Taksilla matkustajan perusopas

Pietarissa liikuttaessa yöaikaan on taksi varsin näppärä, sillä metro ja hyvin monet muut julkiset kulkuneuvot hiljenevät. Taksi on varsin näppärä keino päästä juuri haluttuun paikkaan, kunhan osaa kertoa paikan venäjäksi(kadun nimen) ja numerot(jotta voi tinkiä/ymmärtää matkan hinnan).

Pietarissa on kahdenlaisia takseja: turisti-takseja, eli niitä joidenka katolla kiiltää virallinen taksikyltti. Näitä voitaisiin Suomessa kutsua virallisiksi takseiksi. Toiseksi aivan normaaleja autolla pyörijöitä/bilistelijöitä, jotka kuskaavat ihmisiä paikasta toiseen maksua vastaan. Viralliset taksit ovat kalliimpia ja joskus vaikeampia löytää, näin ollen en suosittele niitä käytettäväksi. Tästä lähtien käytän sanaa taksi kuvaamaan autoa, jossa ei ole taksi kylttiä, koska paikalliset käyttävät sitä samoin. Taksit ovat huokeampia(mutta kyllä tyhmältä/turistilta veloitetaan suolaisesti).

Kun Pietarissa tulee pulaa taksista, mene tien varteen ja ojenna käsi sivulle, pian viereesi pysähtyy auto, jollekka kerrot minne olisit matkalla. Tämän jälkeen kuski kertoo hinnan tai lähtee menemään, jos ei halua kyyditä. Hintaa on mahdollista tinkiä tarvittaessa. Jos auton pysähtyessä tunnet kuudennen aistin varoittavan ottamasta taksia, voit ottaa askelen tieltä taaksepäin elehtiä kielteisesti. Tämän jälkeen ei kun uutta taksia heiluttamaan. Myös jos taksin kyydissä on muita henkilöitä kannattaa asiaan suhtautua varauksella(monesti taksi haluaa ottaa vain monta asiakasta kerralla kyytiin, mutta suosittelen menemään vain taksiin jossa ainoastaan kuski). Älä kuitenkaan pyri saamaan taksikyytiä miliisiltä(siis älä viito taksia miliisiauton tullessa vastaan).

Taksin kyydissä ollessa mitään suuria etikettisääntöjä ole. Ehkä suurin erikoisuus on, että jos laitat turvavyöt päälle on se loukkaus kuskin ajotaitoja kohtaan. Myös urbaanit legendat peloittelevat sillä, että jos on turvavyöt on päällä ja auto ajaa sillalta jokeen on ongelmissa(joka kuukausi Pietarissa yksi auto ajaa sillalta jokeen). Turvavyön käytön saa jokainen päättää itse, kuskin miellyttäminen vai mahdollinen kolarissa loukkaantuminen on ongelmallinen dilemma :D.

Taksin hinta on 100-250 ruplaa pidemmältä matkalta (esim. metroasema akademiskajalta nevskille). Makeampiakin hintoja kysytään kun suomipojan aksentti karahtaa kuskin korvaan, mutta sitten tingitään tai otetaan toinen taksi. Jos kertoessasi paikannimen kaveri alkaa kartasta etsimään paikkaa, voi olla myös hyvä odottaa seuraavaa taksia. Myös juna-asemien ja muiden turistipesäkkeiden(keskusta) kohdalla on ainakin ensimmäinen hinta korkea.

Taksilla on mukava matkustaa ja rohkeasti vain se käsi ojoon tienvarressa niin kyllä se matka siitä etenee. Erikoisin taksi, jonka kyydissä olen ollut oli auto jossa oli transit-kilvet. Siis auto, jonka on sallittu vain kulkea Venäjältä muuhun maahan. No oli tainnut tulla kulkureittiin pieni mutka, sillä hyvin näytti kaveri sillä autolla taksikeikkaa vetävän.

Duuman vaalit 2007

Toinen joulukuuta 2007 on vuorossa Duuman vaalit, jotka vastaa käytännössä meidän eduskunnan vaaleja. Nämä vaalit ovat olleet myös länsi-Euroopan median tähtäimessä, sillä nykyinen Venäjän Presidentti Vladimir Putin siirtyy virastaan ja on vaaleissa mukana.

