Lisään tässä juuri valmiiksi saadun vaihto-opiskeluraportin, joka pitää antaa kaikille avustusten antajille, jotka ovat osaltaan auttaneet matkaani. Tässä on kopio raportista.
Vaihto-oppilasraportti
Olin opiskellut puolitoista vuotta venäjää Tampereen teknillisessä yliopistossa, kun kevään vaihto-oppilashaut alkoivat. Siis puolitoista vuotta! Tämä tarkoitti sitä, että osasin numerot nollasta sataan ja kertoa muutaman asian itsestäni kuten ikäni ja sen missä asuin. Täysin tietoisena siitä, että kielitaitoni ei ollut riittävän hyvä opiskellakseni teknisiä aineita laitoin paperit menemään. Olin päättänyt oppia venäjän kielen ja paras paikka tehdä se oli mennä paikan päälle.
Ennen vaihtoon lähtöä kerkesin opiskella neljä venäjän kielen kurssia, joissa Anna Mikkola oli saanut iskettyä minuun venäjä-kipinän. Kipinän, joka oli sitten loppujen lopuksi roihahtanut aimo liekkeihin. Päätin kokeilla sammuttaa sisäistä paloani matkaamalla Pietarin teknilliseen yliopistoon.
Jossain vaiheessa sain CIMO:lta tiedon että opiskelupaikka oli varmistunut (www.cimo.fi). Tällä hetkellä oli jo keskikesä ja kaikki vaihtoon lähtevät opiskelutoverit olivat saaneet tiedot jo kuukausia aikaisemmin. Olin todella helpottunut tiedosta, mutta myös samalla jännittynyt tietäessäni suuren seikkailun tulevan syksyllä alkamaan kohti Venäjää.
Opiskelut alkoivat 2.9.2007 tässä vaiheessa olin kuitenkin Suomessa, sillä en ollut saanut opiskelija kutsua Venäjälle. CIMO:n yhteyshenkilö Asta Hämäläinen oli varoitellut ja sanonut, että opiskelukutsu saattaa viivästyä. En ollut erityisen huolissani vielä, mutta mitä pidemmälle aika eteni sitä epätoivoisemmalta alkoi odotus tuntua. Kunnes loppujen lopuksi 12.10.2007 olin junalla matkalla Pietariin. Olin siis odotellut hieman vajaan puolitoista kuukautta. En voinut opiskella Tty:llä, koska olin jo ilmoittautunut poissa olevaksi, kesätyön olin lopettanut ennen syyskuuta luulleeni pääseväni opiskelemaan heti kuukauden alusta.
En tiedä mistä johtui, mutta ensimmäinen päivä Venäjällä oli minulle jossain määrin shokki. Oli kuin olisin ollut vuoristoradassa, jossa jyrkkien alamäkien ja tiukkojen mutkien tilalla olisi ollut silmien ohi vilisevää kaupunkia kyrillisine mainoksineen venäläisen popin soidessa ja ihmisten puhuessa hirvittävän nopeasti jotain outoa kälätystä, jonka kuulemma piti olla venäjää. Saavuimme Apajaisen Niinan kanssa yliopistolle kielitutorin avustuksella, jonka olin saanut Pietarin Suomi-klubin kautta (http://suomiklubi.com/). Olen kuitenkin saanut kuulla, että nykyään klubi ei ole oikein toiminnassa.
Ensimmäisenä päivänä alkoi sitten toimistoissa juokseminen. Kävimme läpi todella monessa paikassa eikä ollut mitään hajua mitä ne siellä puhuivat. Onneksi he aina kirjoittivat lapun, jossa oli huoneen numero, näin osasin mennä aina seuraavaan paikkaan. Ensimmäisen päivän saldo: passi ja muut maahantulopaperit luovutettu, tieto siitä mitä tehdä seuraavana päivänä ja oma huone, jonka sisutukseen kuului virallisesti 2 kazakstanilaista kaverusta todellisuudessa huoneessa harvoin oli niin vähän jengiä. Ensimmäinen viikko meni totaalisesti byrokratian rattaiden puristuksesta, jonka jälkeen pääsi jopa tutustumaan opiskeluun.
Syyslukukautena opiskelin venäjän kieltä ja Venäjän historiaa. Keväällä näiden lisäksi oli sitten vielä talouden kursseja. Päätavoitteeni oli parantaa kielitaitoani, joten mielenkiinnolla odotan kuinka TTY suhtautuu vähäisiin tekniikan ja talouden opintoihin. Todellisuudessa minun oli tarkoitus opiskella pelkästään taloutta keväällä, mutta pienten vastoinkäymisten takia oli vastassa muutamia muutoksia.
