Olen Suomessa harrastanut koripalloa ja varsin luontevaa oli jatkaa koripallon harrastamista myös Venäjällä.
Viime syksynä Pietarissa ollessani kyselin yliopiston koripallojoukkuetta, sillä tiesin sellaisen olevan. Mutkien ja eri ihmisten kautta saavuin koripallotreeneihin. Siihen aikaan kielitaitoni ei ollut niin hyvällä tasolla kuin nyt ja luulin todellakin pelaavani yliopiston koripallojoukkueessa.
Myöhemmin minulle on selvinnyt, etten ole pelannut yliopiston joukkueessa vaan toisessa porukassa. Käytännön merkitystä sillä ei ole ollut, koska harjoituksia ja pelejä on riittänyt. Suurimmat kaverit ovat joukkueessa hieman vajaat 7 jalkaa joten tunnen itseni normaalimittaiseksi.
Pelaan joukkueessa Birzhevik (Биржевик), joka pelaa Pietarin korkeinta kaupunkisarjaa. Näin ollen pelimatkat ovat varsin lyhyet joka on mahtava plussa. Lisätietoa löytyy osoitteesta http://www.fbp.ru/news/index.html ja arvaatte kyllä millä kielellä.
Minun täytyy myöntää, että olen varsin huono seuraamaan urheilua(sillä se on paljon hauskempaa itse tehtynä). Kuitenkin Venäjällä on neljä valtakunnallista sarjatasoa, joista korkein on superliiga A. Pelejä superliigassa on sarjakaudella 20 kappaletta, kun vertailuna esimerkiksi Suomen korisliigassa sarjakauden ottelumäärä on jotain 40. Tietenkin huomattavaa on, että etäisyydetkin ovat paljon suurempia. Mutta koska pelejä on harvemmin, niin jokaisen pelin painoarvo kasvaa suuremmaksi. Myös jokaiseen peliin on enemmän aikaa keskittyä.
CSKA (ЦСКА) on Moskovalainen koripallojoukkue, jonka voi luokitella yhdeksi Euroopan parhaista koripallojoukkueista. CSKA on dominoinut Venäjän superliigaa käytännössä koko perestroikan jälkeen. Ainoastaan kaksi mestaruutta on karannut muualle. Ensi viikonloppuna on Euroliigan final four tapahtuma, jossa selvitetään Euroopan paras koripallojoukkue. Viimeksi CSKA voitti tämän mestaruuden vuonna 2006 ja viime vuonnakin oli häviävänä osapuolena finaalipelissä.
Kävin katsomassa ottelun Spartak SPB vastaan CSKA ja vaikka ottelun lopputulos oli etukäteen selvillä niin peli oli silti varsin mielenkiintoista nähtävää. Esimerkiksi alkulämmittelyssä CSKA:lla oli koordinaatioharjoituksia ynnä muita voimisteluliikkeitä, jotka erillinen ohjaaja piti. Myös muut pienet asiat oli Moskovalainen joukkue tehnyt todella tarkasti, josta hyvin pystyi näkemään kuinka ammattilaisjoukkue tekee jokaisen asian todella tarkasti pyrkien näin saamaan pientä etua vastustajaan. Loppujen lopuksi tiimipelaus ja yksilölliset taitotasot kuitenkin ratkaisevat pelin tuloksen.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
torstai 24. huhtikuuta 2008
Pääsiäinen eli Pasha
Ortodoksit toimivat juliaanisen kalenterin mukaan, jolloin pääsiäinenkin on paljon myöhemmin Venäjällä kuin esimerkiksi Suomessa. Oli yllättävää huomata kuinka paljon yhtäläisyyksiä suomalaisella ja venäläisellä pääsiäisellä on.
Pääsiäistää edeltää paasto, jolloin ei saa syödä maito- ja liha-tuotteita. Myöskin kananmunat kuuluvat kieltolistalle. Kuitenkin samalla tavoin kuin Suomessa harva noudattaa paastoa sama pätee myös venäläisiin. Vaikka uskonto onkin tällä hetkellä jonkin verran pop (kirkko häät supersuosittuja johtuen uskonnon laittomuudesta neuvostoaikoina) niin venäläisetkin enemmänkin tapauskonnollisia.