Tämän hetkinen poliittinen suuntaus on antanut viitteitä siihen, että Venäjä on luultavasti pyrkimässä Yhdysvaltain tavoin kaksipuoluejärjestelmään. Ennen puolueen piti saada vähintään 5% kaikista äänistä päästäkseen Duumaan, mutta nyt luku on 7%. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pienemmät puoluet kärsivät ja isommat hyötyvät. Voidaan kuitenkin spekuloida, että jos pyrkimyksenä on saada kaksipuoluejärjestelmä niin kyseisen minimiäänimäärän nostaminen on kannattavaa.

Yhtenäinen Venäjä on poliittinen puolue, joka tukee Putinin pääsyä pääministeriksi. Odotettu ääni saldo, joka on arvioitu Yhtenäisen Venäjän saavan on 60%. Yhtenäinen Venäjä on kieltäytynyt kaikista televisio keskusteluista, sillä se pitää asemaansa hyvänä ja mikä tahansa virhe suorassa lähetyksessä voisi ainoastaan laskea kannatusta (missä tahansa Euroopan maassa kyseinen vaalikeskusteluista pois jääminen olisi poliittinen itsemurha). Täällä kyseinen teko myös alentaa muita puolueita, sillä Yhtenäinen Venäjä ei "alennu" muiden puolueiden tasolle. Putin on jatkanut perinteistä vaalikampanjatyyliään, eli ei kerro mitään omista suunnitelmistaan. Näin ollen Yhtenäisen Venäjän mainosbannereissa onkin lausahdus "Plan Putina" Putinin suunnitelma.

Käytännössä, Yhtenäistä Venäjää vastustavan tulee äänestää Venäjän federaation kommunistista puoluetta (KPRF). Vaikka nimessä oleva kommunismi karahtaa ainakin minun korvaan pahasti, voi kyseistä puoluetta verrata SDP:hen tai Vasemmistoon. Nimi on vain säilytetty, koska sillä on varsin suuri brändi arvo Venäjällä. KPRF ennustetaan saavan suurin äänimäärä yhtenäisen Venäjän jälkeen. Tämän lisäksi muita oppositio puolueita tulee olemaan Japloko (omena) ja Oikean siiven puolue.

Suurin osa Venäläisitä, joilta olen kysellyt heidän kiinnostustaan äänestää vaaleissa on ollut varsin laimea. He ovat sanoneet, että mitä väliä on äänestää kuin lopputulos on jo tiedossa. Toisaalta jos vaihtoehtona on joko Yhtenäinen Venäjä tai KPRF moni äänestää mieluummin Yhtenäistä Venäjää pienemmän pahan toivossa.

Lopullinen kysymys kuuluu, saavutetaanko Venäjällä demokratiaa näissä vaaleissa? Vastaus on yksinkertaisesti ei, sillä demokratiaanhan kuuluu, että vallasta käydään reilu kilpailu. Tällä hetkellä kilpailua ei synny, joten Yhtenäinen Venäjä lipuu vallan kahvaan yksinäisessä ylhäisyydessä. Vielä ongelmallisempaa on, että presidentin ja duuman vaalit ovat puoluvuoden sisällä eikä samalla tavoin kuin esimerkiksi yhdysvalloissa, jossa presidentin ja kongressin vaalien väli on 2 vuotta.

Ryöstöt Pietarissa

Venäjää on hehkutettu suomalaisille ryöstäjien unelmamaaksi kertomalla erilaisia kauhutarinoita. Tarinoista osaa pitää varsin hyvin paikkaansa, mutta itse voin omalta osaltani kertoa, ettei ole tarvinnut pelätä Pietarissa. Keskustan alueella puhtaat ryöstöt, siis sellaiset, joissa sinua uhataan aseella ovat harvinaisempia, koska väkimassaa on siellä paljon. Kuitenkin taskuvarkaat ja miliisit voivat olla uhkana.

