Matkustaminen on kautta aikain ollut suosittua. Kuitenkin reppumatkailu ilman tarkkaa ohjelmaa ja päämäärää on kasvattanut kokoajan suosiotaan. Varsinkin Aasia ja Intia ovat tällä todella suosittuja kohteita edullisen hintatason ja eksotiikan vuoksi.
Me teimme lyhyen reppumatkan Nizhnij Novgorodiin ja alkusuunnitelmat olivat ainoastaan junalippu kaupunkiin. Suosittelen kuitenkin katsomaan internetistä muutamia yöpymispaikkoja. Sillä illan pimetessä saattaa joidenkin hermoja alkaa kiristämään, jos ei ole yöpaikkaa tiedossa. Varskin opiskelijalle hostellit (студенческое общежитие) ovat edullinen vaihtoehto sekä myös miellyttävä tapa tavata paikallisia opiskelijoita. Monesti myös juna-asemilla on mummoja tarjoamassaan asuntonsa nurkkaa yöpaikaksi.
Me saimme hankittua parin sekoilun jälkeen yöpaikan paikallisen yliopiston asuntolasta. Alla yhteystietoja jos jotain kiinnostaa eli Nizhnij Novgorodin lingvisti-osaston yliopistoasuntola (Адрес: Общежитие Нижегородского государственного лингвистического университета, Большая Печерская ул., 36 Телефон: (8312) 436-59-45). Mahdollisesti on myös parempiakin vaihtoehtoja, mutta meille tämä oli oiva paikka sijaintinsa ja asukkaitensa puolesta.
Kaupunkiin saavuttuasi mene lähimpään lehtikioskiin ja osta kaupungin marshrutka kartta (маршрутная карта). Kyseisestä kartasta näet kaikki julkiset kulkuneuvot ja niiden reitit. Tällä tavoin pystyt nopeasti matkustamaan haluamaasi paikkaan. Myös kaikkiin museoihin ja klubeille pääsee helpommin ilman jalkojen kivistystä.
Neuvojen kysyminen paikallisilta on kaikkein hauskin tilanne. Yleensä ihmiset voidaan jakaa neljään ryhmään. Ihmiset jotka eivät huomio sinua, ihmiset jotka eivät osaa auttaa, ihmiset jotka auttavat mutta kertovat täysin väärän suunnan ja lopuksi ihmiset, jotka auttavat ja antavat oikean suunnan.
En ole täysin varma onko täysin väärän neuvon antaminen ulkomaalaiselle paikallista huumoria vai halua auttaa vaikka ei tiedä minne neuvoa. No väärään suuntaan meneminen ei yleensä haittaa, jos ei ole kauhean kiire jonnekin.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Yöjuna kansalaisluokassa
Hetkeen en ole kirjoittanut blogia, sillä olen viettänyt kevättauon tai hiihtoloman Nizhnij Novgorodissa ja sen lähiympäristössä. Matka meni erinomaisesti ja näin sen mitä halusinkin. Eli pienen kylän länsi-Venäjältä, josta saisi edes hieman käsitystä "oikeasta" Venäjästä.
Junalla matkustaminen Venäjällä on yleisesti ottaen varsin edullista. Esimerkiksi vajaan 22 tunnin matka Pietarista Nizhnij Novgorodiin maksoi 700 ruplaa.
Junaliput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen, sillä junat voivat olla buukattu varsin täyteen. Liput saa hankittua juna-asemalta tai erillisistä myyntipisteistä, joissa ei tarvitse jonottaa läheskään niin kauaa. Esimerkiksi Pietarissa olevan kannattaa ostaa lippunsa Kazaanin vasemmalla puolella olevalta kadulta (lähempänä gostinny dvor kauppakeskusta). Ostimme liput kansalaisluokkaan, joka oli ymmärtääksemme toiseksi edullisin makuupaikkavaunu(halvinta ei ollut saatavilla).