Viime sunnuntaina oli palmusunnuntai ja palmunlehdet korvataan pajunkissoilla. Kuitenkaan virpomisperinnettä ei Venäjällä ole. Siisti torstaina siivotaan ja pitkäperjantai on aivan normaali työpäivä. Seuraava sunnuntaina vietetään Pashaa(Пасха) eli pääsiäistä. Ensi lauantaina alkaa illalla pääsiäskirkko joka kestää perinteisesti koko yön. Tällä pyritään kuvaamaan jeesuksen kärsimystä. Ihmiset tuovat mukanaan kirkkoon pääsiäisruokia, jotka siunataan pyhällä vedellä. Näin ollen pääsiäissunnuntaina voi syödä siunattuja ruokia.
Pääsiäiseen kuuluu seuraavia ruokatuotteita: koristellut kananmunat, kulich(кулич), pasha(пасха или паска), kagor(кагор). Kulichi on makean puoleista pullaa, joka on korkean pyöreän tornin muotoinen kakku. Sisältää ainakin sukaatteja en tiedä josko myös rusinoita. Pasha on varsin samanlaista kuin Suomessa. Ainoastaan venäjänkielinen-nimi voi saada suomalaisen henkilön huulille suurenkin hymyn. Kagor on sitä perinteistä ja aitoa "Jeesuksen" verta eli siis makeaa punaviiniä. Kagor ja Kulichi muodostavat Jeesuksen ruumiin ja veren ja se nautitaan kotona, sillä ehtoollinen ei kuulu ortodoksimessuun(hmm nyt vedettiin puolittain arvalla... no eiköhän joku ortodoksi kommentoi jos puhuin täysin ohi suun).
Saa nähdä mitenköhän onnistuu Mignon suklaamunatemppu. Tarkoitus on ujuttaa tavallisen munan tilalle muutama Mignon muna, jotka siis näyttävät täysin oikeilta munilta. Saa nähdä millaisia ilmeitä venäläisiltä tulee, varsinkin kun tiedän muutaman olevan vielä hulluna suklaaseen.
Pääsiäistää edeltää paasto, jolloin ei saa syödä maito- ja liha-tuotteita. Myöskin kananmunat kuuluvat kieltolistalle. Kuitenkin samalla tavoin kuin Suomessa harva noudattaa paastoa sama pätee myös venäläisiin. Vaikka uskonto onkin tällä hetkellä jonkin verran pop (kirkko häät supersuosittuja johtuen uskonnon laittomuudesta neuvostoaikoina) niin venäläisetkin enemmänkin tapauskonnollisia.
Viime sunnuntaina oli palmusunnuntai ja palmunlehdet korvataan pajunkissoilla. Kuitenkaan virpomisperinnettä ei Venäjällä ole. Siisti torstaina siivotaan ja pitkäperjantai on aivan normaali työpäivä. Seuraava sunnuntaina vietetään Pashaa(Пасха) eli pääsiäistä. Ensi lauantaina alkaa illalla pääsiäskirkko joka kestää perinteisesti koko yön. Tällä pyritään kuvaamaan jeesuksen kärsimystä. Ihmiset tuovat mukanaan kirkkoon pääsiäisruokia, jotka siunataan pyhällä vedellä. Näin ollen pääsiäissunnuntaina voi syödä siunattuja ruokia.
Pääsiäiseen kuuluu seuraavia ruokatuotteita: koristellut kananmunat, kulich(кулич), pasha(пасха или паска), kagor(кагор). Kulichi on makean puoleista pullaa, joka on korkean pyöreän tornin muotoinen kakku. Sisältää ainakin sukaatteja en tiedä josko myös rusinoita. Pasha on varsin samanlaista kuin Suomessa. Ainoastaan venäjänkielinen-nimi voi saada suomalaisen henkilön huulille suurenkin hymyn. Kagor on sitä perinteistä ja aitoa "Jeesuksen" verta eli siis makeaa punaviiniä. Kagor ja Kulichi muodostavat Jeesuksen ruumiin ja veren ja se nautitaan kotona, sillä ehtoollinen ei kuulu ortodoksimessuun(hmm nyt vedettiin puolittain arvalla... no eiköhän joku ortodoksi kommentoi jos puhuin täysin ohi suun).
Saa nähdä mitenköhän onnistuu Mignon suklaamunatemppu. Tarkoitus on ujuttaa tavallisen munan tilalle muutama Mignon muna, jotka siis näyttävät täysin oikeilta munilta. Saa nähdä millaisia ilmeitä venäläisiltä tulee, varsinkin kun tiedän muutaman olevan vielä hulluna suklaaseen.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Skinheadit ja rasismi
Eilen oli Adolf Hitlerin syntymäpäivä, joka muistuttaa Venäjän kasvavasta ongelmasta erityisesti Pietarissa ja Moskovassa. Nimittäin skinheadit ja rasismi ovat tulleet Venäjälle 90-luvulla.
