Tänään on tammikuun viimeinen päivä, jonka jälkeen alkaa uusi parempi kuukausi talouden näkökulmasta Venäjällä. Viime viikkoina on luultavasti ollut jonkun verran uutisia Yhdysvaltojen tilanteesta, mutta kuinka se vaikuttaa Venäjään siitä minulla ei ole tietoa.
Venäjällä uudesta vuodesta alkava juhlinta jatkuu aina venäläiseen jouluun asti ja hyvin monet monet pitävät välipäivät lomaa. Tästä seuraa, että kyseessä on noin kymmenen päivän loma. Jotkut jotka ovat töissä uuden vuoden ja joulun välissä eivät pysty tekemään ainakaan yhteistyötä kumppaneidensa kanssa, koska kaikki ovat lomalla. Pitkän loman jälkeen on monilla työntekijöillä vaikeus päästä tehokkaaseen työrytmiin. On arvioitu että kyseinen lomakausi tekee noin 20 miljardin euron loven bruttokansantuotteeseen. Toisaalta uutta vuotta ennen olevat joulumyynnit ja -ostokset taas toisaaltaan paikkaavat tätä tehokkuuden menetystä.
Uusi vuosi ja joulu ovat suurin yhtenäinen juhla-aika, mutta julkisia juhlapäiviä on Venäjällä noin 120 kappaletta, kun mukaan otetaan myös viikonlopput. Eli ihan mukava kokonaissaldo näyttää kertyvän. Työvoimahan on Venäjällä edullista Suomeen verrattuna. Sain kuulla, rakennusapumieheksi pääsee noin 20e päiväpalkalla. Kuukauden työstä rakennustyömaalla maksettaisiin noin 750euroa ja työaika on perinteinen kello seitsemästä neljään ja kuutena päivänä viikossa. Infrastruktuuri Venäjällä on aivan lapsen kengissä, joten näen rakentamisen ja erityisesti vanhojen talojen kunnostamisen kasvavan kovasti tulevaisuudessa.
Tilastot kertovat venäläisen keskipalkan olevan noin 400 euroa. Ostovoima kuitenkin kasvaa kovaa vauhtia, sillä palkat nousevat vuosittain noin 15%. Nämä ovat hurjia lukuja, mutta näiden takia myös inflaatio on kova. Myös pimeä raha, jota Venäjältä löytyy paljon lisää ostovoiman kasvun lisäksi kulutushyödykkeiden myynnin kasvua. Tämän ovat monet sijoittajat ja yhtiöt ottaneet huomioon aikoinaan suunnitellessaan laajentumista Venäjälle.
Venäjän talouden kasvuun vaikuttaa merkittävästi myös raakaöljyn hinta, koska suurena öljyn tuottajana öljyllä on iso painoarvo. Tällä hetkellä öljyn tulevaisuus on vakaa ja sitä tullaan tarvitsemaan, kuitenkin Yhdysvaltojen talouden hiipunen ja dollarin kurssin laskeminen todennäköisesti vaikuttavat myös öljyn hintaan ja sitä kautta myös Venäjään. Bruttokansantuote kasvoi vuonna 2006 7.4% ja viime vuodeksi on arvioitu 7.6%.
Tästä taisi tulla tälläinen sekava sillisalaatti suolakurkulla, eli eipä juuri ota selvää mikä oli tarinan punainen lanka. Ei taida olla selvä minullekaan.
torstai 31. tammikuuta 2008
tiistai 29. tammikuuta 2008
Tupakka, mahorkka ja Russkij Stil
Tämän vuoden alusta alkaen tupakan markkinointi Venäjällä kielletään osittain. Ulkomainokset, radio ja telkkari ovat kiellettyjä markkinointivälineitä. Mutta ketkä Venäjällä polttavat ja eritoten mitä?
65 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista polttaa Venäjällä. Esimerkiksi Suomaaisista miehistä polttaa noin 24 prosenttia. Tähän on kyllä ihan loogisia syitä olemassa. Suomen tupakkavero on yli 57 prosenttia, kun taas Venäjällä valtio verottaa tupakkaa kolmella prosentilla. Siis mitä ihmettä! Kolme prosenttiahan on aivan naurettava summa, ei edes Suomen alv pysty samaan. No tästä johtuen halvimmat tupakat maksavat kuusi ruplaa aski(olisikohan 20senttiä) ja laadukkaammat 15 ruplasta ylöspäin. Käytännössä katsoen tupakointi on täällä hyvin edullista ja Suomalaisen mittapuun mukaan käytännössä ilmaista.
Halvimmat tupakat eli niin sanotut äijätupakat voivat olla ilman filtteriä tai esimerkiksi Pjotr I merkissä on kuitenkin filtteri. Filtterittömät tupakat ovat yleensä tiukkoja, että pitää olla kovemman luokan korsteeni, että niitä pystyy tajuaan menettämättä polttamaan.
Hyvin suosittu tupakkamerkki paikallisten keskuudessa on Russkij Stil, jota myydään ainakin punaisena ja sinisenä. Tätä voitaisiin kutsua normaaliksi tupakaksi. Varsinkin aski on hyvin koristeellinen, jotenka karkkilaatikoidenkin valmistajat voisivat ottaa siitä mallia.
Suomessa ei ole ainakaan suuremmassa mittaluokassa myynnissä naisille suunnattuja tupakoita esimerkiksi Vogue. Nämä ohuemmat ja hiukkan pidemmät "pilli"-tupakat ovat hyvin suosittuja nuorten naisten keskuudessa, johtuen varmastikin imago arvosta, jota kyseiset tupakavat pitävät sisällään. Imago tulee hyvin esiin elokuvista ja mainoksista joissa kyseinen tupakka luo mielikuvan naisellisen vetovoiman kasvusta.
En tiedä Suomalaisesta kulttuurista, mutta Venäjällä on aivan normaalia pyytää tupakkaa tuntemattomilta ihmisiltä. Niinpä monesti voi tulla kadulla tai baarissa ihmisiä vastaan, jotka pyytävät yhtä tupakkaa. Tupakoiden erosta sen verran, että Pjotr I ja sitä halvemmat merkit ovat sellaisia joita keskiverto venäläisetkään eivät suostu polttamaan. Eivät vaikka olisivat olleet pummimassa tupakkaa ja heille olisi sitä tarjottu. Joten se kuvaa hyvin minkälaisesta mahorkasta on kyse.
Niin minähän en tupakkaa polta, en edes satunnaisesti. Joten tästä tekstistä jää varmasti olennaisia asioita puuttumaan, mitä en ole pystynyt huomaamaan ilman että polttaisin. Vaikka pidänkin tupakointia varsin vastenmielisenä, niin varsinkin Tuomo on luonut hyvät suhteen alakerran vartijoihin käydessään aina pihalla tupakalla(koko opiskelija-asuntolasta kaikki muut polttavat huoneissaan, paitsi kaksi Suomalaista, jotka käyvät kuuliaisesti ulkona).
65 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista polttaa Venäjällä. Esimerkiksi Suomaaisista miehistä polttaa noin 24 prosenttia. Tähän on kyllä ihan loogisia syitä olemassa. Suomen tupakkavero on yli 57 prosenttia, kun taas Venäjällä valtio verottaa tupakkaa kolmella prosentilla. Siis mitä ihmettä! Kolme prosenttiahan on aivan naurettava summa, ei edes Suomen alv pysty samaan. No tästä johtuen halvimmat tupakat maksavat kuusi ruplaa aski(olisikohan 20senttiä) ja laadukkaammat 15 ruplasta ylöspäin. Käytännössä katsoen tupakointi on täällä hyvin edullista ja Suomalaisen mittapuun mukaan käytännössä ilmaista.
Halvimmat tupakat eli niin sanotut äijätupakat voivat olla ilman filtteriä tai esimerkiksi Pjotr I merkissä on kuitenkin filtteri. Filtterittömät tupakat ovat yleensä tiukkoja, että pitää olla kovemman luokan korsteeni, että niitä pystyy tajuaan menettämättä polttamaan.
Hyvin suosittu tupakkamerkki paikallisten keskuudessa on Russkij Stil, jota myydään ainakin punaisena ja sinisenä. Tätä voitaisiin kutsua normaaliksi tupakaksi. Varsinkin aski on hyvin koristeellinen, jotenka karkkilaatikoidenkin valmistajat voisivat ottaa siitä mallia.
Suomessa ei ole ainakaan suuremmassa mittaluokassa myynnissä naisille suunnattuja tupakoita esimerkiksi Vogue. Nämä ohuemmat ja hiukkan pidemmät "pilli"-tupakat ovat hyvin suosittuja nuorten naisten keskuudessa, johtuen varmastikin imago arvosta, jota kyseiset tupakavat pitävät sisällään. Imago tulee hyvin esiin elokuvista ja mainoksista joissa kyseinen tupakka luo mielikuvan naisellisen vetovoiman kasvusta.