Opiskelin pääasiassa yhdysvaltalaisten kanssa, jolloin kaikki muut paitsi kielen tunnit olivat englanniksi. Tämä luonnostaan helpotti opiskelua, jolloin pääpainon opinnoissa pystyi lataamaan kieleen. Jenkkien kanssa tuli myös vapaa-aikana hengattua, joka paransi aktiivista englannin kielen sanavarastoa ja pehmensi räikkös-aksenttia.
Pikku hiljaa alkoi korva tottua myös venäläiseen puheeseen ja näin ollen kommunikointi alkoi olemaan mahdollista myös venäjäksi. Opiskelija-asuntolassa oli hyvin porukkaa eri maista ja näin eri kulttuurit sulautuivat toisiinsa pääasiassa ilman ongelmia.
Yleinen tilanne vaihto-oppilailla on se, että paikallisten ihmisten piireihin on vaikeampi päästä ja muodostuu niin sanottuja ”chinatowneja” tai länsi-Eurooppa-yhteisöjä. Koska paikallisilla on jo valmiiksi omat kaveripiirit luotuina on niihin sisälle pääseminen luonnollisesti vaikeampaa. Näissä ei sinänsä ole mitään haittaa päinvastoin, mutta kun halusin kehittää venäjän kielitaitoani. Piti löytää ihmisiä, jotka puhuivat sitä sujuvasti tai äidinkielenään.
Olen harrastanut koripalloa koko ikäni ja näin ollen oli hyvin luonnollista etsiä paikallinen joukkue, jossa pelailla ja tutustua paikallisiin. Näin pääsin hyvin mukaan paikalliseen kulttuurin ja kielen sisään. Tietenkin perinteinen ota poika/tyttöystävä tyyli toimii myös kieliopinnoissa.
Tuleva matkajännitys on sinulla varmasti mahan pohjassa. Ole huoleti Pietari on turvallinen paikka, joten ota kamat mukaan, avaa silmät ja hymyile. Edessäsi on mahtavat kokemukset, miellyttävät muistot ja elämäsi paras opiskeluvuosi!
maanantai 18. elokuuta 2008
torstai 5. kesäkuuta 2008
Turvallisesti Suomessa
No niin reissu on heitetty ja olen onnistuneesti viettänyt 8 kuukautta Venäjällä. Matkaan mahtui monen moista ja vielä olisi muutamia juttuja joita luultavasti kirjoitan tänne, mutta loppujen lopuksi kirjoitukset tulevat päättymään.
Venäjälle lähdön päätavoitteena oli oppia venäjän kieltä ja kulttuuria. Kulttuuria ja tapoja opin erittäin paljon, vaikka paljon onkin mitä en vielä osaakaan. Venäjän kieltä en oppinut niin hyväksi kuin olisin halunnut, mutta haluamani vaatimustaso oli myös ylimitoitettu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, sitä etten enää kehittäisi kielitaitoani. Päin vastoin nyt minulla on hyvä alkupohja alkaa rakentaa kielitaitoani samalla tasolle kuin englannin.
Sellainen asia mikä kehittyi parhaiten oli itsenäinen toiminta ja itseluottamuksen kasvu. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun keväällä huomasin, etten ole saamassa ollenkaan kursseja alkoi hieman jännittää mutta loppujen lopuksi sain asiat sumplittua paremmin kuin alunperin olisi käynyt.
Myös muiden kulttuurien kohtaaminen venäläisten lisäksi oli väistämätöntä. Irak, Iran, Syyria ja Afrikan maat olivat erikoisempia, sillä tiesin heidän kulttuureistaan ja kielistä varsin vähän. Tietenkin vastaan tuli myös perinteiset länsimaat ja Amerikat. Näin ollen kulttuurien sulatusuuni oli valmis kun kaadamme sekaan vielä Kiinan ja sen lähimaat.
Eräs runo, jonka luimme lukion äidinkielen tunnilla kertoi siitä, että mitä kauemmaksi kotimaastaan matkustaa sitä lähemmäksi kotimaa tuleekin. Tämä pitää varsin hyvin paikkaansa, sillä perusasiat joista sinun pitää pystyä kertomaan on oma/Suomen uskonto, historia ja kulttuuri. Monet eivät tiedä pienestä Suomesta juuri mitään, joten mielenkiintoa varmasti riittää.