Venäjällä rasismi on käytännössä pelkästään ulkonäköön perustuvaa ryhmittelyä. Joten itse suomalaisena en ole kohdannut rasismia ollenaan, kuitenkin siitä saa lukea ja kuulla. Kuitenkin erään tutkimuksen mukaan yli puolet Pietarilaisista pelkää syrjintää jossain määrin, joten kyllä ongelma koskee suurta osaa asukkaista.
Muutama vuosi sitten meidänkin koulun edessä oli skinheadejä pyörimässä ja odottamassa ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta ainakin hetkeksi he hävisivät, kun skinhead-päällikkö kuoli poliisien ja skinheadien välikohtauksessa. Esimerkiksi tänään on Pietarin valtion yliopisto suljettu, koska eilen oli Hitlerin syntymäpäivä. Tämä turvallisuuskeino oli tehty ulkomaalaisia varten. Kuitenkin valtion teknillinen yliopisto toimi täysin normaalisti, jossa itse opiskelen.
St Petersburg Timesissa oli kuukausi sitten juttu Venäjän ihmisoikeuksista. Siinä kerrottiin, että Pietarissa toimiva oikeusasiamies ei pystynyt määrittämään termiä "ihmisoikeudet", joka oli todella huolestuttavaa. Myöskin byrokratian sisään "häviää" iso osa paperisista valituksista.
Vuosi sitten tummaihoinen venäläinen puukotettiin kadulla. Hän oli elänyt koko elämänsä venäjällä ja puhui ainoastaan Venäjää. Tämä on yksi monista surullisista tarinoista, joita Pietarin kadut imevät sisäänsä.
Kämppiksen kaveri on Kazakstanista ja hänellä on aina mukanaan ase paukkupatruunoilla. Kerran hän kertoi lähellä piti tilanteesta metrossa kun kolme skiniä yritti tehdä epämielyttävää tuttavuutta hänen kanssaan. Hänen kuitenkin onnistui paeta tilanteesta aseensa avulla, joten mitään vakavampaa ei sattunut.
Pietari suuren rakentaessa Pietaria oli ulkomaalaisilla jopa parempia etuuksia kuin venäläisillä. Muutenkin ympäri Eurooppaa ihmisiä virtasi Pietariin ja he elivät ilman suurempia ongelmia. Missä vaiheessa asia sitten kääntyi päälaelleen? Tällä hetkellä venäläisten itsetunto ja patriotismi kasvaa tuoden samalla esiin ikäviäkin ääritapauksia.
Venäjällä rasismi on käytännössä pelkästään ulkonäköön perustuvaa ryhmittelyä. Joten itse suomalaisena en ole kohdannut rasismia ollenaan, kuitenkin siitä saa lukea ja kuulla. Kuitenkin erään tutkimuksen mukaan yli puolet Pietarilaisista pelkää syrjintää jossain määrin, joten kyllä ongelma koskee suurta osaa asukkaista.
Muutama vuosi sitten meidänkin koulun edessä oli skinheadejä pyörimässä ja odottamassa ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta ainakin hetkeksi he hävisivät, kun skinhead-päällikkö kuoli poliisien ja skinheadien välikohtauksessa. Esimerkiksi tänään on Pietarin valtion yliopisto suljettu, koska eilen oli Hitlerin syntymäpäivä. Tämä turvallisuuskeino oli tehty ulkomaalaisia varten. Kuitenkin valtion teknillinen yliopisto toimi täysin normaalisti, jossa itse opiskelen.
St Petersburg Timesissa oli kuukausi sitten juttu Venäjän ihmisoikeuksista. Siinä kerrottiin, että Pietarissa toimiva oikeusasiamies ei pystynyt määrittämään termiä "ihmisoikeudet", joka oli todella huolestuttavaa. Myöskin byrokratian sisään "häviää" iso osa paperisista valituksista.
Vuosi sitten tummaihoinen venäläinen puukotettiin kadulla. Hän oli elänyt koko elämänsä venäjällä ja puhui ainoastaan Venäjää. Tämä on yksi monista surullisista tarinoista, joita Pietarin kadut imevät sisäänsä.