En tiedä Suomalaisesta kulttuurista, mutta Venäjällä on aivan normaalia pyytää tupakkaa tuntemattomilta ihmisiltä. Niinpä monesti voi tulla kadulla tai baarissa ihmisiä vastaan, jotka pyytävät yhtä tupakkaa. Tupakoiden erosta sen verran, että Pjotr I ja sitä halvemmat merkit ovat sellaisia joita keskiverto venäläisetkään eivät suostu polttamaan. Eivät vaikka olisivat olleet pummimassa tupakkaa ja heille olisi sitä tarjottu. Joten se kuvaa hyvin minkälaisesta mahorkasta on kyse.
Niin minähän en tupakkaa polta, en edes satunnaisesti. Joten tästä tekstistä jää varmasti olennaisia asioita puuttumaan, mitä en ole pystynyt huomaamaan ilman että polttaisin. Vaikka pidänkin tupakointia varsin vastenmielisenä, niin varsinkin Tuomo on luonut hyvät suhteen alakerran vartijoihin käydessään aina pihalla tupakalla(koko opiskelija-asuntolasta kaikki muut polttavat huoneissaan, paitsi kaksi Suomalaista, jotka käyvät kuuliaisesti ulkona).
lauantai 26. tammikuuta 2008
Vodkan lyhyt oppimäärä
Venäjään on aina assosiotunut vodka, vaikka ei otettaisikaan huomioon Venäjällä käyneitä vodkaturisteja. Vladimir Suuri aikoinaan(siinä 1000jKr) miettiessään käännyttääkö kansa islamin- vai kristinuskoon(ortodokseiksi) valitsi ortodoksisen kirkkokunnan, sillä se salli alkoholin käytön toisin kuin islam.
Venäläisillä on tapana kuvata juomista tai humaltumista erikoisella käsimerkillä. He jännittävät etu- tai keskisormen peukalonsa avulla ja napsauttavat sitten kaulan sivulle. Tälle käsimerkille löytyy paljon erilaisia tarinoita ja syitä, miksi näin tehdään. Kerron tässä nyt yhden niistä.
Tsaarin aikaan rakennettiin korkeata kirkkoa ja kellotapulissa oli ongelma, joka oli hyvin vaarallinen ja vaativa. Näin ollen kukaan ei ollut valmis uhmaamaan omaa henkeään korjausta varten. Tsaari näki tilanteen ja hän lupasi toteuttaa yhden toiveen, sille joka korjaisi ongelman. Loppujen lopuksi yksi rakennusmies suostui hommaan ja onnistuikin siinä vallanmainiosti. Palkkiokseen hän sanoi: Aina kun menen kauppaan haluan saada vodkaa ilmaiseksi. Tsaari kirjoitti rakennusmiehen haluaman dokumentin virallisella sinetillä varustettuna.
Eipä aikaakaan kun rakennusmies kävi kaupasta hakemassa korin vodkaa ja kuinka ollakaan Tsaarin virallinen asiakirja oli mystisesti kadonnut seuraavana aamuna. No ei auttanut työmiehen muu kuin lampsia Tsaarin puheille ja pyytää kadonneen lapun tilalle uutta. Tsaarihan kirjoitti samanlaisen lapun sinetin kera. Taas kerran yhden alkoholilla kyllästetyn yön jälkeen lappu oli kummallisesti kadonnut. Jälleen kerran rakennustyömies meni Tsaarin puheille, mutta tällä kertaa Tsaari ei suostunutkaan kirjoittamaan lappua. Tsaari kutsui tatuoijan ja tatuoitti työmiehen kaulaan ison Romanovien suvun vaakunan. Aina kauppaan tullessaan työmies napsautti vain kaulan oikealla puolella olevaa vaakunaa ja kauppiaat tiesivät mitä hän halusi.
Vodkapullon hinta Venäjällä alkaa puolestatoista eurosta ja nousee siitä ylöspäin. Muuhun hintatasoon verrattuna vodka on Venäjälläkin halpaa. Tosin arviot laittomasta vodkan osuudesta Venäjän markkinoilla vaihtelevat 25-50 prosentin välillä.
Vodkalle kuuluvia etikettisääntöjä.
1. Vodkaa ei saa koskaan sekoittaa minkään muun aineen kanssa(esimerkiksi limppari tai mehu), vaan vodka juodaan raakana. Ryypyn tai paukun jälkeen voidaan maku huuhdella sitten mehulla, suolakurkulla tai millä nyt haluaakin.
2. Koskaan ei saa juoda paukkua yksin, vaan juojia pitää olla vähintään kaksi. Tämä koskee myös silloin kun poistut hetkeksi ruokapöydästä ja sillä aikaa muut kerkeävät juomaan omat shottinsa pois. Tällöin sinun pitää pyytää joku kaveriksi omaa lasiasi varten kun saavut takaisin.
3. Aina pitää olla syy mitä varten juodaan. Eli ennen paukun juomista laseja kilistellään ja juodaan esimerkiksi ystävyydelle, kauneudelle, menestymiselle... ihan mille vaan.
4. Varsinkin naiset voivat kieltäytyä vodkasta, mutta yleensä heidän pitää sitten hyväksyä kuohuviini sen sijaan, jotta voivat kilistellä muiden kanssa.
Taisi teksti sen verran jo venähtää, että jätetään kerrottavaa ensikerrallekin. Sillä tästä aiheesta on Venäjällä oma kulttuurinsa. Onhan joku Venäjän johtaja joskus aiemmin todennut, että juominen on venäläisten harrastus. Tämä todellakin pitää paikkaansa, jos venäläisten miesten kuolinikiä seurataan.
Venäläisillä on tapana kuvata juomista tai humaltumista erikoisella käsimerkillä. He jännittävät etu- tai keskisormen peukalonsa avulla ja napsauttavat sitten kaulan sivulle. Tälle käsimerkille löytyy paljon erilaisia tarinoita ja syitä, miksi näin tehdään. Kerron tässä nyt yhden niistä.
Tsaarin aikaan rakennettiin korkeata kirkkoa ja kellotapulissa oli ongelma, joka oli hyvin vaarallinen ja vaativa. Näin ollen kukaan ei ollut valmis uhmaamaan omaa henkeään korjausta varten. Tsaari näki tilanteen ja hän lupasi toteuttaa yhden toiveen, sille joka korjaisi ongelman. Loppujen lopuksi yksi rakennusmies suostui hommaan ja onnistuikin siinä vallanmainiosti. Palkkiokseen hän sanoi: Aina kun menen kauppaan haluan saada vodkaa ilmaiseksi. Tsaari kirjoitti rakennusmiehen haluaman dokumentin virallisella sinetillä varustettuna.
Eipä aikaakaan kun rakennusmies kävi kaupasta hakemassa korin vodkaa ja kuinka ollakaan Tsaarin virallinen asiakirja oli mystisesti kadonnut seuraavana aamuna. No ei auttanut työmiehen muu kuin lampsia Tsaarin puheille ja pyytää kadonneen lapun tilalle uutta. Tsaarihan kirjoitti samanlaisen lapun sinetin kera. Taas kerran yhden alkoholilla kyllästetyn yön jälkeen lappu oli kummallisesti kadonnut. Jälleen kerran rakennustyömies meni Tsaarin puheille, mutta tällä kertaa Tsaari ei suostunutkaan kirjoittamaan lappua. Tsaari kutsui tatuoijan ja tatuoitti työmiehen kaulaan ison Romanovien suvun vaakunan. Aina kauppaan tullessaan työmies napsautti vain kaulan oikealla puolella olevaa vaakunaa ja kauppiaat tiesivät mitä hän halusi.
Vodkapullon hinta Venäjällä alkaa puolestatoista eurosta ja nousee siitä ylöspäin. Muuhun hintatasoon verrattuna vodka on Venäjälläkin halpaa. Tosin arviot laittomasta vodkan osuudesta Venäjän markkinoilla vaihtelevat 25-50 prosentin välillä.
Vodkalle kuuluvia etikettisääntöjä.
1. Vodkaa ei saa koskaan sekoittaa minkään muun aineen kanssa(esimerkiksi limppari tai mehu), vaan vodka juodaan raakana. Ryypyn tai paukun jälkeen voidaan maku huuhdella sitten mehulla, suolakurkulla tai millä nyt haluaakin.
2. Koskaan ei saa juoda paukkua yksin, vaan juojia pitää olla vähintään kaksi. Tämä koskee myös silloin kun poistut hetkeksi ruokapöydästä ja sillä aikaa muut kerkeävät juomaan omat shottinsa pois. Tällöin sinun pitää pyytää joku kaveriksi omaa lasiasi varten kun saavut takaisin.
