilen varastoja täydentemässä. Kassajonossa tutustuin vanhemman puoleiseen mieshenkilöön joka osasi puhua hiukan englantia. Hetken päästä selvisi, että mies oli aikoinaan työskennellyt Suomessa 25 vuotta ja osasi puhua sitä varsin sujuvasti. Leonid oli taksikuski ja lupasi toimia tarvittaessa taksina kunhan tuon sille Suomesta koskenkervapullon. Varsin mukava tuttavuus ja hyödyllinen lisä pimeiden taksien joukkoon.
Venäjällä, tai ainakin Pietarissa ja Moskovassa elämä pyörii 24/7 teholla! Sen huomaa siitä, että kaikki kaupat ovat joka päivä auki. Tämän lisäksi varsinkin vähän pienemmät ruokakaupat ja produktit(pieni puoti josta yleensä pyydetään halutut tuotteet ja myyjä ojentaa tiskin takaa) ovat auki 24/7. Näin ollen Venääiset ovat olleet ihmeissään kuinka suomalaiset pystyvät elämään, kerta sunnuntaisin ei voi käydä kaupoissa. Kaupoissa on sama alkoholipolitiikka kuin Suomessa. Joskus 21-23 jälkeen ei täällä myydä alkoholituotteita. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei täällä kaljaa lueta alkoholituotteeksi vaan virkoikkeeksi. Vodkat sun muut sitä vastoin ovat alkoholituotteita.
Itse tykkään todella paljon kauppojen aukioloista täällä, jolloin ei tarvitse miettiä milloin mennä kauppaan. Tämä on varmaankin paljon kiinni lain säädännöistä, mutta varmasti myös halvempi työvoima Venäjällä mahdollistaa sen että esim. kirjakauppa voi olla auki yötä päivää(yöllä kirjakauppa monesti näyttää elokuvia).
Tiedoksi niille, jotka haluavat Zeniitin matseja katsomaan, niin mene metrolla asemalle Sportivnaja ja stadion on maan alta noustessasi suoraan edessä. Liput voi olla kannattavaa varata päivää tai kahta aikaisemmin, jolloin saa varmemmin paikan(riippuu tietenkin ketä vastaan peli on). Lippuja saattaa kyllä saada ostettua muualtakin kuin stadionilta, mutta muita paikkoja en tiedä. Meidän liput oli hankittu päivää aikaisemmin ja hinta oli 600 ruplaa eli noin 20e. Halvimmillaan liput taitaa olla 200-300 ruplaa.
Nahodka on 24/7 auki oleva ruokakauppa, jossa kävin eilen varastoja täydentemässä. Kassajonossa tutustuin vanhemman puoleiseen mieshenkilöön joka osasi puhua hiukan englantia. Hetken päästä selvisi, että mies oli aikoinaan työskennellyt Suomessa 25 vuotta ja osasi puhua sitä varsin sujuvasti. Leonid oli taksikuski ja lupasi toimia tarvittaessa taksina kunhan tuon sille Suomesta koskenkervapullon. Varsin mukava tuttavuus ja hyödyllinen lisä pimeiden taksien joukkoon.
Venäjällä, tai ainakin Pietarissa ja Moskovassa elämä pyörii 24/7 teholla! Sen huomaa siitä, että kaikki kaupat ovat joka päivä auki. Tämän lisäksi varsinkin vähän pienemmät ruokakaupat ja produktit(pieni puoti josta yleensä pyydetään halutut tuotteet ja myyjä ojentaa tiskin takaa) ovat auki 24/7. Näin ollen Venääiset ovat olleet ihmeissään kuinka suomalaiset pystyvät elämään, kerta sunnuntaisin ei voi käydä kaupoissa. Kaupoissa on sama alkoholipolitiikka kuin Suomessa. Joskus 21-23 jälkeen ei täällä myydä alkoholituotteita. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei täällä kaljaa lueta alkoholituotteeksi vaan virkoikkeeksi. Vodkat sun muut sitä vastoin ovat alkoholituotteita.
Itse tykkään todella paljon kauppojen aukioloista täällä, jolloin ei tarvitse miettiä milloin mennä kauppaan. Tämä on varmaankin paljon kiinni lain säädännöistä, mutta varmasti myös halvempi työvoima Venäjällä mahdollistaa sen että esim. kirjakauppa voi olla auki yötä päivää(yöllä kirjakauppa monesti näyttää elokuvia).