Kämppiksen kaveri on Kazakstanista ja hänellä on aina mukanaan ase paukkupatruunoilla. Kerran hän kertoi lähellä piti tilanteesta metrossa kun kolme skiniä yritti tehdä epämielyttävää tuttavuutta hänen kanssaan. Hänen kuitenkin onnistui paeta tilanteesta aseensa avulla, joten mitään vakavampaa ei sattunut.
Pietari suuren rakentaessa Pietaria oli ulkomaalaisilla jopa parempia etuuksia kuin venäläisillä. Muutenkin ympäri Eurooppaa ihmisiä virtasi Pietariin ja he elivät ilman suurempia ongelmia. Missä vaiheessa asia sitten kääntyi päälaelleen? Tällä hetkellä venäläisten itsetunto ja patriotismi kasvaa tuoden samalla esiin ikäviäkin ääritapauksia.
torstai 17. huhtikuuta 2008
Venäläiset naiset
Olen huomannut, että hyvin moni on kiinnostunut tietämään venäläisistä naisista, myös naispuoliset henkilöt. Joten pyrin jakamaan informaatiota parhaani mukaan. Kuitenkin on huomattava, että yleistykset mistä tahansa asiasta voivat usein kertoa vain osatotuuden. Esimerkiksi suomalaiset ovat keskimäärin vähemmän puheliasta kansaa(en tiedä pitääkö tämäkään täysin paikkaansa), mutta kyllä Suomestakin löytyy "moottoriturpia".
Venäjällä naisten ja miesten roolit ovat vielä varsin voimakkaasti elossa. Johtuen perinteisesti siitä, että ennen mies toi elannon ja nainen toimi enimmäkseen kotiäitinä ja kotitalouden päällikkönä. Esimerkiksi miehen toimiminen isyyslomalla on täysina absurdi ajatus myös monien naisten mielestä. Nykyään naisten riippuvuus miehistä alkaa muuttumaan ja nyt löytyy myös uranaisia ja niiksi haluavia, jotka asettavat uran elämänsä tärkeimmäksi tavoitteeksi.
Ulkonäkö on asia, johonka panostetaan, niin vaatteissa kuin kauneudenhoidossa. Laitetut kynnet, hiukset ja meikkaus. Tämän lisäksi vielä vaatteet, jotka voivat olla paljon räväkämpiä kuin Suomessa. Alkuaikoina kuulin usein jonkun ulkomaalaisen likan toteavan aina jostain venäläisestä naisesta: "Siinä menee taas venäläinen työntekosaappaat jalassa". Tällä kommentilla annettiin ymmärtää, että saappaita(eikä mitään nokian tai marimekon saappaita) joissa varsi ylettyy polven läheisyyten tai yli, käyttävät vain maailman vanhinta ammattia harjoittavat naiset. Kun verrataan Suomeen korkokengät ovat lähes kaikilla, sekä hameen että saappaan reunat ovat paljon korkeammalla.
Jossain vaiheessa ihmettelin kuinka suurin osa venäläisistä naisista on niin laihoja, mutta nyt on löytynyt vastaus ongelmaan. Tavallisessa sanomalehdessä on ollut sellaisia diettiohjelmia, että aivan hirvittää. Tämän jälkeen olen seurannut hieman seurannut naisten syömistä ja ei ne naiset hirveästi myöskään syö, kun verrataan muun maalaisiin kanssasisariin.
Suomalaiset naiset ovat jonkin verran enemmän varautuneempia kuin venäläiset ja tätä mieltä ovat myös Suomessa käyneet venäläisetkin. Mutta mitään muuta suurempaa mentaalista eroa en kyllä osaa sanoa.
Venäläinen nainen on: määrätietoinen haluamissaan asioissa, näyttää itsestään seksikkään puolensa alentamatta kuitenkaan itseään, elämän haluinen ja iloinen ja sukupuolirooleissa konservatiivinen. Tässä sitten on yleistykset naapurimaasta. Venällä on vanha sanonta: "Mies on perheen pää, mutta kuitenkin nainen on kaula joka päätä liikuttaa".
Venäjällä naisten ja miesten roolit ovat vielä varsin voimakkaasti elossa. Johtuen perinteisesti siitä, että ennen mies toi elannon ja nainen toimi enimmäkseen kotiäitinä ja kotitalouden päällikkönä. Esimerkiksi miehen toimiminen isyyslomalla on täysina absurdi ajatus myös monien naisten mielestä. Nykyään naisten riippuvuus miehistä alkaa muuttumaan ja nyt löytyy myös uranaisia ja niiksi haluavia, jotka asettavat uran elämänsä tärkeimmäksi tavoitteeksi.