Lähdin vuodeksi vaihtoon ja vietin siellä 8 kuukautta. En suosittele ketään lähtemään vaihtoon puoleksi vuodeksi(3 kuukautta), sillä tämä aika ei pysty tarjoamaan sinulle kaikkea sitä mitä odotat. Lähes kaikki puolen vuoden opiskelijat ovat valittaneet samaa asiaa.
Voipi olla, että ensi kesänä pyrin lähtemään kesätöihin Venäjällä. Jos näin käy tulen luultavasti dokumentoimaan kyseisen tapahtuman jollain tavoin.
Hyvää kesää! Nauttikaa Suomen puhtaasta, rauhallisesta(mukaan lukien helsingin keskusta)ja lämpimästä ilmapiiristä, sillä sitä ne venäläisetkin tulevat tänne hakemaan.
Venäjälle lähdön päätavoitteena oli oppia venäjän kieltä ja kulttuuria. Kulttuuria ja tapoja opin erittäin paljon, vaikka paljon onkin mitä en vielä osaakaan. Venäjän kieltä en oppinut niin hyväksi kuin olisin halunnut, mutta haluamani vaatimustaso oli myös ylimitoitettu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, sitä etten enää kehittäisi kielitaitoani. Päin vastoin nyt minulla on hyvä alkupohja alkaa rakentaa kielitaitoani samalla tasolle kuin englannin.
Sellainen asia mikä kehittyi parhaiten oli itsenäinen toiminta ja itseluottamuksen kasvu. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun keväällä huomasin, etten ole saamassa ollenkaan kursseja alkoi hieman jännittää mutta loppujen lopuksi sain asiat sumplittua paremmin kuin alunperin olisi käynyt.
Myös muiden kulttuurien kohtaaminen venäläisten lisäksi oli väistämätöntä. Irak, Iran, Syyria ja Afrikan maat olivat erikoisempia, sillä tiesin heidän kulttuureistaan ja kielistä varsin vähän. Tietenkin vastaan tuli myös perinteiset länsimaat ja Amerikat. Näin ollen kulttuurien sulatusuuni oli valmis kun kaadamme sekaan vielä Kiinan ja sen lähimaat.
Eräs runo, jonka luimme lukion äidinkielen tunnilla kertoi siitä, että mitä kauemmaksi kotimaastaan matkustaa sitä lähemmäksi kotimaa tuleekin. Tämä pitää varsin hyvin paikkaansa, sillä perusasiat joista sinun pitää pystyä kertomaan on oma/Suomen uskonto, historia ja kulttuuri. Monet eivät tiedä pienestä Suomesta juuri mitään, joten mielenkiintoa varmasti riittää.
Lähdin vuodeksi vaihtoon ja vietin siellä 8 kuukautta. En suosittele ketään lähtemään vaihtoon puoleksi vuodeksi(3 kuukautta), sillä tämä aika ei pysty tarjoamaan sinulle kaikkea sitä mitä odotat. Lähes kaikki puolen vuoden opiskelijat ovat valittaneet samaa asiaa.
Voipi olla, että ensi kesänä pyrin lähtemään kesätöihin Venäjällä. Jos näin käy tulen luultavasti dokumentoimaan kyseisen tapahtuman jollain tavoin.
Hyvää kesää! Nauttikaa Suomen puhtaasta, rauhallisesta(mukaan lukien helsingin keskusta)ja lämpimästä ilmapiiristä, sillä sitä ne venäläisetkin tulevat tänne hakemaan.
torstai 29. toukokuuta 2008
Sanapelikisa
Tuli sitten Juhan kanssa otettua sanapelikisa, siitä kumpi oppii enemmän uusia sanoja viikossa. Säännöt olivat seuraavat: ota uusia sanoja jostain tekstistä ja opettele.
Kumpikin olemme suomalaisia yli sanojen mittaisia miehiä, joten mikään huijaus ei tullutkaan mieleen. Helppo olisi esimerkiksi ollut "oppia" numerot ykkösestä tuhanteen, mutta valitettavasti numeraalit olivat jo hallussa.
Käytimme kummatkin samaa opiskelutekniikkaa, joka tuntui antavan varsin tehokkaan tuloksen. Luin tekstiä tai artikkelia ja jokaisen tuntemattoman sanan katsoin sanakirjasta ja merkkasin sana-vihkoon. Tietokoneella olevat sanakirjat nopeuttavat opiskelua paljon, sillä sanan etsimiseen ei hukkaannu aikaa. Itse suosittelen "ABBYY Lingvo" ohjelmaa, johon löytyy todella monta kieltä, en tiedä löytyykö myös suomenkielelle.