3. Aina pitää olla syy mitä varten juodaan. Eli ennen paukun juomista laseja kilistellään ja juodaan esimerkiksi ystävyydelle, kauneudelle, menestymiselle... ihan mille vaan.
4. Varsinkin naiset voivat kieltäytyä vodkasta, mutta yleensä heidän pitää sitten hyväksyä kuohuviini sen sijaan, jotta voivat kilistellä muiden kanssa.
Taisi teksti sen verran jo venähtää, että jätetään kerrottavaa ensikerrallekin. Sillä tästä aiheesta on Venäjällä oma kulttuurinsa. Onhan joku Venäjän johtaja joskus aiemmin todennut, että juominen on venäläisten harrastus. Tämä todellakin pitää paikkaansa, jos venäläisten miesten kuolinikiä seurataan.
torstai 24. tammikuuta 2008
Snacksit kaljan kanssa ja ilman
Mietin tässä suomenkielistä korviketta sanalla snacks, mutta se taitaa olla käytössä ihan suomenkielessäkin. Eli snacksit ovat yleensä pientä suolaista naposteltavaa, esimerkiksi sipsit ja suolapähkinät voidaan luokitella tähän kategoriaan. Venäjällä löytyy samoja snacksejä kuin Suomesta, mutta myös muutamia erikoisuuksia on vastaan tullut.
Vartijan snackki eli auringonkukansiemenet, joita ei ole kuorittu. Hyvin monet vartijat syövät näitä päivät pitkät pitkin kauppakeskuksia ja katuja. Auringonkukansiemen syönti on varsinainen tekniikkalaji, sillä ensiksi siemen otetaan sormenpäihin, avataan kuori hampailla, tiputetaan siemen suuhun ja kuoret heitetään pois. Tämä kaikki tapahtuu alle sekunnissa ja seuraavan siemenen kimppuun. Ensimmäistä kertaa kokeillessani taisi suussa olla enemmänkin auringonkukansiemenien kuoria kuin itse siementä, mutta tekevälle sattuu ja pikkuhiljaa se alkoi onnistumaan. Ei kuitenkaan ihan niin vikkelään kuin ammattilaisilta.
Kuivatut leipäpalakuutiot, jotka on suolattu ja maustettu. Näitä voisi sanoa aivan sipsien korvikkeeksi, sillä ainoa ero on että perunalastut on korvattu vaalealla tai tummalla leivällä. Oikein mielenkiintoinen vaihtelu, suosittelen kokeilemaan tummasta leivästä tehtyjä leipäkuutioita.
Kylmätiskiltä on saatavissa juustotankoja, joita jotkut tykkäävät napostella kaljan kanssa. Juustotangot ovat varmaankin jotain savujuustoa ja erittäin suolaisia. Myös rakenne vaikuttaa enemmän lihan säikeikeiltä kuin juustolta. Eräs paikallinen aikoinaan totesi: Kun juon kaljaa haluan syödä juustotankoja ja koska nämä ovat niin suolaisia haluan juoda taas kaljaa. Näin lähtee oravanpyörä käyntiin. Totta tämä osittain onkin, sillä kun maistoin juustotankoa halusin sen voimakkaan savun ja suolan maun suusta pois mahdollisimman nopeasti. Tähän kalja tehosi erinomaisesti.
Kaljasnacksejä ei ole suomessa vastaan tullut, mutta nämä tuotteet on aivan vartavasten suunniteltu naposteltavaksi kaljan kanssa. Nämä snacksit on tehty pääasiassa joko lihasta, kalasta tai kalmarista. En tarkemmin tiedä miten nämä on valmistettu, mutta vaikuttaa, että lihat on vaan kuivattu ja pilkattu pienemmiksi paloiksi. Kaloja kuitenkin on saatavilla myös aivan kokonaisista lähtien, jolloinka täytyy omatoimisesti siistiä kalaa suomuista ja ruodoista. Kaljasnacksejä on todella montaa eri varianttia, jolloin jostain luultavasti pitää. Kuitenkin osa kalja snackseistä on kuin sinihomejuustoa, eli sitä vihaa tai rakastaa. Suosittelen kokeilemaan ainakin lihaa ja kalmaria, sillä ne ovat varsin mietoja maultaan. Olisikohan näillä markkinapotentiaalia Suomessa. Pitäisi varmaan ehdottaa jotain Suomalaista panimoyhtiötä tekemään kokeiluerä, jossa kaljapullon kylkeen olisi liimattu tälläinen kaljasnackipussi.
Vartijan snackki eli auringonkukansiemenet, joita ei ole kuorittu. Hyvin monet vartijat syövät näitä päivät pitkät pitkin kauppakeskuksia ja katuja. Auringonkukansiemen syönti on varsinainen tekniikkalaji, sillä ensiksi siemen otetaan sormenpäihin, avataan kuori hampailla, tiputetaan siemen suuhun ja kuoret heitetään pois. Tämä kaikki tapahtuu alle sekunnissa ja seuraavan siemenen kimppuun. Ensimmäistä kertaa kokeillessani taisi suussa olla enemmänkin auringonkukansiemenien kuoria kuin itse siementä, mutta tekevälle sattuu ja pikkuhiljaa se alkoi onnistumaan. Ei kuitenkaan ihan niin vikkelään kuin ammattilaisilta.
Kuivatut leipäpalakuutiot, jotka on suolattu ja maustettu. Näitä voisi sanoa aivan sipsien korvikkeeksi, sillä ainoa ero on että perunalastut on korvattu vaalealla tai tummalla leivällä. Oikein mielenkiintoinen vaihtelu, suosittelen kokeilemaan tummasta leivästä tehtyjä leipäkuutioita.
Kylmätiskiltä on saatavissa juustotankoja, joita jotkut tykkäävät napostella kaljan kanssa. Juustotangot ovat varmaankin jotain savujuustoa ja erittäin suolaisia. Myös rakenne vaikuttaa enemmän lihan säikeikeiltä kuin juustolta. Eräs paikallinen aikoinaan totesi: Kun juon kaljaa haluan syödä juustotankoja ja koska nämä ovat niin suolaisia haluan juoda taas kaljaa. Näin lähtee oravanpyörä käyntiin. Totta tämä osittain onkin, sillä kun maistoin juustotankoa halusin sen voimakkaan savun ja suolan maun suusta pois mahdollisimman nopeasti. Tähän kalja tehosi erinomaisesti.
Kaljasnacksejä ei ole suomessa vastaan tullut, mutta nämä tuotteet on aivan vartavasten suunniteltu naposteltavaksi kaljan kanssa. Nämä snacksit on tehty pääasiassa joko lihasta, kalasta tai kalmarista. En tarkemmin tiedä miten nämä on valmistettu, mutta vaikuttaa, että lihat on vaan kuivattu ja pilkattu pienemmiksi paloiksi. Kaloja kuitenkin on saatavilla myös aivan kokonaisista lähtien, jolloinka täytyy omatoimisesti siistiä kalaa suomuista ja ruodoista. Kaljasnacksejä on todella montaa eri varianttia, jolloin jostain luultavasti pitää. Kuitenkin osa kalja snackseistä on kuin sinihomejuustoa, eli sitä vihaa tai rakastaa. Suosittelen kokeilemaan ainakin lihaa ja kalmaria, sillä ne ovat varsin mietoja maultaan. Olisikohan näillä markkinapotentiaalia Suomessa. Pitäisi varmaan ehdottaa jotain Suomalaista panimoyhtiötä tekemään kokeiluerä, jossa kaljapullon kylkeen olisi liimattu tälläinen kaljasnackipussi.
tiistai 22. tammikuuta 2008
Kaljan suosio Venäjällä
Olen jo aikaisemmassa blogissa kirjoittanut alkoholin haittavaikutuksista, mutta ei alkoholi itsessään aiheuta ongelmia ainoastaan ihmiset, jotka eivät pysty sitä hallitsemaan.
Vahvoja alkoholeja(kuten vodka), viinejä, kaljaa ja erilaisia limuviinoja saa myydä tavan kaupoissa ilman mitään ongelmaa. Suomessahan viinit ja vahvat alkoholit ovat saatavilla ainoastaan Alkosta. Myöskään kaljaa, jonka alkoholiprosentti on yli 4.7% ei saa myydä kuin ainoastaan Alkossa.
Suuressa maassa on suuret valikoiman varat, näin ollen myös kaljan ystävän on vara valita moneste tuotemerkistä ja mausta. Esimerkiksi Baltika-tuotemerkin alla on 11 kaljaa jotka on numeroitu nollasta kymppiin. Mukana on vaaleasta oluesta tummaan ja suodattamattomasta oluesta alkoholittomaan.