Ulkonäkö on asia, johonka panostetaan, niin vaatteissa kuin kauneudenhoidossa. Laitetut kynnet, hiukset ja meikkaus. Tämän lisäksi vielä vaatteet, jotka voivat olla paljon räväkämpiä kuin Suomessa. Alkuaikoina kuulin usein jonkun ulkomaalaisen likan toteavan aina jostain venäläisestä naisesta: "Siinä menee taas venäläinen työntekosaappaat jalassa". Tällä kommentilla annettiin ymmärtää, että saappaita(eikä mitään nokian tai marimekon saappaita) joissa varsi ylettyy polven läheisyyten tai yli, käyttävät vain maailman vanhinta ammattia harjoittavat naiset. Kun verrataan Suomeen korkokengät ovat lähes kaikilla, sekä hameen että saappaan reunat ovat paljon korkeammalla.
Jossain vaiheessa ihmettelin kuinka suurin osa venäläisistä naisista on niin laihoja, mutta nyt on löytynyt vastaus ongelmaan. Tavallisessa sanomalehdessä on ollut sellaisia diettiohjelmia, että aivan hirvittää. Tämän jälkeen olen seurannut hieman seurannut naisten syömistä ja ei ne naiset hirveästi myöskään syö, kun verrataan muun maalaisiin kanssasisariin.
Suomalaiset naiset ovat jonkin verran enemmän varautuneempia kuin venäläiset ja tätä mieltä ovat myös Suomessa käyneet venäläisetkin. Mutta mitään muuta suurempaa mentaalista eroa en kyllä osaa sanoa.
Venäläinen nainen on: määrätietoinen haluamissaan asioissa, näyttää itsestään seksikkään puolensa alentamatta kuitenkaan itseään, elämän haluinen ja iloinen ja sukupuolirooleissa konservatiivinen. Tässä sitten on yleistykset naapurimaasta. Venällä on vanha sanonta: "Mies on perheen pää, mutta kuitenkin nainen on kaula joka päätä liikuttaa".
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Isona minusta tulee... killer
"Mikä sinusta tulee isona?" on perinteinen kysymys, johon nuorilla lapsilla on yleensä selvä vastaus. Katsoin netistä erästä tutkimusta suomalaisista ja englantilaisista lapsista ja tulos oli varsin perinteistä.
Suomalaisille pojille yleisiä vastauksia olivat: poliisi, mekaanikko, rakentaja ja tutkija. Tytöille taas opettaja, lastenhoitaja ja muut hoito- ja opetusammatit.
Venäläisistä lapsista minulla ei ole unelma-ammatti tietoa, mutta yksi erikoinen ammatti kasvattaa suosiota poikien keskuudessa. Perinteinen lause, joka järkyttää jossain määrin myös lasten omaisiaan on: "Isona minusta tulee palkkamurhaaja". Syyt ovat yksinkertaiset: helppo työ ja korkea palkka.
Venäjällä on kaksi sanaa, jotka tarkoittavat murhaajaa. Perinteinen sana ubijtsa (убийца) ja amerikan lainasana killer (киллер). Killer sana on täysin sama asia kuin ubijtsa, mutta venäläisille sana tarkoittaa enemmänkin palkkamurhaajaa tai sotilasta, joka joutuu tappamaan. Näin ollen sanalla killer ei ole niin pahaa kaikua kuin sanalla ubijtsa.
On olemassa myös muutamia elokuvia, jotka kertovat murhaajista, jotka ovat niin sanotusti "hyviä" tyyppejä. Esimerkiksi venäläiset elokuvat Brat 1 ja 2 sekä ranskalainen Leon killer kertovat tappajista, joista annetaan positiivinen kuva. Mutta tämähän olisi täysin vääristynyttä väittää, että elokuvat ja pelit kuten hitman olisivat vaikuttaneet nuorten lasten mielipiteisiin.
Suomalaisille pojille yleisiä vastauksia olivat: poliisi, mekaanikko, rakentaja ja tutkija. Tytöille taas opettaja, lastenhoitaja ja muut hoito- ja opetusammatit.
