Vaihto-opiskeluraportti

Lisään tässä juuri valmiiksi saadun vaihto-opiskeluraportin, joka pitää antaa kaikille avustusten antajille, jotka ovat osaltaan auttaneet matkaani. Tässä on kopio raportista.

Vaihto-oppilasraportti

Olin opiskellut puolitoista vuotta venäjää Tampereen teknillisessä yliopistossa, kun kevään vaihto-oppilashaut alkoivat. Siis puolitoista vuotta! Tämä tarkoitti sitä, että osasin numerot nollasta sataan ja kertoa muutaman asian itsestäni kuten ikäni ja sen missä asuin. Täysin tietoisena siitä, että kielitaitoni ei ollut riittävän hyvä opiskellakseni teknisiä aineita laitoin paperit menemään. Olin päättänyt oppia venäjän kielen ja paras paikka tehdä se oli mennä paikan päälle.

Ennen vaihtoon lähtöä kerkesin opiskella neljä venäjän kielen kurssia, joissa Anna Mikkola oli saanut iskettyä minuun venäjä-kipinän. Kipinän, joka oli sitten loppujen lopuksi roihahtanut aimo liekkeihin. Päätin kokeilla sammuttaa sisäistä paloani matkaamalla Pietarin teknilliseen yliopistoon.

Jossain vaiheessa sain CIMO:lta tiedon että opiskelupaikka oli varmistunut (www.cimo.fi). Tällä hetkellä oli jo keskikesä ja kaikki vaihtoon lähtevät opiskelutoverit olivat saaneet tiedot jo kuukausia aikaisemmin. Olin todella helpottunut tiedosta, mutta myös samalla jännittynyt tietäessäni suuren seikkailun tulevan syksyllä alkamaan kohti Venäjää.

Opiskelut alkoivat 2.9.2007 tässä vaiheessa olin kuitenkin Suomessa, sillä en ollut saanut opiskelija kutsua Venäjälle. CIMO:n yhteyshenkilö Asta Hämäläinen oli varoitellut ja sanonut, että opiskelukutsu saattaa viivästyä. En ollut erityisen huolissani vielä, mutta mitä pidemmälle aika eteni sitä epätoivoisemmalta alkoi odotus tuntua. Kunnes loppujen lopuksi 12.10.2007 olin junalla matkalla Pietariin. Olin siis odotellut hieman vajaan puolitoista kuukautta. En voinut opiskella Tty:llä, koska olin jo ilmoittautunut poissa olevaksi, kesätyön olin lopettanut ennen syyskuuta luulleeni pääseväni opiskelemaan heti kuukauden alusta.

En tiedä mistä johtui, mutta ensimmäinen päivä Venäjällä oli minulle jossain määrin shokki. Oli kuin olisin ollut vuoristoradassa, jossa jyrkkien alamäkien ja tiukkojen mutkien tilalla olisi ollut silmien ohi vilisevää kaupunkia kyrillisine mainoksineen venäläisen popin soidessa ja ihmisten puhuessa hirvittävän nopeasti jotain outoa kälätystä, jonka kuulemma piti olla venäjää. Saavuimme Apajaisen Niinan kanssa yliopistolle kielitutorin avustuksella, jonka olin saanut Pietarin Suomi-klubin kautta (http://suomiklubi.com/). Olen kuitenkin saanut kuulla, että nykyään klubi ei ole oikein toiminnassa.

Ensimmäisenä päivänä alkoi sitten toimistoissa juokseminen. Kävimme läpi todella monessa paikassa eikä ollut mitään hajua mitä ne siellä puhuivat. Onneksi he aina kirjoittivat lapun, jossa oli huoneen numero, näin osasin mennä aina seuraavaan paikkaan. Ensimmäisen päivän saldo: passi ja muut maahantulopaperit luovutettu, tieto siitä mitä tehdä seuraavana päivänä ja oma huone, jonka sisutukseen kuului virallisesti 2 kazakstanilaista kaverusta todellisuudessa huoneessa harvoin oli niin vähän jengiä. Ensimmäinen viikko meni totaalisesti byrokratian rattaiden puristuksesta, jonka jälkeen pääsi jopa tutustumaan opiskeluun.

Syyslukukautena opiskelin venäjän kieltä ja Venäjän historiaa. Keväällä näiden lisäksi oli sitten vielä talouden kursseja. Päätavoitteeni oli parantaa kielitaitoani, joten mielenkiinnolla odotan kuinka TTY suhtautuu vähäisiin tekniikan ja talouden opintoihin. Todellisuudessa minun oli tarkoitus opiskella pelkästään taloutta keväällä, mutta pienten vastoinkäymisten takia oli vastassa muutamia muutoksia.

Opiskelin pääasiassa yhdysvaltalaisten kanssa, jolloin kaikki muut paitsi kielen tunnit olivat englanniksi. Tämä luonnostaan helpotti opiskelua, jolloin pääpainon opinnoissa pystyi lataamaan kieleen. Jenkkien kanssa tuli myös vapaa-aikana hengattua, joka paransi aktiivista englannin kielen sanavarastoa ja pehmensi räikkös-aksenttia.

Pikku hiljaa alkoi korva tottua myös venäläiseen puheeseen ja näin ollen kommunikointi alkoi olemaan mahdollista myös venäjäksi. Opiskelija-asuntolassa oli hyvin porukkaa eri maista ja näin eri kulttuurit sulautuivat toisiinsa pääasiassa ilman ongelmia.

Yleinen tilanne vaihto-oppilailla on se, että paikallisten ihmisten piireihin on vaikeampi päästä ja muodostuu niin sanottuja ”chinatowneja” tai länsi-Eurooppa-yhteisöjä. Koska paikallisilla on jo valmiiksi omat kaveripiirit luotuina on niihin sisälle pääseminen luonnollisesti vaikeampaa. Näissä ei sinänsä ole mitään haittaa päinvastoin, mutta kun halusin kehittää venäjän kielitaitoani. Piti löytää ihmisiä, jotka puhuivat sitä sujuvasti tai äidinkielenään.

Olen harrastanut koripalloa koko ikäni ja näin ollen oli hyvin luonnollista etsiä paikallinen joukkue, jossa pelailla ja tutustua paikallisiin. Näin pääsin hyvin mukaan paikalliseen kulttuurin ja kielen sisään. Tietenkin perinteinen ota poika/tyttöystävä tyyli toimii myös kieliopinnoissa.

Tuleva matkajännitys on sinulla varmasti mahan pohjassa. Ole huoleti Pietari on turvallinen paikka, joten ota kamat mukaan, avaa silmät ja hymyile. Edessäsi on mahtavat kokemukset, miellyttävät muistot ja elämäsi paras opiskeluvuosi!