Miliisien käyttämä "rahastuskeino" on tehdä dokumenttien tarkastus ja samalla sujauttaa huumepussi sinun taskuun. Yleensä miliisejä on vähintään kaksi, joten toinen tarkistaa papereita ja toinen sujauttaa pussin. Tämän jälkeen he tarkistavat sinut ja kappasvain sinulta löytyy huumeita, jotka ovat Venäjällä kielletty. Tämän jälkeen olet pakotettu lahjontaan, tai poliisiasemareissuun. Suosittelen henkilökohtaisesti ensimmäistä vaihtoehtoa. Miliisit ovat näppäriä käsistään myös nappaamaan lompakon, joten kannattaa olla tarkkana etteivät poliisit nappaa lompakkoasi tai tyhjennä sitä vain rahoista. Tänä syksynä on eduskunnassakin esitetty kysymys suomalaisten opiskelijoiden turvallisuudesta Pietarissa, kun miliisit olivat pahoin pidelleet opiskelijan (linkki).

Taskuvarkaudet metrossa. No niin nyt voin sitten omakohtaisesti kertoa kuinka kaikki kävi sillä eilen minulta näpistettiin lompakko. Olin venäläisen ystävän kanssa Gostonni Dvorin metroasemalla odottamassa metroa, jotta pääsisin kotiin. Kello oli jotain 23 ja kaikki oli varsin rauhallista. Yleensä en puhu paljoakaan metroasemilla välttääkseni ylenpalttisen huomion, jota puheeni aiheuttaisi(olipa se sitten suomea, venäjää tai englantia). Nyt kuitenkin keskustelin englanniksi varsin huolettomasti, sillä olin venäläisen kaverin kanssa ja ajattelin näin olevani turvassa.

Metro saapui ja kun olin astumassa sisään vaunuun huomasin, etten päässyt eteenpäin sillä ihmisiä oli edessä ja takaa työnnettiin kovasti. Silloin en tajunnut, mutta kyseessä oli 7 hengen näpistysjengi. Aluksi luulin että metro oli vain täynnä, mutta kerta oli muita pidempi niin näin selvästi metrossa olevan paljon tyhjää tilaa. Viiden sekunnin sekavan sumpun jälkeen olin päässyt metroon ja vasta silloin tajusin, että kyseessähän taisi olla ryöstö. Tarkistin farkun etutaskun, jossa olin pitänyt lompakkoa, koska Talvitakissani ei ollut povitaskua. Lompakko puuttui ja tajusin, että nyt on todella kiire. Metro lähtisi kohta liikkeelle enkä tiennyt kenellä ryöstöjengistä oli minun lompakko. Menin kaverin luokse, jonka tiesin varmasti olleen hommassa mukana ja aloin tivaamaan lompakkoani takaisin. Kaveri lähti ulos metrosta ja seurasin häntä(metro ei ollut vielä kerennyt liikkua yhtään asemaväliä). Laiturilla tivasin edelleen lompakkoa takaisin kaveri näytti omaa lompakkoaan ja selitti ettei hänellä ollut minun omaisuutta. Kovasti kaveri kiroili ja otti jossain vaiheessa stiletin esiin, mutta piilotti sen myös melkein saman tien. Pyysin lopulta saada lompakkoni ja kerroin, että olen opiskelija ja siellä oli kaikki korttini. Lopulta saapui kaveri tuoden minun lompakkoani ja sanoen löytäneen sen tuolta maasta. Rahat tietenkin olivat kadonneet, mutta arvokkain eli kaikki dokumentit ja kortit olivat tallella. Tämä jännittävä kokemus tuli minulle maksamaan noin noin 500 ruplaa, joten olin todella onnekas, sillä se oli varmaan pienin summa mitä minulla ollut koskaan lompakossa Venäjällä oloaikana.

Illalla fiilis oli kuitenkin todella ärsyyntynyt siitä, että olin tullut ryöstetytksi, vaikka olin saanut lompakon takaisin ja menetetty summa rahaa oli pieni. Tai oikeastaan se etten ollut tajunnut, että minua ryöstetään enkä osannut toimia mitenkään estääkseni sitä. Toisaalta olin oikein iloinen saadessani mahtavan kokemuksen. Voisin kuvailla eilistä kokemusta benji-hypyksi, ainoastaan en itse päättänyt haluanko maksaa kokemuksesta.