Vahvuuksiltaan oluet ovat kyllä voimakkaampia maultaan ja alkoholiprosenteilta, sillä baltikan oluista ainoastaan kaksi on alle viisi prosenttista (baltika0, joka on alkoholiton ja baltika1, joka on 4.4%). Tästä syystä baltikaa ei Suomen ruokakaupoissa voidakaan nähdä.
Kuten olen aiemmin todennut kaljaa pidetään Venäjällä virvokkeena. Näin ollen vastaan on tullut nuori pariskunta, joka työntää lastenkärryjä naukkaillen olutta. Ihmiset ajavat autolla ja toisessä kädessä kännykän sijasta voikin olla olutpullo. Suomessa tälläiset näkymät tuntuisivat varmasti oudoilta, mutta täällä kukaan ei kiinnitä kyseisiin asioihin huomiota.
Vahvoja alkoholeja(kuten vodka), viinejä, kaljaa ja erilaisia limuviinoja saa myydä tavan kaupoissa ilman mitään ongelmaa. Suomessahan viinit ja vahvat alkoholit ovat saatavilla ainoastaan Alkosta. Myöskään kaljaa, jonka alkoholiprosentti on yli 4.7% ei saa myydä kuin ainoastaan Alkossa.
Suuressa maassa on suuret valikoiman varat, näin ollen myös kaljan ystävän on vara valita moneste tuotemerkistä ja mausta. Esimerkiksi Baltika-tuotemerkin alla on 11 kaljaa jotka on numeroitu nollasta kymppiin. Mukana on vaaleasta oluesta tummaan ja suodattamattomasta oluesta alkoholittomaan.
Vahvuuksiltaan oluet ovat kyllä voimakkaampia maultaan ja alkoholiprosenteilta, sillä baltikan oluista ainoastaan kaksi on alle viisi prosenttista (baltika0, joka on alkoholiton ja baltika1, joka on 4.4%). Tästä syystä baltikaa ei Suomen ruokakaupoissa voidakaan nähdä.
Kuten olen aiemmin todennut kaljaa pidetään Venäjällä virvokkeena. Näin ollen vastaan on tullut nuori pariskunta, joka työntää lastenkärryjä naukkaillen olutta. Ihmiset ajavat autolla ja toisessä kädessä kännykän sijasta voikin olla olutpullo. Suomessa tälläiset näkymät tuntuisivat varmasti oudoilta, mutta täällä kukaan ei kiinnitä kyseisiin asioihin huomiota.
lauantai 19. tammikuuta 2008
Energiankulutus ja ympäristö
Suomessa on jo hetken aikaa puhuttu kasvihuoneilmiöstä ja kuinka sitä torjutaan Suomen osalta. Myös jätteiden kierrätys on enemmänkin kuin pelkkä kaunis sana. Löytyy paperille, pahville, metallille, lasille ja biojätteelle omat karsinat. Mutta kuinka nämä asiat toimivat Pietarissa, joka ei nyt ole aivan takapajuisimpia Venäjän kaupunkeja.
Venäjällä lämmitysvesi pattereita ja kuumavesi hanaa varten lämmitetään omassa voimalassa, jolloinka lämmitetty vesi siirtyy putkia pitkin taloihin. Talvella voi nähdä jossain kohdin menevän lämpövesiputken sillä yleensä siinä kohden menee aina sula alue(en tiedä kuinka tarkkaan putket eristetty). Taloissa vesi kiertää aina jokaisen kerroksen, jolloinka osa kerroksista on kuumempia kuin toiset. Täällä asuntolassa epäilen, että kuumavesiputket kiertävät ensin kerroksen yhdeksän, sitten kahdeksan ja niin edes päin. Ongelmaksi muodostuu se ettei pattereissa ole termostaatteja, joten yläkerroksissa voi olla todella kuuma, mutta alakerroksissa viileä. Johtuen siitä että vesi kerkeää jäähtyä matkalla alas tai ylös päin riippuen suunnittelusta. Energian kulutuksen kannalta tämä käytännössä monesti tarkoittaa, että kuumissa huoneissa on ikkuna auki jopa talvisin ja kylmissä huoneissa sähköpatterit ovat päällä. Joten joskus tuntuu, että sitä energiaa menee hiukan myös harakoille.
En tiedä uusien rakennusten kierrätyspisteistä, mutta perinteisesti täällä kierrätys suoritetaan metodilla: "Kaikki roskat yhteen kasaan ja roskapönttöön". Eli mitään hienosteluja ei harrasteta ainakaan sellaisessa mittakaavassa, että olisi tullut minulle vastaan. Roska-autoja täällä näkyy aika harvakseltaan, mutta näköjään ihan tarpeeksi usein sillä ei tämä kaupunki aivan jätteisiin ole hukkumassa.
Ihan vertailupohjana pelkästään Pietarissa asuu yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa, joten pienenkin edistysaskeleen tapahtuminen kierrätyksen tai energiankulutuksen suhteen Venäjällä tarkoittaa suuria säästöjä. En tässä tarkoita, sitä ettei sillä ole väliä mitä Suomessa teemme, vaan toivottavasti Venäjällä tulee tapahtumaan muutoksia kohti puhtaampaa elämää.
Venäjällä lämmitysvesi pattereita ja kuumavesi hanaa varten lämmitetään omassa voimalassa, jolloinka lämmitetty vesi siirtyy putkia pitkin taloihin. Talvella voi nähdä jossain kohdin menevän lämpövesiputken sillä yleensä siinä kohden menee aina sula alue(en tiedä kuinka tarkkaan putket eristetty). Taloissa vesi kiertää aina jokaisen kerroksen, jolloinka osa kerroksista on kuumempia kuin toiset. Täällä asuntolassa epäilen, että kuumavesiputket kiertävät ensin kerroksen yhdeksän, sitten kahdeksan ja niin edes päin. Ongelmaksi muodostuu se ettei pattereissa ole termostaatteja, joten yläkerroksissa voi olla todella kuuma, mutta alakerroksissa viileä. Johtuen siitä että vesi kerkeää jäähtyä matkalla alas tai ylös päin riippuen suunnittelusta. Energian kulutuksen kannalta tämä käytännössä monesti tarkoittaa, että kuumissa huoneissa on ikkuna auki jopa talvisin ja kylmissä huoneissa sähköpatterit ovat päällä. Joten joskus tuntuu, että sitä energiaa menee hiukan myös harakoille.
En tiedä uusien rakennusten kierrätyspisteistä, mutta perinteisesti täällä kierrätys suoritetaan metodilla: "Kaikki roskat yhteen kasaan ja roskapönttöön". Eli mitään hienosteluja ei harrasteta ainakaan sellaisessa mittakaavassa, että olisi tullut minulle vastaan. Roska-autoja täällä näkyy aika harvakseltaan, mutta näköjään ihan tarpeeksi usein sillä ei tämä kaupunki aivan jätteisiin ole hukkumassa.
Ihan vertailupohjana pelkästään Pietarissa asuu yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa, joten pienenkin edistysaskeleen tapahtuminen kierrätyksen tai energiankulutuksen suhteen Venäjällä tarkoittaa suuria säästöjä. En tässä tarkoita, sitä ettei sillä ole väliä mitä Suomessa teemme, vaan toivottavasti Venäjällä tulee tapahtumaan muutoksia kohti puhtaampaa elämää.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Ruokakaupassa käynti
Vanhassa leipämainoksessa sanottiin aikoinaan että: "leipä se miehen tiellä pitää ja Moilasen kotona". No hengissä säilyäkseen tulee meidän jokaisen syödä, niinpä Venäjälläkin löytyy ruokakauppoja.
Venäjällä ruokakaupat voidaan jakaa raa'asti neljään kategoriaan: pieniin produkteihin, lähikauppoihin, supermarketteihin ja kauppatoreihin.
Produktit ovat pieniä kioskeja, joissa myydään yleensä kaikkea, mutta valikoima on hyvin suppea. Näiden liikkeiden etu on se, että jos ne ovat erikoistuneet esimerkiksi kasviksiin on sieltä ostetut kasvikset silloin todella edullisia. Myös etäisyys omasta kodista näihin produkteihin on yleensä 50 metriä(perinteisesti kadun toisella puolella).
Lähikaupoissa ostaja saa ottaa kauppakorin ja kierrellä ympäri kauppaa valitsemassa itse mieluisia tuotteita. Valikoima on hyvin paljon laajempi kuin produkteissa. Myös liha- ja kalatuotteet ovat saatavilla sekä maitotuotteet huomattavasti suuremmassa valintaskaalassa.
Supermarketit ovat samanlaisia kuin Suomessa eli valikoimaa ja tarjontaa riittää. Supermarketit voivat kuitenkin olla hieman kauempana ja näin sinne joutuu matkustamaan jo julkisella kulkuneuvolla. Yleensä matkassa menee noin 30 minuuttia.