Venäläisistä lapsista minulla ei ole unelma-ammatti tietoa, mutta yksi erikoinen ammatti kasvattaa suosiota poikien keskuudessa. Perinteinen lause, joka järkyttää jossain määrin myös lasten omaisiaan on: "Isona minusta tulee palkkamurhaaja". Syyt ovat yksinkertaiset: helppo työ ja korkea palkka.
Venäjällä on kaksi sanaa, jotka tarkoittavat murhaajaa. Perinteinen sana ubijtsa (убийца) ja amerikan lainasana killer (киллер). Killer sana on täysin sama asia kuin ubijtsa, mutta venäläisille sana tarkoittaa enemmänkin palkkamurhaajaa tai sotilasta, joka joutuu tappamaan. Näin ollen sanalla killer ei ole niin pahaa kaikua kuin sanalla ubijtsa.
On olemassa myös muutamia elokuvia, jotka kertovat murhaajista, jotka ovat niin sanotusti "hyviä" tyyppejä. Esimerkiksi venäläiset elokuvat Brat 1 ja 2 sekä ranskalainen Leon killer kertovat tappajista, joista annetaan positiivinen kuva. Mutta tämähän olisi täysin vääristynyttä väittää, että elokuvat ja pelit kuten hitman olisivat vaikuttaneet nuorten lasten mielipiteisiin.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Leningradin 900 päivää
Toisen maailmansodan aikaan Leningradia piiritettiin noin 900 päivän ajan. Tämän piirityksen kokeneita on vielä hengissä, joten osalle muistot vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Pietarin nimi vuosien saatossa: Pietari 1703-1914, Petrograd 1914-1924, Leningrad 1924-1991, Pietari 1991->.
Leningrad oli yksi Neuvostoliiton merkittävimmistä kaupungeista. Näin ollen Hitler akselivaltojen avustuksella oli päättänyt tuhota Neuvostoliiton moraalin tuhoamalla kyseisen kaupungin. Olihan se nimensä mukaisesti Leninin kaupunki ja näin myös merkki Neuvostovoimista.
Erään arvion mukaan 650 000 asukasta olisi kuollut nälkään ja epäpuhtauksiin ja 16 500 pommituksiin. Koska ihmisiä kuoli kokoajan ympäri kaupunkia, niin epidemian uhka oli kokoajan läsnä varsinkin kevään saapuessa ja ruumiiden tullessa lumesta esiin. Suurin osa uhreista on haudattu Piskarjevon hautausmaalle, joka on todella erikoinen kokemus, vaikka en hautausmaa faneihin kuulukaan. Ympäri hautausmaata kuuluva klassinen musiikki rauhoittaa ja antaa paikalle taianomaisen tunnelman.
Kaikki ihmiset olivat hyvin aliravittuja piirityksen aikaan, sillä ruokaa ei vaan ollut saatavilla. Näin laitettiin taas ihmisen selviytyminen ja kekseliäisyys samaan muottiin ja mitä kaikkea ihminen pystyikin syömään ja tekemään.
Päivittäinen leipäannos oli 125grammaa ja tupla-annos tehdastyöntekijöille. Tämä leipä olisi varmaankin verrattavissa pettuleipään tai vastaavaan, sillä jauhojen määrä oli vähäistä. Tutkijoita oli oikein tutkimassa kuinka parantaa leivän tuoksua lisäämällä jotain aineosia. Ihmiset keittivät nahkavöitä tehden siitä lientä. Eräs mies kertoi, että hänen lapsuudenaikainen herkku oli liimapala, joka oli sulatettu veteen. Tätä sai kuitenkin vain kerran viikossa, sillä se oli niin harvinaista.
Monet ihmiset eivät käytä sanaa saksalainen tarkoittaessaan piirittäjiä, vaan sanaa fasisti. Tietenkin fasisti sanan alle voidaan laittaa eri kansallisuudet kuten esimerkiksi Saksa, Italia ja Suomikin*. Tämä johtuu varmasti Neuvostovallan historian opetuksesta sekä siitä että kyseessä on kipeä asia. Kyllähän suomalaisetkin käyttivät venäläisistä sotilaista nimitystä ryssä sekä nykyään yleisenä alentavana merkityksenä.
Ortodoksihistorian opettajan äiti on yksi piirityksestä selvinneistä ja hänelle voi tulla koska tahansa mieleen(keskellä yötäkin), että nyt täytyy saada leipää kaappiin ja silloin hän käy hakemassa. Ainoastaan siltä varalta, jos jotain tapahtuu. Tämä kuvaa vaan hyvin kuinka niukassa on leipä ja ruoka ollut piirityksen aikaan.