Historia toistaa itseään on vanha sanonta, mutta he jotka lukevat tätä niin tässä on neuvot mitä itse tekisin ensi kerralla: Pidä huolta käsilaukuista ja lompakoista, minulla hölmösti farkun etutaskussa. Tiedosta jos tulee ahdas sumppu, joka ei liiku minnekään suuntaan, että kyseessä on ryöstö. Keskustan metroissa liikkuu kaikkein eniten turisteja, jotka ovat taskuvarkaiden kohteita. Katso ympärillesi kun olet astumassa metroon, sillä nämä näpistysjengit eivät ole paikallisia henkilöitä. Pyri neuvottelemaan ensin lompakkosi itsellesi, tämän jälkeen lähde raahaamaan miliisille, jos on halua(muista kuitenkin, että kaverit ei välttämättä lähde vapaaehtoisesti).

Tee vs Kahvi

Iso osa maista voidaan jakaa, joko kahvi- tai tee-maiksi. Kun Suomi ja Yhdysvallat kuuluvat kahvin suuriin kuluttajiin on Venäjä taas fanaattinen tee-maa. Täällä ei ole kahvinkeittimiä näkyvissä, ainoastaan vedenkeittimiä. Tietenkin kahvinkeittimiä ja kahvia on kaupoissa saatavilla. Kuitenkin jos pienissäkin kaupoissa on eri teelaaduille oma hyllynsä niin kyllä kulttuurieron silloin tajuaa.

Tee tuli Venäjälle 1600-luvulla ja Kiinasta ja on siitä lähtien pitänyt asemansa. Alkuaikoina tee ei ollut mitään jokapojan juomaa Venäjällä, sillä kauppakaravaanin matka Moskovasta Kiinaan ja takaisin vei 16 kuukautta. Näin ollen tee oli vain tuote, johon vain rikkailla oli varaa.

Itselleni on mukava helpotus olla maassa, jossa valtaosa väestöstä juo teetä, sillä kuulun tähän Suomalaiseen vähemmistöön ja Venäläiseen enemmistöön, joka juo teetä. Iso osa vaihto-opiskelijoista on ihmetellyt suureen ääneen, että he eivät ole koskaa juoneet näin paljon teetä kuin täällä, joten kyllä tämän teen juonnin täytyy olla Venäjällä jokin tauti.

Teelajeja ja merkkejä riittää pilvin pimein, mutta tässä on yksi suosikkiteeohje: Kuumenna vesi nopeasti kiehuvaksi(älä unohda kiehumaan, muuten happi karkaa vedestä ja tekee teestä kitkerää). Kaada vesi mukiin lisää hedelmäteepussi ja maun mukaan sokeria ja sitruunaviipale. Anna teen hautua minuutista pariin ja nauti.

Kuinka tervehditään

Riippumatta maasta, jokaisessa kulttuurissa on tietynlaiset tervehtimisrituaalit. Suomessa, jossa etäisyydet ovat pitkiä on myös tervehtiminen tapahtunut etäältä(käden heilautus tai suullinen tervehtiminen). Kuitenkin siellä missä ihmismassat ovat kasautuneet tiheämpään, ei Suomalainen tervehtiminen toimi, sillä ihmisiä on jokapuolella niin paljon että tervehdittävä ei välttämättä huomaa tervehdystä. Nyt olisi tarkoitus kertoa kuinka tervehditään Venäläisittäin.

Toisin kuin Suomessa, Venäjällä kättely on erittäin suosittua myös nuorten keskuudessa. Itse olen saanut oppia tämän, mutta ongelmallista se ei ole kuitenkaan ollut. Kun tutustut uuteen henkilöön ja kerrotte nimenne on kättely hyvin luonnollinen muodollisuus myös Suomalaisille.

Ainakaan nuorten keskuudessa ei ole estettä sille, että nainen ja mies kättelevät keskenään tutustuessaan. Kuitenkin kun nainen ja mies jo tuntevat toisensa tapahtuu tervehtiminen pääasiassa suullisesti(tai poskisuudelmin, mutta tämä tarkoittaa että he ovat todella hyviä ystäviä tai sukulaisia). Miehet taas tervehtivät toisiaan aina kättelemällä, olkoon sitten vaikka käytävällä, niin ohi mentäessä kätellään. En ole kiinnittänyt naisten keskinäisiin tervehtimisiin, mutta ainakin hyvät ystävät halaavat keskenään.