Vaunu jossa majoituimme sisälsi 36 makuupaikkaa. Sängyt olivat kahdessa kerroksessa. Käytävän oikealla puolen oli 2 sänkyä ja vasemmalla 4 sänkyä sekä pöytä. Tämä muodosti niin sanotun palikan, joita oli kuusi peräjälkeen. Mitään ovia tai verhoja ei ollut, joten käytävää pitkin kulkiessa pystyi näkemään koko venäläisten kirjon. Lisähuomautuksena vielä sänkyjen pituudesta: sänkyjen pituus junassa on 180cm luokkaa, joten pidemmiltä kavereilta saattaa jalat ulottua käytävälle, joihinka ihmiset törmäilevät yöllä.
Vessoja vaunussa oli kaksi kappaletta, vaunun kummassakin päädyssä. Erikoista oli vessan lavuaarihana, sillä vedentulo säädettiin aivan normaalisti, mutta sen lisäksi täytyi painaa suuttimen vieressä olevaa venttiiliä saadakseen veden tulemaan. Kuumaa vettä ei tietänkään tullut, mutta eihän sellaista kukaan odottanutkaan.
Jokaisessa vaunussa oli myös piste, josta sai ottaa kuumaa vettä sekä kylmää juomakelpoista vettä(kylmää vettä en kyllä uskaltanut kokeilla). Joten ruokailua ja teetä varten oli hyvä ilmainen vesipiste.
Matkatavarat sai laitettua turvaan joko alapetien alle tai ylös yläsänkyjen yläpuolelle, josta sai otettua patjat ja peitot petejä varten. Liinavaatteet tuotiin hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, joten pedin sai tehtyä aikaisinkin.
Koska vaunu oli käytännössä yhtä suurta huonetta, sammuivat valot junasta puolelta öin. Täysin pimeäksi ei vaunu kuitenkaan mennyt vaan lievä yövalo oli päällä ja vaunussa pystyi liikkumaan ongelmitta.
Kansalaisluokassa matkustaessaan törmää pakostakin uusiin ihmisiin ja huomasin samalla kuinka lähelle olimmekaan matkustamassa. Monilla ihmisillä olikin monen päivän matkustus, kun meillä oli ainoastaan alle vuorokausi eli helppo huki. Vaunussa oli kavereita joiden puheesta ei ymmärtänyt yhtään mitään vaikka olivat selvin päin ja toisaalta täysin seis olevia kavereita joita pystyi ymmärtämään.
Mielenkiintoista oli myös siisteys, koska junaa ei voitu siivota kunnolla joka vuorokausi ihmisten asuessa siellä. Näin ollen siivooja kävi lattian siivoamassa kerran päivään ja nostimme vuorollamme aina jalkoja pois siivoojan tieltä. Myös montapäivää matkaavan ei ole mahdollista käydä suihkussa, joten viikon matkustamisen jälkeen jos suihkussa ei ole käynyt voi olla aika vahva meininki.
Mitä ottaa mukaan pitkälle junamatkalle Venäjällä? Ehdottomasti släpärit ja kevyttä vaatetusta, kuten shortsit. Släpäreillä on nopeasti jalassa eivätkä ne hiosta jalassa. Jos junassa sattuu olemaan kuuma, kuten meillä menomatkalla, siellä on sitten kuuma(olisipa ollut shortsit mukana). Muuten ihan oman mielen mukaan matkavarustusta. Pikapuuro ja nuudelit oli näppärä tehdä mukissa, kun junasta sai kuumaa vettä, joten itse suosittelisin niitä myös muille.
Kokemus oli kyllä oikein mukava ja suosittelen kokeilemaan. Junassa näkyi Venäläistä elämää parhaimmillaan.
Junalla matkustaminen Venäjällä on yleisesti ottaen varsin edullista. Esimerkiksi vajaan 22 tunnin matka Pietarista Nizhnij Novgorodiin maksoi 700 ruplaa.