Viimeisimpänä ja ylivoimaisesti mielenkiintoisimpana paikkana voidaan pitää ruokatoreja, joilla myydään kaikkea suomalaisen silmään eksoottista. Toisin sanoen kaikki muut paitsi valmistuotteet on saatavilla toreilta. Varmasti tuoretta lihaa ja kalaa, freesejä kasviksia ja hedelmiä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, leivonnaisia, maitorahkaa ja juustoja. Myös maustehärpäkkeet ja omatekemät maustesekoituspullot on myynnissä.
Suomessa on varmaankin aina tuotteen hinnat sitä alempia, mitä suurempi kauppa. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa Venäjällä vaan hinnoissa voi olla isojakin eroja. Myös samankokoisten kauppojen välillä. Osaltaan tämä johtuu siitä, että kulutus on tällä hetkellä todella suurta. Siispä tuotteiden vertailu kannattaa, koska samassa tuotteessa eriliikkeessä voi olla yli kolminkertainen hinta. Esimerkkinä peruna, joka tavan kaupassa maksaa yli euron kilo ja viereisestä produktista sen sai alle 35 sentillä kilo. Varsinkin maitotuotteissa hintojen erot voivat todella pomppia.
Produktit ovat monesti yhden henkilön ylläpitämiä, jolloin aukioloajat voivat olla mitkä ovat. Lähikaupoilla on yleensä selvät aukioloajat, jolleivat ole 24h kauppoja. Supermarketit ovat hyvin usein auki 24 tuntia vuorokaudessa, joka kuulostaa uskomattoman mukavalta. Miettikää, jos Suomessakin Prismat olisivat aina auki... olisi se aika jännää. Kauppatorit toimivat samoin kuin Suomessa, eli aamulla mennään myymään ja illalla lähdetään pois. Joten aamupäivällä tai päivällä on paras aika tehdä ostoksia siellä.
Venäjällä ruokakaupat voidaan jakaa raa'asti neljään kategoriaan: pieniin produkteihin, lähikauppoihin, supermarketteihin ja kauppatoreihin.
Produktit ovat pieniä kioskeja, joissa myydään yleensä kaikkea, mutta valikoima on hyvin suppea. Näiden liikkeiden etu on se, että jos ne ovat erikoistuneet esimerkiksi kasviksiin on sieltä ostetut kasvikset silloin todella edullisia. Myös etäisyys omasta kodista näihin produkteihin on yleensä 50 metriä(perinteisesti kadun toisella puolella).
Lähikaupoissa ostaja saa ottaa kauppakorin ja kierrellä ympäri kauppaa valitsemassa itse mieluisia tuotteita. Valikoima on hyvin paljon laajempi kuin produkteissa. Myös liha- ja kalatuotteet ovat saatavilla sekä maitotuotteet huomattavasti suuremmassa valintaskaalassa.
Supermarketit ovat samanlaisia kuin Suomessa eli valikoimaa ja tarjontaa riittää. Supermarketit voivat kuitenkin olla hieman kauempana ja näin sinne joutuu matkustamaan jo julkisella kulkuneuvolla. Yleensä matkassa menee noin 30 minuuttia.
Viimeisimpänä ja ylivoimaisesti mielenkiintoisimpana paikkana voidaan pitää ruokatoreja, joilla myydään kaikkea suomalaisen silmään eksoottista. Toisin sanoen kaikki muut paitsi valmistuotteet on saatavilla toreilta. Varmasti tuoretta lihaa ja kalaa, freesejä kasviksia ja hedelmiä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, leivonnaisia, maitorahkaa ja juustoja. Myös maustehärpäkkeet ja omatekemät maustesekoituspullot on myynnissä.
Suomessa on varmaankin aina tuotteen hinnat sitä alempia, mitä suurempi kauppa. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa Venäjällä vaan hinnoissa voi olla isojakin eroja. Myös samankokoisten kauppojen välillä. Osaltaan tämä johtuu siitä, että kulutus on tällä hetkellä todella suurta. Siispä tuotteiden vertailu kannattaa, koska samassa tuotteessa eriliikkeessä voi olla yli kolminkertainen hinta. Esimerkkinä peruna, joka tavan kaupassa maksaa yli euron kilo ja viereisestä produktista sen sai alle 35 sentillä kilo. Varsinkin maitotuotteissa hintojen erot voivat todella pomppia.
Produktit ovat monesti yhden henkilön ylläpitämiä, jolloin aukioloajat voivat olla mitkä ovat. Lähikaupoilla on yleensä selvät aukioloajat, jolleivat ole 24h kauppoja. Supermarketit ovat hyvin usein auki 24 tuntia vuorokaudessa, joka kuulostaa uskomattoman mukavalta. Miettikää, jos Suomessakin Prismat olisivat aina auki... olisi se aika jännää. Kauppatorit toimivat samoin kuin Suomessa, eli aamulla mennään myymään ja illalla lähdetään pois. Joten aamupäivällä tai päivällä on paras aika tehdä ostoksia siellä.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Kyrillisten kirjainten translitterointi
Kyrilliset kirjaimet ovat vallanneet Venäjän kaupunkien valomainokset ja julisteet. Itseasiassa hyvin vähän näkee englannin kieltä ollenkaan. Löytyy kuitenkin tilanteita, jolloin täytyisi kommunikoida venäjäksi, vaikka kyrillisiä kirjaimia ei ole saatavilla. Tällöin tulee käyttää translitterointia, jolloinka muutamme kyrilliset symbolit latinalaisiksi. Suomalaisilla ei tässä ole suurta ongelmaa, koska lausumme kirjaimet varsin samalla tavoin kuin venäläiset.
Venäjällä kännykällä voi kirjoittaa aivan normaalisti kyrillisillä kirjaimilla. Juuri kukaan ei tätä käytä, sillä latinalaisilla kirjaimilla voit kirjoittaa 160 merkkiä pitkän viestin, mutta kyrillisillä ainoastaan 80 merkkiä pitkän. Näin ollen kaikki translitteroivat tekstiviestinsä.
Myös sähköpostin kirjoituksessa voi joskus joutua käyttämään translitterointia. Esimerkiksi ollessasi internet kahvilassa Suomessa, ei siellä ole koneelle asennettu kyrlillisiä kirjaimia. Myöskään kaikki sähköpostipalvelimet eivät ymmärrä kyrillisiä kirjaimia, jolloinka kirjoittamani kyrillinen viesti on pelkkiä kysymysmerkkejä vastaanottajalle.
Tranlitterointiin löytyy paljon vaihtoehtoisia tyylejä, joten monet kirjaimet voidaan kirjoittaa useammalla tavalla. Suurin osa kirjaisimista kääntyy kuitenkin aivan helposti kuten а,б,в,г,д on a,b,v,g,d. Е, ё, я ja ю voidaan kääntää je, jo, ja, ju. Tekstiviestiä kirjoittaessa voidaan Я kirjoittaa myös numerolla 9, sekä ё ja ю merkeillä ё ja ü.
Henkilökohtaisesti s-kirjainten translitterointi oli vaikein pystyä itse päättelemään. Perinteisesti kyrilliset s-kirjaimet ж, з, с, ц, ч, ш ja щ kääntyvät muotoon zh, z, s, ts, ch, sh, sh. Kyllä viimeiset kaksi ässää kirjoitetaan monesti samalla tavalla ja annetaan vastaanottajan ymmärtää. Merkit ч ja ш voi korvata myös merkeillä 4 ja w(tuplavee) Tietenkin jos haluaa hifistellä ja oikein paljon käyttää aikaa pelkkään viilaukseen niin katso http://ru.wikipedia.org/wiki/ISO_9 .
Pehmeätä merkkiä ei yleensä kirjoiteta, mutta olen joskus nähnyt käytettävän heittomerkkiä pehmeän merkin asemasta. Kirjasin ы voidaan kirjoittaa joko y tai i merkillä ihan oman maun mukaan.
Venäjällä kännykällä voi kirjoittaa aivan normaalisti kyrillisillä kirjaimilla. Juuri kukaan ei tätä käytä, sillä latinalaisilla kirjaimilla voit kirjoittaa 160 merkkiä pitkän viestin, mutta kyrillisillä ainoastaan 80 merkkiä pitkän. Näin ollen kaikki translitteroivat tekstiviestinsä.
Myös sähköpostin kirjoituksessa voi joskus joutua käyttämään translitterointia. Esimerkiksi ollessasi internet kahvilassa Suomessa, ei siellä ole koneelle asennettu kyrlillisiä kirjaimia. Myöskään kaikki sähköpostipalvelimet eivät ymmärrä kyrillisiä kirjaimia, jolloinka kirjoittamani kyrillinen viesti on pelkkiä kysymysmerkkejä vastaanottajalle.