Miesten kättelyissä olen havainnut muutamia piirteitä, jotka ovat kiinnittäneet minun mielenkiinnon. Kerron nyt kaikki kättely tyylit, jotka satun tietämään:
1. Perinteinen kättely
2. Jätkämäinen kättely(sormet osoittavat 45 astetta ylöspäin)
3. Kun on likaiset kädet ojennat rannetta kääntäen samalla kämmenen ranteen alle, jolloin voit tervehtiä likaamatta kaverin kättä. Kaveri tarttuu sinua ranteesta ja kättely toimii varsin normaalisti. Tätä en ole tavannut Suomessa, mutta ei se sitä tarkoita ettei sitä myös Suomessa esiintyisi.

Näiden lisäksi kättelyä tehostetaan tuomalla toinen käsi kaverin kämmeneen, kyynärpäähän tai olkapäälle. Tai kosketetaan omalla vasemmalla kyynärvarrella kaverin rannetta ala tai yläpuolelle kättelyn aikana.

Perinteisesti tervehditään aivan normaalisti ja kun tunnetaan paremmin tervehditään "ystävällisemmin" lisäämällä toinen käsi mukaan kättelyyn.

FK Zenit Venäjän mestari vuosimallia 2007!

Tänään Pietarilainen jalkapallojoukkue FK Zenit (Футбольный клуб Зенит) voitti Moskovalaisen Saturnin maalein 1-0 ja varmisti näin Venäjän mestaruuden. Vähemmän jalkalloa seuraaville tiedoksi, että Alexei Eremenko pelaa Saturnissa.

FK Zenit on perustettu vuonna 1925 ja silloin se toimi Leningradin metallitehtaan työtekijöitä varten. Aluksi seuran nimi oli Stalinets, mutta ajan saatossa on Leningradi kaupungin ja Stalinets joukkueen nimi muuttunut. Mestaruuksien määrällä mitattuna Zenit ei ole mikään mahtijoukkue, sillä joukkue on voittanut Venäjän mestaruuden ainoastaan vuonna 1984 ja sekä nyt vuonna 2007.

Tällä hetkellä Gazprom on Zenitin pääomistaja, mikä on vaikuttanut seuran kehityssuuntaan. Taloudellinen vauraus on yksi varsin täreä osa kilpaurheilua ja se on nyt todella vakaalla pohjalla. Suunnitteilla on uusi Stadion ja muutenkin Zenitillä on pyrkimys tulla Eurooppalaiseksi joukkueeksi. Itseasiassa Zenit saattaa olla jopa Venäjän varakkain jalkapallojoukkue. Vaikka Moskovastakin varallisuutta löytyy on se jakautunut 5 pääsarjatasojoukkueen kesken.

Pietarilaisille Zenitin mestaruus on kova juttu, sillä pietarilaisten ja moskovalaisten välillä on samanlaista kähmää kuin suomalaisten ja ruotsalaisten. Näin ollen mestaruus on kohottanut taas hetkeksi itsetuntoa.

Täällä kaupungin syrjemmillä alueilla on ollut varsin rauhallista. Mitä nyt muutamia juhlijoita ja raketteja, mutta uskon että keskustassa on toisenlainen meininki.

Edit: Kerrotaan nyt jälkikäteen, että muutama amerikkalainen opiskelutoveri oli ollut Nevskillä, Pietarin keskustassa, kun Zenitin mestaruus oli vahvistunut. He olivat luulleet, ett vallankumous olisi alkanut, sillä kaikki autot alkoivat tööttäilemään ja muutenkin meno muuttui yhtäkkiä täysin sekavaksi. Illalla juhlijoita oli keskustan kadut täynnä ja meno oli sen mukaista. Tällä hetkellä asuntolan tässä kerroksessa, jossa asun, on pieni ryhmä joka vielä Zenitin lippua liehuttelee ja kitaran säestyksellä laulaa.