Junaliput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen, sillä junat voivat olla buukattu varsin täyteen. Liput saa hankittua juna-asemalta tai erillisistä myyntipisteistä, joissa ei tarvitse jonottaa läheskään niin kauaa. Esimerkiksi Pietarissa olevan kannattaa ostaa lippunsa Kazaanin vasemmalla puolella olevalta kadulta (lähempänä gostinny dvor kauppakeskusta). Ostimme liput kansalaisluokkaan, joka oli ymmärtääksemme toiseksi edullisin makuupaikkavaunu(halvinta ei ollut saatavilla).
Vaunu jossa majoituimme sisälsi 36 makuupaikkaa. Sängyt olivat kahdessa kerroksessa. Käytävän oikealla puolen oli 2 sänkyä ja vasemmalla 4 sänkyä sekä pöytä. Tämä muodosti niin sanotun palikan, joita oli kuusi peräjälkeen. Mitään ovia tai verhoja ei ollut, joten käytävää pitkin kulkiessa pystyi näkemään koko venäläisten kirjon. Lisähuomautuksena vielä sänkyjen pituudesta: sänkyjen pituus junassa on 180cm luokkaa, joten pidemmiltä kavereilta saattaa jalat ulottua käytävälle, joihinka ihmiset törmäilevät yöllä.
Vessoja vaunussa oli kaksi kappaletta, vaunun kummassakin päädyssä. Erikoista oli vessan lavuaarihana, sillä vedentulo säädettiin aivan normaalisti, mutta sen lisäksi täytyi painaa suuttimen vieressä olevaa venttiiliä saadakseen veden tulemaan. Kuumaa vettä ei tietänkään tullut, mutta eihän sellaista kukaan odottanutkaan.
Jokaisessa vaunussa oli myös piste, josta sai ottaa kuumaa vettä sekä kylmää juomakelpoista vettä(kylmää vettä en kyllä uskaltanut kokeilla). Joten ruokailua ja teetä varten oli hyvä ilmainen vesipiste.
Matkatavarat sai laitettua turvaan joko alapetien alle tai ylös yläsänkyjen yläpuolelle, josta sai otettua patjat ja peitot petejä varten. Liinavaatteet tuotiin hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, joten pedin sai tehtyä aikaisinkin.
Koska vaunu oli käytännössä yhtä suurta huonetta, sammuivat valot junasta puolelta öin. Täysin pimeäksi ei vaunu kuitenkaan mennyt vaan lievä yövalo oli päällä ja vaunussa pystyi liikkumaan ongelmitta.
Kansalaisluokassa matkustaessaan törmää pakostakin uusiin ihmisiin ja huomasin samalla kuinka lähelle olimmekaan matkustamassa. Monilla ihmisillä olikin monen päivän matkustus, kun meillä oli ainoastaan alle vuorokausi eli helppo huki. Vaunussa oli kavereita joiden puheesta ei ymmärtänyt yhtään mitään vaikka olivat selvin päin ja toisaalta täysin seis olevia kavereita joita pystyi ymmärtämään.
Mielenkiintoista oli myös siisteys, koska junaa ei voitu siivota kunnolla joka vuorokausi ihmisten asuessa siellä. Näin ollen siivooja kävi lattian siivoamassa kerran päivään ja nostimme vuorollamme aina jalkoja pois siivoojan tieltä. Myös montapäivää matkaavan ei ole mahdollista käydä suihkussa, joten viikon matkustamisen jälkeen jos suihkussa ei ole käynyt voi olla aika vahva meininki.
Mitä ottaa mukaan pitkälle junamatkalle Venäjällä? Ehdottomasti släpärit ja kevyttä vaatetusta, kuten shortsit. Släpäreillä on nopeasti jalassa eivätkä ne hiosta jalassa. Jos junassa sattuu olemaan kuuma, kuten meillä menomatkalla, siellä on sitten kuuma(olisipa ollut shortsit mukana). Muuten ihan oman mielen mukaan matkavarustusta. Pikapuuro ja nuudelit oli näppärä tehdä mukissa, kun junasta sai kuumaa vettä, joten itse suosittelisin niitä myös muille.