Leningrad oli yksi Neuvostoliiton merkittävimmistä kaupungeista. Näin ollen Hitler akselivaltojen avustuksella oli päättänyt tuhota Neuvostoliiton moraalin tuhoamalla kyseisen kaupungin. Olihan se nimensä mukaisesti Leninin kaupunki ja näin myös merkki Neuvostovoimista.
Erään arvion mukaan 650 000 asukasta olisi kuollut nälkään ja epäpuhtauksiin ja 16 500 pommituksiin. Koska ihmisiä kuoli kokoajan ympäri kaupunkia, niin epidemian uhka oli kokoajan läsnä varsinkin kevään saapuessa ja ruumiiden tullessa lumesta esiin. Suurin osa uhreista on haudattu Piskarjevon hautausmaalle, joka on todella erikoinen kokemus, vaikka en hautausmaa faneihin kuulukaan. Ympäri hautausmaata kuuluva klassinen musiikki rauhoittaa ja antaa paikalle taianomaisen tunnelman.
Kaikki ihmiset olivat hyvin aliravittuja piirityksen aikaan, sillä ruokaa ei vaan ollut saatavilla. Näin laitettiin taas ihmisen selviytyminen ja kekseliäisyys samaan muottiin ja mitä kaikkea ihminen pystyikin syömään ja tekemään.
Päivittäinen leipäannos oli 125grammaa ja tupla-annos tehdastyöntekijöille. Tämä leipä olisi varmaankin verrattavissa pettuleipään tai vastaavaan, sillä jauhojen määrä oli vähäistä. Tutkijoita oli oikein tutkimassa kuinka parantaa leivän tuoksua lisäämällä jotain aineosia. Ihmiset keittivät nahkavöitä tehden siitä lientä. Eräs mies kertoi, että hänen lapsuudenaikainen herkku oli liimapala, joka oli sulatettu veteen. Tätä sai kuitenkin vain kerran viikossa, sillä se oli niin harvinaista.
Monet ihmiset eivät käytä sanaa saksalainen tarkoittaessaan piirittäjiä, vaan sanaa fasisti. Tietenkin fasisti sanan alle voidaan laittaa eri kansallisuudet kuten esimerkiksi Saksa, Italia ja Suomikin*. Tämä johtuu varmasti Neuvostovallan historian opetuksesta sekä siitä että kyseessä on kipeä asia. Kyllähän suomalaisetkin käyttivät venäläisistä sotilaista nimitystä ryssä sekä nykyään yleisenä alentavana merkityksenä.
Ortodoksihistorian opettajan äiti on yksi piirityksestä selvinneistä ja hänelle voi tulla koska tahansa mieleen(keskellä yötäkin), että nyt täytyy saada leipää kaappiin ja silloin hän käy hakemassa. Ainoastaan siltä varalta, jos jotain tapahtuu. Tämä kuvaa vaan hyvin kuinka niukassa on leipä ja ruoka ollut piirityksen aikaan.
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Älykkyys Venäjällä
Kuinka paljon kielitaito ja kulttuurin ymmärtäminen vaikuttaa sinun älykkyyteesi? Suomessa suomalaisena oleminen ei aiheuta ongelmia, sillä jo nuoresta pitäen olemme oppineet niin kielen kuin tavatkin kuinka käyttäytyä. Entäpä ulkomailla?
Täysin kieltä osaamattomana kaverina ulkomaalaisten seurassa oleminen on sama kuin olisit puolen vuoden ikäinen lapsi. Katselet hiljaa muiden touhua silmät suurina lautasina ja saatat jopa yrittää matkia muiden sanomisia. Sillä matkimalla muutamia sanoja saat muiden huomion kiinnittymään puoleesi, vaikka mitään et ymmärtäisikään.
Hieman kielitaidon parantuessa avautuu mahdollisuus kommunikoida myös puhumalla. Vaikka puhuminen takeltelee ja kielikukkasia esiintyy, niin tieto kulkee kuitenkin henkilöltä toiselle. Tässä vaiheessa olemme jo kielitaidollisesti muutaman vuoden ikäisiä ja innokkaita oppimaan lisää.