Roope Ankka Venäjää valloittamassa

Kaikille suomalaisille tutut hahmot kuten: Roope ja Aku Ankka ovat täällä paljon pienempiä julkkiksia. Itse asiassa Aku Ankka sarjakuvia tai ylipäätänsä mitään sarjakuvaa on vaikea löytää, ainakin jos haluaisi lukea vielä venäjän kielellä. Olen jo pitkään miettinyt minkä takia asia on näin. Sillä ainakin minuun Barksin ja Rosan tarinat iskevät kuin metrin mitta, toisaalta olen kyllä pienestä pitäen lukenut Aku Ankkaa ja näin ollen hahmot ovat olleet tuttuja. Nykyään en kuitenkaan Aku Ankasta innostu, paitsi jos sen olisi saanut venäjäksi.

Venäjällä niin sanottuja lasten sarjakuvia ovat sellaiset kirjat, joissa on aina sivun kokoinen kuva ja sen päällä tarina. Samaan tyyliin kuin Mauri Kunnaksen tekemissä lastenkirjoissa. Olen kysellyt muutamaltakin henkilöltä minkä takia täällä ei ole sarjakuvia ollenkaan. He sanovat, että ne ovat varsin lapsellisia eikä niitä kukaan lue. Esimerkiksi seitsemän vuotiaat lapset lukevat mieluummin Harry Potteria kuin sarjakuvia. Sivuhuomautuksena sen verran lokakuun puolessa välin ilmestyi Harry Potterin uusin kirja venäjän kielellä. Eli varsin nopsaan on käännös tehty, taitaa vielä suomalaiset saada odottaa hetkisen.

Sitä en kuitenkaan tiedä jos käännättäisin Barksin parhaita venäjän kielelle ja alkaisin myymään niitä, niin turmeltuisivatko Venäjän lapset ja alkaisivat lukemaan niitä, vai jättäisivätkö lukematta. Onhan se yksi vaihtoehto, että jos ei ole sarjakuvia mitä lukea, niin ei sarjakuvat sitten suosittujakaan voi olla.

Maassa, jossa jonot ovat pitkiä ja metrolla matkustaminen vie aikaa on kehittynyt oma lukukulttuurinsa. Kaikkialla ihmiset lukevat. Parhaita ovat töihin menevät ihmiset, jotka lukevat koko metromatkan mukaan lukien liukuportaat ja kävelyt. Täytyy siis olettaa, että he osaavat työmatkansa ulkoa, kerta eivät paljoa vilkuile.

Metrolla ympäri Pietaria

Helpoin tapa matkustaa Pietarissa on metro, sillä metroasemilla on aina näkyvillä metron kulkureitti ja pysähtymispisteet. Busseilla ja muilla julkisilla kulkuvälineillä aikataulujen ja reittien selvittäminen on ongelmallista varsinkin Pietarissa lyhyen aikaa vierailevalle.

Pietarin metro on varsin erikoinen rakennelma, sillä Nevan alueen suot ja vesistöt ovat olleet suuri ongelma myös metrojärjestelmän rakentajille. Ongelmiin tehtiin yksinkertainen ratkaisu. Porataan maan alle tarpeeksi syvä kuilu, näin vältetään vesistöt ja suot. Syvälle rakennetut metroasemat kaupungin keskustassa toimivat myös väestönsuojina, joten täysin turhia ei nämä syvälle rakennetut mestat ole. Varsinkin keskustan alueella olevat metroasemat ovat myös kauniita nähtävyyskohteita, joten jo niiden takia suosittelen käymään metroasemilla ja katsomaan politiikan ja historian havinaa.

Metro maksaa kertamaksuna 14 ruplaa (50senttiä), tai 300 ruplaa kuussa. Yhdellä kertamaksulla voi matkustaa metrolla niin kauan kuin haluaa, kunhan ei nouse ylös maanpinnalle. Kunhan kassalta on saanut zetonin (metropoletti), niin eikun vaan porteista ohi ja liukuportailla alas. Liukuportaat huristavat varsin kovaa vauhtia verrattuna Sokoksen liukuportaisiin. Alhaalla näkyy opasteet eri asemille ja jossain liukuportaiden lähistöllä on myös koko metrokartta, jossa voi kerätä (turisti)huomiopisteitä ja selvittää miten pääsee perille. Kaikki kioskit myyvät myös Pietarin karttoja, joissa näkyy myös metroverkoston kartta. Kyrilliset aakkoset olisi hyvä osata, sillä kaikki opastekyltit ovat ainoastaan venäjäksi. Muuten mitään ongelmia ei ole, sillä linjan vaihtokaan ei ole iso ongelma.