Tranlitterointiin löytyy paljon vaihtoehtoisia tyylejä, joten monet kirjaimet voidaan kirjoittaa useammalla tavalla. Suurin osa kirjaisimista kääntyy kuitenkin aivan helposti kuten а,б,в,г,д on a,b,v,g,d. Е, ё, я ja ю voidaan kääntää je, jo, ja, ju. Tekstiviestiä kirjoittaessa voidaan Я kirjoittaa myös numerolla 9, sekä ё ja ю merkeillä ё ja ü.
Henkilökohtaisesti s-kirjainten translitterointi oli vaikein pystyä itse päättelemään. Perinteisesti kyrilliset s-kirjaimet ж, з, с, ц, ч, ш ja щ kääntyvät muotoon zh, z, s, ts, ch, sh, sh. Kyllä viimeiset kaksi ässää kirjoitetaan monesti samalla tavalla ja annetaan vastaanottajan ymmärtää. Merkit ч ja ш voi korvata myös merkeillä 4 ja w(tuplavee) Tietenkin jos haluaa hifistellä ja oikein paljon käyttää aikaa pelkkään viilaukseen niin katso http://ru.wikipedia.org/wiki/ISO_9 .
Pehmeätä merkkiä ei yleensä kirjoiteta, mutta olen joskus nähnyt käytettävän heittomerkkiä pehmeän merkin asemasta. Kirjasin ы voidaan kirjoittaa joko y tai i merkillä ihan oman maun mukaan.
maanantai 7. tammikuuta 2008
Autoilu Pietarissa
Pietarin katukuva on varsin suurten kontrastien sekoittama. Liikenne valoissa modifoidun Hummerin vieressä voi olla minuakin vanhempi epämääräinen kulkuneuvo, joka muistuttaa autoa. Nämä teiden peltihevoset seisovat täysin toisistaan välittämättä tarkoituksenaan päästä omaan määränpäähänsä mahdollisimman nopeasti.
Kuten jo äsken totesin on erilaisten autojen skaala todella suuri, johtuen ihmisten välisistä varallisuuseroista. Tämä ei sinällään vielä aiheuta mitään ongelmaa. Ongelma syntyy silloin kun vauhdit kasvavat koviksi. Suurissa kaupungeissa teiden pitää olla myös leveitä. Tällöin autotie, joka on suunniteltu kolmelle autolle suuntaansa voi saada neljä ja jopa viisikin autoa. Tämän tapahtuessa ei parane pahemmin kurvailla, jos haluaa välttää peltikolareita. Leveät ja pitkät tiet vaikuttavat moottoriteitä... ja varsinkin ilta aikaan, kun liikennettä on vähemmän tiet toimivat moottoritien tyyliin. Ohittaminen kaupungissa on normaalia vaikka käyttäisitkin vastaantulevien kaistaa. Myös nopeudet nousevat hyvinkin korkealle varsinkin yöaikaan, samaa tapahtuu kyllä myös Suomessa.
Jalankulkijana käytän liikennevaloja lähinnä suuntaa antavana merkkinä, sillä yleensä pari mattimyöhäistä ajaa vielä suojatien yli, kun vihreät palavat jalankulkijoille.
Ongelman ratkisua venäläisittäin: suurin osa meistä on joskus joutunut liikenneruuhkaan. Tämä on tietenkin tapahtunut silloin, kun olet jo muutenkin hiukan myöhässä tärkeästä tapaamisesta tai palaveristä. Kerron nyt muutamia tapahtumia, joita olen kokenut tai nähnyt Pietarin ruuhkaliikenteessä. Olin menossa koripalloharjoituksiin joukkuetoverini autolla. Olimme myöhässä ja edessä oli iso ruuhka. Nopea ratkaisu oli koukata jalkakäytävälle, ja posottaa sitä pitkin noin kilometrin verran ja hypätä koko jonon edelle. Aina jalankulkijoiden tullessa vastaan Vladimir tööttäsi ja jalankulkijat kääntyivät ja väistivät nopeasti lähestyvää autoa. Loppujen lopuksi selvisimme melkein ajoissa harjoituksiin.
Yhden kerran on myös bussi, kyllä kuulit aivan oikein, tehnyt samanlaisen jalkakäytävä ohituksen. Ainoana erona oli, että bussi ajoi jalkakäytävälle korotetulta kohdalta, jolloin bussi oli melkein kaatua. Tämän jälkeen bussi paineli jalkakäytävää pitkin ja palasi sitten takaisin ruuhkan keskelle änkeämistyylillä(työnnetään auton etuosaa väkisin eteen päin ajoradalle ja näin muiden on pakko väistää ettei tule kolaria). Loppujen lopuksi bussi oli ajoradalla poikittain tukkien kaikki ajoradat. Tässä vaiheessa muutama matkustaja oli sellaisessa paniikissa, että he painoivat pysähtymis-painiketta. Bussikuski sitten rennosti ajatellen päästi matkustajat ulos keskelle tietä autoruuhkan sekaan.
Ylivoimaisesti hienoin tyyli tuli nähtyä, kun miliisi ajoi aamuruuhkassa valot ja pillilt päällä tuhatta ja sataa. Kaikki väistivät pientareelle ja sivulle miliisiä, mutta kuinka ollakaan miliisiauton imussa ajoi auto, joka ei varmasti kuulunut edes siviilipoliisille. Kuinka tämä sitten oli mahdollista? Hyvin todennäköistä, että miliisillä on ollut kiire oikeasti ja silloin ei varmastikaan ole aikaa kytätä takana olevia autoilijoita, jotka tekevät "pieniä" rikkeitä. En kuitenkaan suosittele tekemään näitä ruuhkaohituksia kenellekkään, sillä eihän näistä mikään ole laillista varsinkaan ulkomaalaisille.
Kuten jo äsken totesin on erilaisten autojen skaala todella suuri, johtuen ihmisten välisistä varallisuuseroista. Tämä ei sinällään vielä aiheuta mitään ongelmaa. Ongelma syntyy silloin kun vauhdit kasvavat koviksi. Suurissa kaupungeissa teiden pitää olla myös leveitä. Tällöin autotie, joka on suunniteltu kolmelle autolle suuntaansa voi saada neljä ja jopa viisikin autoa. Tämän tapahtuessa ei parane pahemmin kurvailla, jos haluaa välttää peltikolareita. Leveät ja pitkät tiet vaikuttavat moottoriteitä... ja varsinkin ilta aikaan, kun liikennettä on vähemmän tiet toimivat moottoritien tyyliin. Ohittaminen kaupungissa on normaalia vaikka käyttäisitkin vastaantulevien kaistaa. Myös nopeudet nousevat hyvinkin korkealle varsinkin yöaikaan, samaa tapahtuu kyllä myös Suomessa.
Jalankulkijana käytän liikennevaloja lähinnä suuntaa antavana merkkinä, sillä yleensä pari mattimyöhäistä ajaa vielä suojatien yli, kun vihreät palavat jalankulkijoille.
Ongelman ratkisua venäläisittäin: suurin osa meistä on joskus joutunut liikenneruuhkaan. Tämä on tietenkin tapahtunut silloin, kun olet jo muutenkin hiukan myöhässä tärkeästä tapaamisesta tai palaveristä. Kerron nyt muutamia tapahtumia, joita olen kokenut tai nähnyt Pietarin ruuhkaliikenteessä. Olin menossa koripalloharjoituksiin joukkuetoverini autolla. Olimme myöhässä ja edessä oli iso ruuhka. Nopea ratkaisu oli koukata jalkakäytävälle, ja posottaa sitä pitkin noin kilometrin verran ja hypätä koko jonon edelle. Aina jalankulkijoiden tullessa vastaan Vladimir tööttäsi ja jalankulkijat kääntyivät ja väistivät nopeasti lähestyvää autoa. Loppujen lopuksi selvisimme melkein ajoissa harjoituksiin.
Yhden kerran on myös bussi, kyllä kuulit aivan oikein, tehnyt samanlaisen jalkakäytävä ohituksen. Ainoana erona oli, että bussi ajoi jalkakäytävälle korotetulta kohdalta, jolloin bussi oli melkein kaatua. Tämän jälkeen bussi paineli jalkakäytävää pitkin ja palasi sitten takaisin ruuhkan keskelle änkeämistyylillä(työnnetään auton etuosaa väkisin eteen päin ajoradalle ja näin muiden on pakko väistää ettei tule kolaria). Loppujen lopuksi bussi oli ajoradalla poikittain tukkien kaikki ajoradat. Tässä vaiheessa muutama matkustaja oli sellaisessa paniikissa, että he painoivat pysähtymis-painiketta. Bussikuski sitten rennosti ajatellen päästi matkustajat ulos keskelle tietä autoruuhkan sekaan.