Kokemus oli kyllä oikein mukava ja suosittelen kokeilemaan. Junassa näkyi Venäläistä elämää parhaimmillaan.
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Maslenitsa
Viimeviikolla oli maslenitsa, joka huipentui sunnuntaina tapahtuneeseen talviriehaan. Mekin lähdimme Pietarin ulkopuolella olevaan pieneen kylään.
Talvirieha oli merenrannalla olevassa puistossa, jonne iso määrä ihmisiä oli kokoontunut nauttimaan kevään voittoa talvesta.
Mahdollisuus oli hiihtää, luistella, kelkkailla, ratsastaa tai käydä erilaisissa huvipuistolaitteissa. Huvipuistolaitteet olivat luultavasti suunnattu nuoremmille kavereille, mutta koska pituusrajaa ei ollut asetettu pääsin minäkin possujunan tapaiseen laitteeseen (pituuteni on yli 2m). Myös lumisotaa ja kaikenlaista hauskaa ja hilpeää "sekoilua" oli nähtävissä ja tehtävissä.
Ruoka on myös erittäin tärkeässä roolissa maslenitsassa, joten blinejä myytiin kaikkialla niin sisärakennuksissa kuin ulkoteltoissa, myös shaslikkiä (lihavarras) ja muita ruokia oli saatavilla. Vaikka olen syönyt moneen otteeseen blinejä en ole niistä saanut vielä yliannostusta. Kyllä ne tuoreet letut vaan on aina maukkaita, tällä kertaa täytevaihtoehtoina oli smetana, makea maitovanukas(hieman karamellikastikkeen tyylinen) ja tietenkin hillo.
Keskellä puistoa oli iso lava, jossa showmies järjesti kaikenlaisia kilpailuja katsojien kesken. Myös laulu- ja tanssiesityksiä oli aina välillä nähtävissä. Suuressa rakennuksessa oli myös erityispaikka tanssi- ja showesityksiä varten, joten näkemisestä ja kokemisesta ei ollut puute.
Juhla huipentui olkimuorin polttamiseen (variksenpelätin, чучело) ja ihmiset polttivat omia pieniä variksenpelättimiä ja toivoivat samalla, ettei jotain ikävää asiaa tapahtuisi. Tämän jälkeen ihmiset tanssivat palavan olkimuorin ympärillä, joka muistutti lopuksi enemmänkin pientä kokkoa.
Varsinkin iltapäivästä myös venäläiset miehet olivat varsin hilpeitä, mutta se saattoi myös osaltaan johtua vodkan tunteita lämmittävästä vaikutuksesta. Eräs miehille suunnattu leikki oli kiivetä sähkötolpan korkuiseen ja näköiseen tolppaan ilman paitaa ja tiputtaa sieltä palkinto. Homman juju oli siinä, että alas tullessa monen kaverin iho hieman paloi kun tuli vauhdilla alas.
Myös myyntikojuja, jossa myytiin kaikenlaista aina huiveista ja pikku variksenpelättimistä lasten krääsään.
Päivä oli oikein onnistunut ja mukava, sekä ihmiset hyvin ystävällismielisiä. Tuntui melkein kuuluvansa joukkoon kaikkien ollessa niin mukavia. Myös Pietarissa järjestettiin puistoissa vastaavia tapahtumia, joten välttämätöntä ei ollut kulkea merta edemmäs kalaan. Mutta ilmapiiri oli oikein miellyttävä hieman syrjempänä ihmiskeskittymästä.
Talvirieha oli merenrannalla olevassa puistossa, jonne iso määrä ihmisiä oli kokoontunut nauttimaan kevään voittoa talvesta.