Sitä olen miettinyt onko mahdollista juosta liukuportaat alhaalta ylös, kun liukuportaat vetävät alaspäin. Koska portaiden vauhti on reipas pitäisi juoksuvauhdin olla kanssa kova, mutta matka on aika pitkä joten kunto saattaisi loppua kesken. Kerron miten käy, kunhan joskus hiljaisena aikana yritän tuota.

Tele2, Beeline ja muut teleyhtiöt!

Tervetuloa blogisaarnan pariin. Tänään on meillä vuorossa venäläinen puhelinmaailma. Kuten Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa on kännyköiden kytkykauppa voimassa, niin Venäjällä ei. Tämä ei johdu siitä että laki ei sallisi, vaan sen että muuten puhelimet katoaisivat. Tietenkään ei myöskään ostajaa löytyisi.

Paikallinen liittymä on ehdoton hankinta, jos aikoo kommunikoida kännykällä Venäjällä. Toinen vaihtoehto on Suomalainen liittymä ja rekkalasti kultahippuja. Itse, kun hankin liittymän otin myös huomioon, että saatan soitan myös Suomeen. Valitsin tele2 nimisen operaattorin ja tähän mennessä toiminut moitteettomasti. En kuitenkaan tiedä mitenkä liittymäni toimii Pietarin ulkopuolella.

Venäjällä kännykkäliittymä toimii periaatteella maksa ensin puhu sitten. Kaupunki on täynnä pankkiautomaatin tyylisiä laatikoita, joissa voit ladata numeroosi puheaikaa. Tämän jälkeen tulee ilmoitus, että lisäys onnistunut. Kannattaa tarkistaa automaatin yhteydessä ottaako kone välityspalkkiota. Monet eivät ota ollenkaan, joten kaiken saa puheaikana.

Hinnasto on 3.5senttiä minuutti ja saman verran tekstiviestistä, eli hiukan edullisempaa kuin Suomessa. Kännykät täällä ovat jopa hiukan kalliimpia kuin Suomessa. Tai kalliit kännykät saavat täällä statuslisän. Halvin kännykkä maksaa 60euroa.

Eilen olin ensimmäistä kertaa Yliopiston koripallojoukkueen treeneissä. Joukkueen taso oli minulle varsin sopiva. Ainoa ikävä takaisku oli, että nilkka vääntyi treeneissä. Tietenkään ei voinut kesken lopettaa, sillä oli ensimmäinen kerta eli piti näyttää mihinkä pystyy. Saattaa kylläkin jäädä sitten keskiviikon treenit väliin, ei ainakaan vielä pysty edes normaalisti kävelemään, saati juoksemaan. No mikä oli syynä nilkan muljahtamiseen? Monta kuukautta ilman intensiivistä koripalloharjoittelua ja pari kuukautta ilman kuntosalia. Toisin sanoen kehoni heikoin lenkki petti. Juoksussa pärjäsin heille varsin mainiosti ja heitoissa myös eli eikun vaan nilkka kuntoon ja tietenkin sormi, joka varmaan sai hiusmurtuman viimeviikon jalkapallopeleissä.

Meikkinä punajuuri ja hiili

No niin kerta miesten muoti on käyty läpi, on loogisena jatkona naiset.
Stereotypia ja olettamus: kaikki venäläiset naiset kauniita ja huoliteltuja. Todellisuus kuitenkin on aina jotain muuta kuin stereotypiat antavat ymmärtää. Kuitenkin kaikki Pietarissa liikkuvat naiset ovat meikanneet itsensä, sitä en tiedä mistä tämä johtuu mutta heitän oman arvioni.

Venäjällä on kautta aikojen ollut julmia johtajia, jolloin alamaiset ovat saaneet kärsiä. Kaikkein eniten tämä varmaan vaikuttanut toisen maailmansodan ja Stalinin aikaan, jolloin sotilaita ja ”karkotettuja” menehtyi paljon, joista suurin osa oli miehiä. Tämä johti siihen että aikoinaan sukupuolijakauma oli hyvin vääristynyt ja markkinatalouden mukaan kilpailu miehistä kasvoi. Kilpailu johti naistenväliseen kilpavarusteluun, jossa aseina olivat vaatteet ja meikit.