Eli ihan normaalissa elämässä tulee täällä vastaan tilanteita, joissa huomaa ettei aluksi tajunnut paikallista kulttuuria. Esimerkiksi kun metro on aivan täynnä ja joku mumisee sinulle jotain sekavalla äänellä. Niin aluksi pyrin ymmärtämään mitä hän sanoo. Myöhemmin ymmärtää ettei lausetta tarvitse edes kuulla, hän vaan kysyy, josko meinaan poistua seuraavalla pysäkillä (вы выходите на следующей), ettei hänen tarvitse vääntäytyä minun ohitse turhan päiten.
Myös ihmiset saattavat suhtautua aluksi hieman epäkunnioittavasti, jos ei pysty sanomaan omaa asiaansa selvästi (pitävät lapsena). Kuitenkin kun epäkunnioittavaan kommenttiin lausuu terävän(mutta asiallisen) vastakommentin muuttuu yleensä ääni kellossa.
Hetki sitten tuli pelattua venäläistä lasten scrablea (sanapeli), jonka ikäraja oli viidestä vuodesta ylöspäin. Koska peli ei meinannut edetä tietyn pisteen jälkeen minnekään päädyimme siihen tulokseen, että meidän kielen tasomme on tällä hetkellä neljävuotiaan tasolla. Eli halu oppia on kova vaikka kielen taidot ovatkin matalat.
Huomasin juurikin, että tämä blogi on sarjassaan viideskymmenes ja olen todella yllättynyt siitä, että näinkin monta kirjoitusta on tullut tehtyä. Sillä äidinkieli saati kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minun leipälajeja. Oikeastaan voisi sanoa aivan päinvastaista. Kuitenkin näitä kirjoituksia ei ole kukaan ollut vaatimassa ja deathlineja ei ole ollut, niin jonkinlainen vapaus on kai sitten se juttu joka tekee tästä kirjoittamisesta mukavampaa.
Täysin kieltä osaamattomana kaverina ulkomaalaisten seurassa oleminen on sama kuin olisit puolen vuoden ikäinen lapsi. Katselet hiljaa muiden touhua silmät suurina lautasina ja saatat jopa yrittää matkia muiden sanomisia. Sillä matkimalla muutamia sanoja saat muiden huomion kiinnittymään puoleesi, vaikka mitään et ymmärtäisikään.
Hieman kielitaidon parantuessa avautuu mahdollisuus kommunikoida myös puhumalla. Vaikka puhuminen takeltelee ja kielikukkasia esiintyy, niin tieto kulkee kuitenkin henkilöltä toiselle. Tässä vaiheessa olemme jo kielitaidollisesti muutaman vuoden ikäisiä ja innokkaita oppimaan lisää.
Eli ihan normaalissa elämässä tulee täällä vastaan tilanteita, joissa huomaa ettei aluksi tajunnut paikallista kulttuuria. Esimerkiksi kun metro on aivan täynnä ja joku mumisee sinulle jotain sekavalla äänellä. Niin aluksi pyrin ymmärtämään mitä hän sanoo. Myöhemmin ymmärtää ettei lausetta tarvitse edes kuulla, hän vaan kysyy, josko meinaan poistua seuraavalla pysäkillä (вы выходите на следующей), ettei hänen tarvitse vääntäytyä minun ohitse turhan päiten.
Myös ihmiset saattavat suhtautua aluksi hieman epäkunnioittavasti, jos ei pysty sanomaan omaa asiaansa selvästi (pitävät lapsena). Kuitenkin kun epäkunnioittavaan kommenttiin lausuu terävän(mutta asiallisen) vastakommentin muuttuu yleensä ääni kellossa.
Hetki sitten tuli pelattua venäläistä lasten scrablea (sanapeli), jonka ikäraja oli viidestä vuodesta ylöspäin. Koska peli ei meinannut edetä tietyn pisteen jälkeen minnekään päädyimme siihen tulokseen, että meidän kielen tasomme on tällä hetkellä neljävuotiaan tasolla. Eli halu oppia on kova vaikka kielen taidot ovatkin matalat.
Huomasin juurikin, että tämä blogi on sarjassaan viideskymmenes ja olen todella yllättynyt siitä, että näinkin monta kirjoitusta on tullut tehtyä. Sillä äidinkieli saati kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minun leipälajeja. Oikeastaan voisi sanoa aivan päinvastaista. Kuitenkin näitä kirjoituksia ei ole kukaan ollut vaatimassa ja deathlineja ei ole ollut, niin jonkinlainen vapaus on kai sitten se juttu joka tekee tästä kirjoittamisesta mukavampaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