Mahdollisuus oli hiihtää, luistella, kelkkailla, ratsastaa tai käydä erilaisissa huvipuistolaitteissa. Huvipuistolaitteet olivat luultavasti suunnattu nuoremmille kavereille, mutta koska pituusrajaa ei ollut asetettu pääsin minäkin possujunan tapaiseen laitteeseen (pituuteni on yli 2m). Myös lumisotaa ja kaikenlaista hauskaa ja hilpeää "sekoilua" oli nähtävissä ja tehtävissä.
Ruoka on myös erittäin tärkeässä roolissa maslenitsassa, joten blinejä myytiin kaikkialla niin sisärakennuksissa kuin ulkoteltoissa, myös shaslikkiä (lihavarras) ja muita ruokia oli saatavilla. Vaikka olen syönyt moneen otteeseen blinejä en ole niistä saanut vielä yliannostusta. Kyllä ne tuoreet letut vaan on aina maukkaita, tällä kertaa täytevaihtoehtoina oli smetana, makea maitovanukas(hieman karamellikastikkeen tyylinen) ja tietenkin hillo.
Keskellä puistoa oli iso lava, jossa showmies järjesti kaikenlaisia kilpailuja katsojien kesken. Myös laulu- ja tanssiesityksiä oli aina välillä nähtävissä. Suuressa rakennuksessa oli myös erityispaikka tanssi- ja showesityksiä varten, joten näkemisestä ja kokemisesta ei ollut puute.
Juhla huipentui olkimuorin polttamiseen (variksenpelätin, чучело) ja ihmiset polttivat omia pieniä variksenpelättimiä ja toivoivat samalla, ettei jotain ikävää asiaa tapahtuisi. Tämän jälkeen ihmiset tanssivat palavan olkimuorin ympärillä, joka muistutti lopuksi enemmänkin pientä kokkoa.
Varsinkin iltapäivästä myös venäläiset miehet olivat varsin hilpeitä, mutta se saattoi myös osaltaan johtua vodkan tunteita lämmittävästä vaikutuksesta. Eräs miehille suunnattu leikki oli kiivetä sähkötolpan korkuiseen ja näköiseen tolppaan ilman paitaa ja tiputtaa sieltä palkinto. Homman juju oli siinä, että alas tullessa monen kaverin iho hieman paloi kun tuli vauhdilla alas.
Myös myyntikojuja, jossa myytiin kaikenlaista aina huiveista ja pikku variksenpelättimistä lasten krääsään.
Päivä oli oikein onnistunut ja mukava, sekä ihmiset hyvin ystävällismielisiä. Tuntui melkein kuuluvansa joukkoon kaikkien ollessa niin mukavia. Myös Pietarissa järjestettiin puistoissa vastaavia tapahtumia, joten välttämätöntä ei ollut kulkea merta edemmäs kalaan. Mutta ilmapiiri oli oikein miellyttävä hieman syrjempänä ihmiskeskittymästä.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Kansainvälinen naistenpäivä
Kahdeksas maaliskuuta oli taas kansainvälinen naistenpäivä, joka on Venäjällä varsin megalomaaninen tapahtuma. Kadulla kulkiessa kukka-asetelmia ja ruusuja on kaikkien käsissä ja välillä tuntuukin, että on ennemminkin kävelemässä puutarhassa kuin asfaltin ja betonin täyttämässä metropolissa.
Kansainvälisen naistenpäivän syntymänä pidetään 1800-luvulla tapahtunutta naisten lakkoa New Yorkin tekstiilitehtaassa. Kuitenkin vasta ensimmäinen naistenpäivä pidettiin vuonna 1909 Yhdysvalloissa ja Venäjälle naistenpäivä saapui virallisesti vuonna 1913.
Naistenpäivällä on poliittinen ja emotionaalinen puoli. Kun päivää käytetään politiikanvälikappaleena, sillä pyritään muistuttamaan suuresta maailmasta, jossa isolla osalla naisia ei ole samoja oikeuksia, joita miehet omistavat. Toisaalta Venäjällä naistenpäivänä miesten tulee muistaa läheisiä naisia, tyttöystävää ja vaimoa kukilla ja suklaalla.