Sota-aikaan naisten meikkikokoelma koostui punajuuresta ja hiilestä. Eli mustaa ja punaista väriä oli tarjolla. Sekä muotivaatteista, jotka tehtiin itse. Yksi vanhempi nainen kertoi että osaa tehdä villapaidasta yli toistakymmentä erilaista vaatekappaletta, siis mielikuvitusta on riittänyt. Kun Neuvostoliitto hajosi ja Euroopasta alettiin rahdata meikkejä ja vaatteita Venäjälle, olisi kuin pommi olisi rähähtänyt. Venäläinen nainen ei enää kohdannut ongelmaa puuttuvien meikkivärien ja muiden kauneudenhoitotuotteiden suhteen vaan imi kaiken itseensä mikä vain suinkin pystyi. Tämä taas on aiheutti toisen ääripään eli ylimeikkauksen. Myös pukeutumisessa on samoa piirteitä havaittavissa silloin tällöin.

Toisin kuin miehet naiset pukeutuvat enemmän yksilöllisesti ja välttävät miesten ”ryhmä”-pukeutumista. Naisia pukeutumissa yhdistävä piirre on korkokengät. Tuntuu kuin se olisi kirjoittamaton sääntö tai laki että naisten tulee pitää korkokenkiä, mutta en minä sitä asiaa harmittele. Muita yleistyksiä ei pahemmin pysty sanomaan, sillä varsin kirjavaa on pukeutuminen. Ehkä erikoisena piirteenä voidaan sanoa henkseleitä joiden annetaan roikkua vapaana.

Sushia ensikertalaiselle

Eilen tuli käytyä sushi-ravintolassa syömässä. Mukana oli japanin ruokaa rakastava kaveri, joten se teki ensimmäisestä raakaan kalaan tutustumisesta helpompaa.

Ruokapaikan nimeä en muista, mutta ruokalaketju se kuitenkin oli, joten varmaan parisenkymmentä paikkaa Pietarissa sillä. Kello 15-18 on ravintolassa häppärit, eli mitä tahansa tilaatkin saat sen tuplana. Meitä oli parillinen määrä ruokailijoita, joten kenenkään ei tarvinnut syödä tupla-annosta. Tilasin sushi-levyn jossa oli monenlaisia kaloja(ei olisi haitannut vaikka jotain ei olisi pystynyt syömään).

Välispiikki alkaa: Ravintoloissa ja klubeilla kalja ei ole ylivoimaisen kallista verrattuna Suomeen (n.40-60ruplaa). Kuitenkin ongelma on siinä että vesi on sitten sitäkin kalliimpaa. Kun tilaat puolen litran kaljan 50 ruplalla saat samalla hinnalla 2desin vesipullon. Siis mitä ei voi olla totta! Välispiikki loppuu.

Kun lauta tuli eteeni, oli vastassa merilevärullia ja pieniä riisikasoja joiden päällä oli joku raaka kalanpala. Oli tonnikalaa, ahventa, rapua, lohta ja niin edespäin. Tämä riisikakun ja kalan palan yhdistelmä dipattiin soijakastikkeessa, johonka sai sekoittaa tulista wasabitahnaa mielensä mukaan. Kaikkea pystyin syömään, mutta en kuitenkaan rakastunut tähän ruokaan. Suosittelen kuitenkin Timoa kokeilemaan tätä kerta kova kalan ystävä olet.

Tänään pääsin jonkun urheiluvastaavan puheille ja kerroin että haluan pelata koripalloa jossain joukkueessa. Tarkasti ottivat yhteystietoni ylös ja sen mitä ymmärsin niin sanoivat että ensi sunnuntaina tulisin uudestaan. Saa nähdä mitä se nyt tarkoitti(jos edes mitään oikein ymmärsin).

Eilen oli historian välikoe ja huomenna on poliittisen historian välikoe. Sitä on mukava lukea tenttiin, kun luennoilla olen käynyt kerran kummallakin kurssilla. Tämä johtuu siitä, että olen tullut tänne kesken lukukauden. Ensimmäiseen kokeeseen osasin hyvin vastata. Eli kiitos Peksin ja Tuomon pika briiffauksesta aiheesta Venäjän historia.