Ylivoimaisesti hienoin tyyli tuli nähtyä, kun miliisi ajoi aamuruuhkassa valot ja pillilt päällä tuhatta ja sataa. Kaikki väistivät pientareelle ja sivulle miliisiä, mutta kuinka ollakaan miliisiauton imussa ajoi auto, joka ei varmasti kuulunut edes siviilipoliisille. Kuinka tämä sitten oli mahdollista? Hyvin todennäköistä, että miliisillä on ollut kiire oikeasti ja silloin ei varmastikaan ole aikaa kytätä takana olevia autoilijoita, jotka tekevät "pieniä" rikkeitä. En kuitenkaan suosittele tekemään näitä ruuhkaohituksia kenellekkään, sillä eihän näistä mikään ole laillista varsinkaan ulkomaalaisille.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Venäläinen sauna eli banja
Pakkasukko taitaa lähestyä Pietaria, sillä tällä hetkellä ulkolämpötila on -15 astetta. -15 ei ole vielä kylmä suomalaisille, mutta kun siihen lisätään mereltä tuleva todella voimakas tuuli aletaan lähestyä Suomen hyytäviä kelejä. Asuntolassa lämpöä riittää ylenmäärin(shortsit ja t-paita päällä), luultavasti johtuen poliittisesta porkkanasta(jos äänestät meitä pidetään lämmöt hyvinä).
No tämä oli oikea aika lähteä pois hyytäviltä kadulta Venäläiseen saunaan eli Banjaan. Menimme Tuomon kanssa Banjaan lähellä metroa-asema Ploshad Mushestva(Площад Мужества). Lähdimme asemalta vasemmalla ja banja oli liikenneympyrän toisella puolella oleva valkea pyöreä rakennus(kysykää vanhemmilta ihmisiltä banjaa jos ei löydy, pitäisi näkyä selvästi). Eikun vaan sisälle ja sisällä oli kyltit miesten ja naisten saunoihin. Arvasimme/luimme oikein, sillä saavuimme miestenpukuhuonetiloihin.
Oviaukon vieressä oli tiski, josta kaveri sanoi meille pukukoppien numerot. Hänelle jätettiin arvotavarat turvaan, sillä pukukopeissa ei ole lukkoja. Maksaminen suoritetaan vasta pois lähtiessä, joten jos arvoesineitä ei ole voi suoraan marssia pukukopille. Meille saunominen maksoi 30 ruplaa eli yhden euron. 100 ruplalla olisi voinut ostaa saunavastan.
Eikun vaatteet veks ja kylpytiloihin. Kylpytiloissa tuli oikein voimakas tuulahdus saunavastan hajua ja lämmintä vesihöyryä. Kylpytilat olivat oikein tilavat ja miellyttävät, jos ei välitä ajanhampaasta joka näkyi tästä neuvostoaikaisesta saunasta. Lattialla oli oikein paljon saunavastoista tippuneita lehden paloja sun muita, mutta ainakaan minua ei tämä haitannut.
Suihkun jälkeen oli aika kohdata paikoista pyhin eli itse sauna(парилка). Sauna oli kokoa 7x5metriä ja korkeudeksi olisin arvioinut jotain 4,5metriä. Kiipesin rappusia pitkin kaksi metriä korkealle terassille jonka koko oli 3x3m. siellä istuin seinän reunassa olevalle penkille ja mitä näinkään edessäni. Kaveri seisoi "terassilla" päässään huopalakki, joka oli mallia metsätonttu. Tämän lisäksi hänellä oli kummassikin kädessään saunavasta, jolla hän raivokkaasti takoi itseään. Kaveri lähti pois tarpeeksi vihdottuaan ja hetken kulutta nousi seuraava kaveri seinänvieryspenkiltä seisomaan ja vihtomaan itseään kuitenkin vain yhdellä vitsalla. Kaverin, jolla oli 2 saunavastaa oli varmasti kovemman luokan saunoja, itse en ole koskaan kuullutkaan, että joku käyttäisi 2 saunavihtaa.
Löylyn heitto tapahtui saunassa siten, että alhaalla oleva kaveri avasi seinästä isot metalliluukut ja heitti mustaan aukkoon vettä, kunnes ylhäällä(terassilla) olevat kaverit sanoivat että riittää. Tämän jälkeen luukut laitettiin kiinni ja vihtominen alkoi. Yritin netistä katsoa vähän tietoa kyseisestä saunasta ja vaikuttaisi, että kyseessä olisi ollut kertalämmitteinen sauna tai ainakin aikoinaan ollut, sillä kaikki lauteet olivat aivan pikimustia(vertaa savusaunaan). Minusta sauna oli aivan kuin suomalainen sauna, hieman enemmän kosteutta mutta ei niin suuria eroja mitä olen yleensä kuullut. Lämpötilakin tuntui sopivalta, sillä olen tottunut 80 asteen löylyihin.
Tarpeeksi saatuani menin suihkun kautta pukuhuoneeseen jäähdyttelemään, jossa myös muut jäähdyttelivät nauttien kaljasta ja venäläisistä kalja-snackseistä, joista kerron jossain myöhemmässä blogissa lisää. Niin siis omat eväät mukaan. En ainakaan huomannut, että mitään myyntikojua olisi ollut, mutta Tuomo sanoi, että sellainenkin jossain oli. Sanotaan vielä, että vaikka en tupakoinnista niin välitä, oli tupakointi mahdollista pukuhuoneen ulkopuolella, kunhan vaan laittoi pyyhkeen lanteen ympärille. Saunaan ja jäähdyttelemään kierroksia sai tehdä niin paljon kuin lystäsi. Aikarajana oli puolitoista tuntia. Tarpeeksi saatuamme lähdimme hyvillä mielin pois freeseinä ja raikkaina kohti Pietarin kylmiä katuja.
Mitä ottaa banjareissulle mukaan? Oma pyyhe, peseytymisvälineet ja släpärit olisi hyvä olla. Släpärit on hyvä sillä lattialla on jonkun verran koivun lehtiä ja roskaa. Släpäreitä pystyy lainaamaan myös banjasta. Optionaalisia varusteita huopalakki ja saunavihta, joita näkyi varsin paljon venäläisillä olevan. Omista eväistä täytyy todeta, että oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että jokaisella venäläisellä oli kaljaa mukana.
Kokemuksena banja oli loistava ja suosittelen kaikille Venäjälle tuleville tutustumaan siihen. Varsinkin, jos sauna ylipäätäänsä miellyttää on banjareissu varmasti tuleva onnistumaan. Vertaisin tätä saunomista enemmänkin Suomalaiseen kotisaunomiseen, kuin Suomalaiseen julkistilasaunomiseen.
No tämä oli oikea aika lähteä pois hyytäviltä kadulta Venäläiseen saunaan eli Banjaan. Menimme Tuomon kanssa Banjaan lähellä metroa-asema Ploshad Mushestva(Площад Мужества). Lähdimme asemalta vasemmalla ja banja oli liikenneympyrän toisella puolella oleva valkea pyöreä rakennus(kysykää vanhemmilta ihmisiltä banjaa jos ei löydy, pitäisi näkyä selvästi). Eikun vaan sisälle ja sisällä oli kyltit miesten ja naisten saunoihin. Arvasimme/luimme oikein, sillä saavuimme miestenpukuhuonetiloihin.
Oviaukon vieressä oli tiski, josta kaveri sanoi meille pukukoppien numerot. Hänelle jätettiin arvotavarat turvaan, sillä pukukopeissa ei ole lukkoja. Maksaminen suoritetaan vasta pois lähtiessä, joten jos arvoesineitä ei ole voi suoraan marssia pukukopille. Meille saunominen maksoi 30 ruplaa eli yhden euron. 100 ruplalla olisi voinut ostaa saunavastan.
Eikun vaatteet veks ja kylpytiloihin. Kylpytiloissa tuli oikein voimakas tuulahdus saunavastan hajua ja lämmintä vesihöyryä. Kylpytilat olivat oikein tilavat ja miellyttävät, jos ei välitä ajanhampaasta joka näkyi tästä neuvostoaikaisesta saunasta. Lattialla oli oikein paljon saunavastoista tippuneita lehden paloja sun muita, mutta ainakaan minua ei tämä haitannut.
Suihkun jälkeen oli aika kohdata paikoista pyhin eli itse sauna(парилка). Sauna oli kokoa 7x5metriä ja korkeudeksi olisin arvioinut jotain 4,5metriä. Kiipesin rappusia pitkin kaksi metriä korkealle terassille jonka koko oli 3x3m. siellä istuin seinän reunassa olevalle penkille ja mitä näinkään edessäni. Kaveri seisoi "terassilla" päässään huopalakki, joka oli mallia metsätonttu. Tämän lisäksi hänellä oli kummassikin kädessään saunavasta, jolla hän raivokkaasti takoi itseään. Kaveri lähti pois tarpeeksi vihdottuaan ja hetken kulutta nousi seuraava kaveri seinänvieryspenkiltä seisomaan ja vihtomaan itseään kuitenkin vain yhdellä vitsalla. Kaverin, jolla oli 2 saunavastaa oli varmasti kovemman luokan saunoja, itse en ole koskaan kuullutkaan, että joku käyttäisi 2 saunavihtaa.