Neuvostoliitossa kiinnitettiin varsin paljon huomiota työpaikkatasa-arvoon työläisten tasolla (suurin osa johtajistahan oli kuitenkin miehiä). Vuonna 1966 naistenpäivästä tuli Neuvostoliitossa kansallinen vapaapäivä, jolloinka juhlapäivän painoarvo kasvoi huomattavasti. Vaikka tänä vuonna naistenpäivä sattui lauantaille se ei venäläisiä ja minua olleenkaan haitannut. Venäjällä kun on tapana siirtää kaikki pyhäpäivät jotka osuvat viikonlopulle seuraavan työpäivän kohdalle. Näin ollen lauantain pyhäpäivä siirtyi maanantaille. Kuinka makea idea tämä onkaan, mutta ei taida tälläinen olla siirtymässä Suomen puolelle. Toisaalta pyhäpäivinäkin täällä on kaikki paikat auki toisin kuin Suomessa.
Kansainvälisen naistenpäivän syntymänä pidetään 1800-luvulla tapahtunutta naisten lakkoa New Yorkin tekstiilitehtaassa. Kuitenkin vasta ensimmäinen naistenpäivä pidettiin vuonna 1909 Yhdysvalloissa ja Venäjälle naistenpäivä saapui virallisesti vuonna 1913.
Naistenpäivällä on poliittinen ja emotionaalinen puoli. Kun päivää käytetään politiikanvälikappaleena, sillä pyritään muistuttamaan suuresta maailmasta, jossa isolla osalla naisia ei ole samoja oikeuksia, joita miehet omistavat. Toisaalta Venäjällä naistenpäivänä miesten tulee muistaa läheisiä naisia, tyttöystävää ja vaimoa kukilla ja suklaalla.
Neuvostoliitossa kiinnitettiin varsin paljon huomiota työpaikkatasa-arvoon työläisten tasolla (suurin osa johtajistahan oli kuitenkin miehiä). Vuonna 1966 naistenpäivästä tuli Neuvostoliitossa kansallinen vapaapäivä, jolloinka juhlapäivän painoarvo kasvoi huomattavasti. Vaikka tänä vuonna naistenpäivä sattui lauantaille se ei venäläisiä ja minua olleenkaan haitannut. Venäjällä kun on tapana siirtää kaikki pyhäpäivät jotka osuvat viikonlopulle seuraavan työpäivän kohdalle. Näin ollen lauantain pyhäpäivä siirtyi maanantaille. Kuinka makea idea tämä onkaan, mutta ei taida tälläinen olla siirtymässä Suomen puolelle. Toisaalta pyhäpäivinäkin täällä on kaikki paikat auki toisin kuin Suomessa.
torstai 6. maaliskuuta 2008
Smetanaa ja majoneesia
Nyt kun on rasvaviikot toiselta nimeltään Maslenitsa menossa ja kevään tuloa juhlitaan niin otetaan mukaan myös Venäjän perustuotteet smetana ja majoneesi.
Suomessa on jo jonkun aikaa ollut voimassa vähärasvaisten tuotteiden vallankumous, näin ei vielä Venäjällä asia ole. Maidon rasvaprosentti vastaa hyvin monesti kaljan alkoholiprosenttia, joten aivan pienistä rasvoista ei ole kyse. Paikalliset ovat täysin ihmeissään Valion rasvattomasta maidosta ja siitä kuinka kukaan sitä pystyisi juomaan.
Smetana on kuin Ranskan kermaa tai vuolukermaa sen lisäksi se on hieman hapanta. Rasvaisuus smetanassa alkaa aina 15% ylöspäin. Smetanaa käytetään ruuanlaitossa varsin paljon. Sen lisäksi myös keittoihin lisätään melkein aina smetanaa ja syödään blinejäkin smetanan kera. Periaatteessa voisi sanoa, että smetana on yksi osa kerman ja voin kanssa venäläisten ruokakulttuurissa.