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Ensimmäinen yhteys ulkomaailmaan
On tainnut muutama päivä vierähtää siitä kun viimeisen kerran tänne blogiin tekstiä lisäsin. Tänään sain internetin toimimaan. eikä kestänyt edes kauan:) vain pari viikkoa.
Tällä hetkellä fiilis on varsin hyvä. Tulen varmaankin jossain vaiheessa kertomaan ensimmäisen viikon säätämisestä, viilaamisesta ja kaikesta muusta paperin taittelusta ja siirtelystä, jota tarvittiin että pystyin opiskelun täällä aloittamaan.
Asun tällä hetkellä opiskelijoille suunnatussa asuntolassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa, kuin kaikki luennot. Tämä takaa sen, ettei kylminäkään päivinä tarvitse ulkona käydä. Rakennuksen kolmas kerros on suunnattu ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta jostain syystä minut on sijoitettu kahdeksanteen kerrokseen - mikä on varsin hyvä sillä tässä kerroksessa puhutaan englannin sijasta venäjää. Minulla on kaksi kämppistä, jotka kummatkin ovat Kazakstanista(jahas ei tainnut tulla oikeinkirjoitusdirektiivien mukaan).
Vastaan on jo näin lyhyen ajan kuluessa tullut paljon pieniä kulttuurivivahteita, jotka eroavat länsi-Eurooppalaisista käytännöistä, mutta niistä tulen kertomaan myöhemmin.
Tällä hetkellä fiilis on varsin hyvä. Tulen varmaankin jossain vaiheessa kertomaan ensimmäisen viikon säätämisestä, viilaamisesta ja kaikesta muusta paperin taittelusta ja siirtelystä, jota tarvittiin että pystyin opiskelun täällä aloittamaan.
Asun tällä hetkellä opiskelijoille suunnatussa asuntolassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa, kuin kaikki luennot. Tämä takaa sen, ettei kylminäkään päivinä tarvitse ulkona käydä. Rakennuksen kolmas kerros on suunnattu ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta jostain syystä minut on sijoitettu kahdeksanteen kerrokseen - mikä on varsin hyvä sillä tässä kerroksessa puhutaan englannin sijasta venäjää. Minulla on kaksi kämppistä, jotka kummatkin ovat Kazakstanista(jahas ei tainnut tulla oikeinkirjoitusdirektiivien mukaan).
Vastaan on jo näin lyhyen ajan kuluessa tullut paljon pieniä kulttuurivivahteita, jotka eroavat länsi-Eurooppalaisista käytännöistä, mutta niistä tulen kertomaan myöhemmin.
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Se on menoa nyt!
No niin, huomenna olen matkalla Pietariin ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Minun passi ja viisumi on Niinalla, joka lähtee Helsingistä Pietariin menevään junaan. Eli toivottavasti kumpikin päästään junaan ja nähdään siellä ennen rajamuodollisuuksia.
Kaikki on nyt pakattu. On kännykän laturista villasukkiin ja juoksukenkiin eli kaikkea tarpeellista. Yleensä kuitenkin jotain olennaista on jäänyt uupumaan, mutta ei sillä niin väliä koska sen huomaa vasta myöhemmin.
Kyllähän noita perhosia taitaa muutama mahan pohjassa olla. OnneksiPietarin suomiklubi on ollut loistava apu. Suomiklubin kautta olen saanut tutorin, joten en ole aivan yksin Pietarin opiskeluympäristössä. Koulusta en ole kuullut vielä mitään, mutta huomenna kuulen.
Hyvää yötä eli spakolnij notch
Kaikki on nyt pakattu. On kännykän laturista villasukkiin ja juoksukenkiin eli kaikkea tarpeellista. Yleensä kuitenkin jotain olennaista on jäänyt uupumaan, mutta ei sillä niin väliä koska sen huomaa vasta myöhemmin.
Kyllähän noita perhosia taitaa muutama mahan pohjassa olla. OnneksiPietarin suomiklubi on ollut loistava apu. Suomiklubin kautta olen saanut tutorin, joten en ole aivan yksin Pietarin opiskeluympäristössä. Koulusta en ole kuullut vielä mitään, mutta huomenna kuulen.
Hyvää yötä eli spakolnij notch
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