Sanavihkoon kerätyt sanat kirjoitetaan pienille yksittäisille lapuille/korteille. Näin ollen saat korttipakan, jossa toisella puolen on sana venäjäksi ja toisella puolen suomeksi tai englanniksi. Esimerkiksi itse tuntuu, että sanojen oppiminen on helpompaa kolmannen kielen kautta.
Sitten eikun sanoja opiskelemaan. Kävin ensiksi vihkon läpi, että sanat tulevat tutummiksi. Tämän jälkeen korttipakan kimppuun: kortit asetellaan aina kahteen pinoon sen mukaan onko tiennyt sanan vai ei. Näin ollen voit siirtää syrjään jo osatut sanat ja saat enemmän toistoa uusille sanoille. Lisäksi voit hankkia pari rasiaa, jolloin jo opitun sanat laitat ensimmäiseen rasiaan. Päivän jälkeen käyt rasian läpi ja jos osaat sanan laitat sen seuraavaan. Kahden päivän päästä käyt toisen laatikon läpi ja jos taas osaat sanan laitat sen kolmanteen rasiaan ja näin eteenpäin. Voit käydä laatikot läpi vaikka näin: eka laatikko joka päivä, toka laatikko joka toinen, kolmas laatikko joka kolmas päivä(tiheämmin jos kisa :). Jos et laatikkoa käydessäsi muista sanaa ei sana siirry seuraavalle tasolle.
Sanojen opettelussa on tärkeää lausua sanat ääneen, näin opettelet sanoja näkömuistin lisäksi kuulomuistilla. En sano tätä vain lämpimikseni, vaan sanojen sanominen on todellakin elintärkeää. Sanat muistaa yleensä helposti, jos niihin liittää jonkun sanan mitä ne muistuttavat. Esimerkiksi verbi голосовать (galasavat, äänestää) muistin aikoinaan yhteydestä "kala-so-what" ja siitä että äänestykset ovat Venäjällä härskejä kuin mädät kalat. Muistisäännöt täytyy yleensä itse keksiä, sillä muiden säännöt voivat vaikuttaa oudoilta tai niitä ei pysty sisäistämään.
Loppujen lopuksi toisto on se joka vaikuttaa sanan oppimiseen, eli raaka puurtaminen. Jossain vaiheessa voi olla mukava lukea tekstejä, joista sanat on otettua ja katsoa kuinki hyvin tekstin ymmärtää. Tekstin pitäisi ymmärtää helposti, sillä sanan saaminen passiiviseen sanavarastoon onnistuu nopeasti, mutta aktiiviseen varastoon hitaasti( aktiivinen suomi-venäjä, passiivinen venäjä-suomi). Ja kyllä jokaisen sanan tulee oppimaan, vaikka aluksi tuntuisi ettei millään jää mieleen, sillä tarpeeksi monta kertaa kun sana tulee vastaan niin sen oppii.
Todetaan vielä lopuksi, etten ole koskaan ollut kielissä lahjakas tai taitava, joten sanat eivät ole ikinä jääneet mieleen kovin helposti. Aikoinaan ihmettelin kun yöllä viereisestä huoneesta kuului venäjänkielensana kolme kertaa ääneen. Näin jatkui pitkälle yömyöhään eli sana toistui kolme kertaa, jonka jälkeen tuli toinen sana. Lopuksi selvisi, että yksi kiinalainen vain opetteli sanoja. Hän pystyi oppimaan sanan kun hän toisti sen kolme kertaa ääneen, joten niinpä hän luki yöt sanakirjaa. Että ei kyllä kaikilla oppimisen lahjat aivan yks yhteen ole mennyt, mutta ei se silti minua estä oppimasta tätä kieltä.
Kumpikin olemme suomalaisia yli sanojen mittaisia miehiä, joten mikään huijaus ei tullutkaan mieleen. Helppo olisi esimerkiksi ollut "oppia" numerot ykkösestä tuhanteen, mutta valitettavasti numeraalit olivat jo hallussa.
Käytimme kummatkin samaa opiskelutekniikkaa, joka tuntui antavan varsin tehokkaan tuloksen. Luin tekstiä tai artikkelia ja jokaisen tuntemattoman sanan katsoin sanakirjasta ja merkkasin sana-vihkoon. Tietokoneella olevat sanakirjat nopeuttavat opiskelua paljon, sillä sanan etsimiseen ei hukkaannu aikaa. Itse suosittelen "ABBYY Lingvo" ohjelmaa, johon löytyy todella monta kieltä, en tiedä löytyykö myös suomenkielelle.