Majoneesi on Venäjällä paikallinen superjulkkis, sillä kaduilla ja metroissa majoneesia mainostetaan varsin voimakkaasti. Tämä taas kuvaa hyvin kuinka kovasta kulutushyödykkeestä on kyse. Eli koska majoneesia käytetään kovasti myös kilpailu asiakkaista on kovaa. Majoneesin rasvaprosentti lähtee aina 40% ylöspäin. Koska majoneesi tehdään ruokaöljystä ja kanamunista on energiapitoisuus hyvin korkea.
Itse olen tykästynyt paikallisiin majoneeseihin ja smetanakin menee keitossa mukisematta. Joten kyllä näistä saamilla energiamäärillä pysyy varsin hyvin hengissä, toisaalta saa nähdä tuleeko energiaa jopa yli tarpeiden.
Yksi dilemma on jo jonkin aikaa vaivannut mieltäni: täällä Venäjällä nuoret naiset ovat hyvin pitkiä ja hoikkia, mutta vanhat naiset taas lyhyitä ja leveitä. Vielä en ole keksinyt ratkaisua tähän metamorfoosiin. Yksi vaihtoehto voisi olla, että nyt vanhemmassa iässä olevat naiset ovat nähneet nälkää nuorena ja siten jääneet lyhyiksi, kun taas nykynuorille on saatavilla tarpeeksi energiaa pituuskasvua varten.
Suomessa on jo jonkun aikaa ollut voimassa vähärasvaisten tuotteiden vallankumous, näin ei vielä Venäjällä asia ole. Maidon rasvaprosentti vastaa hyvin monesti kaljan alkoholiprosenttia, joten aivan pienistä rasvoista ei ole kyse. Paikalliset ovat täysin ihmeissään Valion rasvattomasta maidosta ja siitä kuinka kukaan sitä pystyisi juomaan.
Smetana on kuin Ranskan kermaa tai vuolukermaa sen lisäksi se on hieman hapanta. Rasvaisuus smetanassa alkaa aina 15% ylöspäin. Smetanaa käytetään ruuanlaitossa varsin paljon. Sen lisäksi myös keittoihin lisätään melkein aina smetanaa ja syödään blinejäkin smetanan kera. Periaatteessa voisi sanoa, että smetana on yksi osa kerman ja voin kanssa venäläisten ruokakulttuurissa.
Majoneesi on Venäjällä paikallinen superjulkkis, sillä kaduilla ja metroissa majoneesia mainostetaan varsin voimakkaasti. Tämä taas kuvaa hyvin kuinka kovasta kulutushyödykkeestä on kyse. Eli koska majoneesia käytetään kovasti myös kilpailu asiakkaista on kovaa. Majoneesin rasvaprosentti lähtee aina 40% ylöspäin. Koska majoneesi tehdään ruokaöljystä ja kanamunista on energiapitoisuus hyvin korkea.
Itse olen tykästynyt paikallisiin majoneeseihin ja smetanakin menee keitossa mukisematta. Joten kyllä näistä saamilla energiamäärillä pysyy varsin hyvin hengissä, toisaalta saa nähdä tuleeko energiaa jopa yli tarpeiden.
Yksi dilemma on jo jonkin aikaa vaivannut mieltäni: täällä Venäjällä nuoret naiset ovat hyvin pitkiä ja hoikkia, mutta vanhat naiset taas lyhyitä ja leveitä. Vielä en ole keksinyt ratkaisua tähän metamorfoosiin. Yksi vaihtoehto voisi olla, että nyt vanhemmassa iässä olevat naiset ovat nähneet nälkää nuorena ja siten jääneet lyhyiksi, kun taas nykynuorille on saatavilla tarpeeksi energiaa pituuskasvua varten.
lauantai 1. maaliskuuta 2008
Presidentin vaalit 2008 Venäjä
Huomenna Venäjä saa uuden presidentin. Täällä kaikki tietävät kuka on tuleva voittaja, mutta virallinen ilmoitus tapahtuu vasta huomenna.