Löylyn heitto tapahtui saunassa siten, että alhaalla oleva kaveri avasi seinästä isot metalliluukut ja heitti mustaan aukkoon vettä, kunnes ylhäällä(terassilla) olevat kaverit sanoivat että riittää. Tämän jälkeen luukut laitettiin kiinni ja vihtominen alkoi. Yritin netistä katsoa vähän tietoa kyseisestä saunasta ja vaikuttaisi, että kyseessä olisi ollut kertalämmitteinen sauna tai ainakin aikoinaan ollut, sillä kaikki lauteet olivat aivan pikimustia(vertaa savusaunaan). Minusta sauna oli aivan kuin suomalainen sauna, hieman enemmän kosteutta mutta ei niin suuria eroja mitä olen yleensä kuullut. Lämpötilakin tuntui sopivalta, sillä olen tottunut 80 asteen löylyihin.
Tarpeeksi saatuani menin suihkun kautta pukuhuoneeseen jäähdyttelemään, jossa myös muut jäähdyttelivät nauttien kaljasta ja venäläisistä kalja-snackseistä, joista kerron jossain myöhemmässä blogissa lisää. Niin siis omat eväät mukaan. En ainakaan huomannut, että mitään myyntikojua olisi ollut, mutta Tuomo sanoi, että sellainenkin jossain oli. Sanotaan vielä, että vaikka en tupakoinnista niin välitä, oli tupakointi mahdollista pukuhuoneen ulkopuolella, kunhan vaan laittoi pyyhkeen lanteen ympärille. Saunaan ja jäähdyttelemään kierroksia sai tehdä niin paljon kuin lystäsi. Aikarajana oli puolitoista tuntia. Tarpeeksi saatuamme lähdimme hyvillä mielin pois freeseinä ja raikkaina kohti Pietarin kylmiä katuja.
Mitä ottaa banjareissulle mukaan? Oma pyyhe, peseytymisvälineet ja släpärit olisi hyvä olla. Släpärit on hyvä sillä lattialla on jonkun verran koivun lehtiä ja roskaa. Släpäreitä pystyy lainaamaan myös banjasta. Optionaalisia varusteita huopalakki ja saunavihta, joita näkyi varsin paljon venäläisillä olevan. Omista eväistä täytyy todeta, että oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että jokaisella venäläisellä oli kaljaa mukana.
Kokemuksena banja oli loistava ja suosittelen kaikille Venäjälle tuleville tutustumaan siihen. Varsinkin, jos sauna ylipäätäänsä miellyttää on banjareissu varmasti tuleva onnistumaan. Vertaisin tätä saunomista enemmänkin Suomalaiseen kotisaunomiseen, kuin Suomalaiseen julkistilasaunomiseen.
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Hyvää uutta vuotta ja joulua!
Taas on hetki vierähtänyt kun viimeksi kirjoitin blogia. No joulun vietin Suomessa, kun sain virallisen viisumin epävirallista kautta. Sain hetki sitten kuulla, että yksi suomalaisopiskelija oli päässyt vasta nyt tänne Venäjälle, vaikka opiskelujen oli pitänyt alkaa jo syksyllä. Siis vuoden vaihto-opiskelu ja siitä puolet istutaan odottamassa pääsyä vaihtoon... tuntuu kyllä pahalta. Saas nähdä kuinka tätä opiskelija vaihtoa tehostetaan. Tarja Halonenhan totesi syksyllä, että opiskelijavaihdon määrää pitäisi kasvattaa Venäjän kanssa, no kunhan nämä nykyisetkin halukkaat saataisiin tänne Venäjälle.
Kuten tiedämme Venäjällä joulua vietetään vasta uuden vuoden jälkeen. Sen takia myös kaikki toivotukset alkavat uudella vuodella päin vastoin kuin meillä. Vietin uuden vuoden täällä Pietarissa ja kerron nyt mitkä asiat ihmetyttivät.
Täällä ei ole mitään turvallisuusmääräyksiä rakettien suhteen. Tai uskon, että rakettien ampumisen suhteen määräykset löytyvät, mutta myynnin suhteen olen nähnyt kaikki. Raketteja saa käsittääkseni myydä täällä ympäri vuoden, mutta vasta joulukuussa räjähteitä ja raketteja saa joka kaupasta. Ruokakaupassa käydessäni oli yllätykseni suuri, kun huomasin hedelmätiskin vieressä olevan raketteja. Niitä olisi voinut ottaa siitä samaan tapaan kuin perunoita. Eli hyvin erilaista verrattuna Suomen "hiukan" tarkempaan myyntipolitiikkaan. Kuvittelisin räjähteiden sisältäneen myös enemmän ruutia, sillä raketeista tulleet räjähdykset olivat varsin voimakkaita, tai sitten vain kuvittelin. Mitään perusteluja tälle tuntemukselle ei ole.
Sain kuulla, että viimeisen viikon ajan on raketit alkanut paukkumaan pimeän tultua ja niin tapahtui myös eilen illalla (1.1.08). Käytännössä raketteja saa ampua ympäri vuoden, en kuitenkaan tiedä mikä on teorian tai lain antama määritys täällä Pietarissa.
Tasan keskiyöllä Vladimir Putin piti puheen, joka näkyi telkkarista, sekä monilta videotauluilta, joita oli keskustassa. Keskustan pääkatu Nevski Prospekt oli suljettu autoilta ja ihmismeri aaltoili keskustassa valtoimenaan. Keskustassa oli myös paljon esiintymislavoja, joissa oli live-esittäjiä ja musiikkia sekä laser-showta nähtävissä. Miliisien ja poliisien määrä oli valtava kaduilla ja itse en ainakaan huomannut mitään järjestyshäiriö ongelmia. Ihmeellistä kuitenkin oli, että pikkulapsia oli vanhempien kanssa keskustassa vielä hyvin myöhään. Olisin kuvitellut, että nukkumaanmenoaika olisi pienille lapsukaisille tarpeen.
Kuten tiedämme Venäjällä joulua vietetään vasta uuden vuoden jälkeen. Sen takia myös kaikki toivotukset alkavat uudella vuodella päin vastoin kuin meillä. Vietin uuden vuoden täällä Pietarissa ja kerron nyt mitkä asiat ihmetyttivät.
Täällä ei ole mitään turvallisuusmääräyksiä rakettien suhteen. Tai uskon, että rakettien ampumisen suhteen määräykset löytyvät, mutta myynnin suhteen olen nähnyt kaikki. Raketteja saa käsittääkseni myydä täällä ympäri vuoden, mutta vasta joulukuussa räjähteitä ja raketteja saa joka kaupasta. Ruokakaupassa käydessäni oli yllätykseni suuri, kun huomasin hedelmätiskin vieressä olevan raketteja. Niitä olisi voinut ottaa siitä samaan tapaan kuin perunoita. Eli hyvin erilaista verrattuna Suomen "hiukan" tarkempaan myyntipolitiikkaan. Kuvittelisin räjähteiden sisältäneen myös enemmän ruutia, sillä raketeista tulleet räjähdykset olivat varsin voimakkaita, tai sitten vain kuvittelin. Mitään perusteluja tälle tuntemukselle ei ole.
Sain kuulla, että viimeisen viikon ajan on raketit alkanut paukkumaan pimeän tultua ja niin tapahtui myös eilen illalla (1.1.08). Käytännössä raketteja saa ampua ympäri vuoden, en kuitenkaan tiedä mikä on teorian tai lain antama määritys täällä Pietarissa.
Tasan keskiyöllä Vladimir Putin piti puheen, joka näkyi telkkarista, sekä monilta videotauluilta, joita oli keskustassa. Keskustan pääkatu Nevski Prospekt oli suljettu autoilta ja ihmismeri aaltoili keskustassa valtoimenaan. Keskustassa oli myös paljon esiintymislavoja, joissa oli live-esittäjiä ja musiikkia sekä laser-showta nähtävissä. Miliisien ja poliisien määrä oli valtava kaduilla ja itse en ainakaan huomannut mitään järjestyshäiriö ongelmia. Ihmeellistä kuitenkin oli, että pikkulapsia oli vanhempien kanssa keskustassa vielä hyvin myöhään. Olisin kuvitellut, että nukkumaanmenoaika olisi pienille lapsukaisille tarpeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