Dmitri Medvedev on Vladimir Putinin mantelin perijä ja tulee varmasti jatkamaan nykyisen presidentin viitoittamalla tiellä. Medvedev ei ole missään nimessä huono vaihtoehto presidentiksi, sillä kaikki muut presidenttiehdokkaat ovat vähemmän tai enemmän huonoja valintoja. Esimerkiksi Vladimir Zhirinovski on luvannut seuraavaa jos pääsee presidentiksi: asuntovelat anteeksi, hintojen pitäminen paikallaan vuoteen 2009 saakka, yliopistojen pääsykokeet poistetaan, pikkurikolliset vapautetaan ja niin edespäin. Näitä kommentteja kun lukee niin näkee, että myös populismin ja huomion voimin yritetään saada ääniä. Ainiin ja viime presidentin vaaleissa Zhirinovski lupasi ilmaista vodkaa, jos voittaa.
Koska länsi on enemmän kiinnostunut Venäjän demokratiasta kuin hyvinvoinnista kerrotaan myös siitäkin. Kaikki suuret televisiokanavat ovat antaneet Medvedeville ylivoimaisesti eniten media-aikaa ja tämä on todella painava asia. 63% venäläisistä pitää televisiota tärkeimpänä tietolähteenä presidentinvaaleista, joten jos 95% ajasta näkyy vain Medvedev niin voitto on jo näin ollen selvä.
Kauan aikaa sitten on jo ollut ilmoitus mielenosoituksesta presidentinvaalien tuloksesta. Mielenosoitus on 3.3.2008 eli päivä presidentinvaalien jälkeen. Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä kuinka varma Medvedevin paikka presidenttinä on. Itse olen miettinyt kuinka tuota mielenosoitusta pääsisi seuraamaan joutumatta itse vangituksi. Kuulemma aikaisemmalla kerralla miliisejä oli niin paljon, että mitään ei voinut tapahtua.
Dmitri Medvedev on Vladimir Putinin mantelin perijä ja tulee varmasti jatkamaan nykyisen presidentin viitoittamalla tiellä. Medvedev ei ole missään nimessä huono vaihtoehto presidentiksi, sillä kaikki muut presidenttiehdokkaat ovat vähemmän tai enemmän huonoja valintoja. Esimerkiksi Vladimir Zhirinovski on luvannut seuraavaa jos pääsee presidentiksi: asuntovelat anteeksi, hintojen pitäminen paikallaan vuoteen 2009 saakka, yliopistojen pääsykokeet poistetaan, pikkurikolliset vapautetaan ja niin edespäin. Näitä kommentteja kun lukee niin näkee, että myös populismin ja huomion voimin yritetään saada ääniä. Ainiin ja viime presidentin vaaleissa Zhirinovski lupasi ilmaista vodkaa, jos voittaa.
Koska länsi on enemmän kiinnostunut Venäjän demokratiasta kuin hyvinvoinnista kerrotaan myös siitäkin. Kaikki suuret televisiokanavat ovat antaneet Medvedeville ylivoimaisesti eniten media-aikaa ja tämä on todella painava asia. 63% venäläisistä pitää televisiota tärkeimpänä tietolähteenä presidentinvaaleista, joten jos 95% ajasta näkyy vain Medvedev niin voitto on jo näin ollen selvä.
Kauan aikaa sitten on jo ollut ilmoitus mielenosoituksesta presidentinvaalien tuloksesta. Mielenosoitus on 3.3.2008 eli päivä presidentinvaalien jälkeen. Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä kuinka varma Medvedevin paikka presidenttinä on. Itse olen miettinyt kuinka tuota mielenosoitusta pääsisi seuraamaan joutumatta itse vangituksi. Kuulemma aikaisemmalla kerralla miliisejä oli niin paljon, että mitään ei voinut tapahtua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