Sanavihkoon kerätyt sanat kirjoitetaan pienille yksittäisille lapuille/korteille. Näin ollen saat korttipakan, jossa toisella puolen on sana venäjäksi ja toisella puolen suomeksi tai englanniksi. Esimerkiksi itse tuntuu, että sanojen oppiminen on helpompaa kolmannen kielen kautta.
Sitten eikun sanoja opiskelemaan. Kävin ensiksi vihkon läpi, että sanat tulevat tutummiksi. Tämän jälkeen korttipakan kimppuun: kortit asetellaan aina kahteen pinoon sen mukaan onko tiennyt sanan vai ei. Näin ollen voit siirtää syrjään jo osatut sanat ja saat enemmän toistoa uusille sanoille. Lisäksi voit hankkia pari rasiaa, jolloin jo opitun sanat laitat ensimmäiseen rasiaan. Päivän jälkeen käyt rasian läpi ja jos osaat sanan laitat sen seuraavaan. Kahden päivän päästä käyt toisen laatikon läpi ja jos taas osaat sanan laitat sen kolmanteen rasiaan ja näin eteenpäin. Voit käydä laatikot läpi vaikka näin: eka laatikko joka päivä, toka laatikko joka toinen, kolmas laatikko joka kolmas päivä(tiheämmin jos kisa :). Jos et laatikkoa käydessäsi muista sanaa ei sana siirry seuraavalle tasolle.
Sanojen opettelussa on tärkeää lausua sanat ääneen, näin opettelet sanoja näkömuistin lisäksi kuulomuistilla. En sano tätä vain lämpimikseni, vaan sanojen sanominen on todellakin elintärkeää. Sanat muistaa yleensä helposti, jos niihin liittää jonkun sanan mitä ne muistuttavat. Esimerkiksi verbi голосовать (galasavat, äänestää) muistin aikoinaan yhteydestä "kala-so-what" ja siitä että äänestykset ovat Venäjällä härskejä kuin mädät kalat. Muistisäännöt täytyy yleensä itse keksiä, sillä muiden säännöt voivat vaikuttaa oudoilta tai niitä ei pysty sisäistämään.
Loppujen lopuksi toisto on se joka vaikuttaa sanan oppimiseen, eli raaka puurtaminen. Jossain vaiheessa voi olla mukava lukea tekstejä, joista sanat on otettua ja katsoa kuinki hyvin tekstin ymmärtää. Tekstin pitäisi ymmärtää helposti, sillä sanan saaminen passiiviseen sanavarastoon onnistuu nopeasti, mutta aktiiviseen varastoon hitaasti( aktiivinen suomi-venäjä, passiivinen venäjä-suomi). Ja kyllä jokaisen sanan tulee oppimaan, vaikka aluksi tuntuisi ettei millään jää mieleen, sillä tarpeeksi monta kertaa kun sana tulee vastaan niin sen oppii.
Todetaan vielä lopuksi, etten ole koskaan ollut kielissä lahjakas tai taitava, joten sanat eivät ole ikinä jääneet mieleen kovin helposti. Aikoinaan ihmettelin kun yöllä viereisestä huoneesta kuului venäjänkielensana kolme kertaa ääneen. Näin jatkui pitkälle yömyöhään eli sana toistui kolme kertaa, jonka jälkeen tuli toinen sana. Lopuksi selvisi, että yksi kiinalainen vain opetteli sanoja. Hän pystyi oppimaan sanan kun hän toisti sen kolme kertaa ääneen, joten niinpä hän luki yöt sanakirjaa. Että ei kyllä kaikilla oppimisen lahjat aivan yks yhteen ole mennyt, mutta ei se silti minua estä oppimasta tätä kieltä.
tiistai 27. toukokuuta 2008
Venäjän saavutukset
Nyt on menossa viimeinen viikko vaihto-opiskeluvuotta ja ajattelin tarkastella mitä kaikkea on sillä ajanjaksolla tapahtunut Venäjälle.
Pietarilainen jalkapalloklubi Zenit voitti kaiken mitä se pystyi tällä kaudella voittamaan. Plakkariin tuli Venäjän mestaruus ja UEFA-cupin voitto.
MM-jääkiekossa Venäjä kaatoi finaalissa Kanadan. Näin ollen jääkiekon maailmanmestaruus tuli uudelleen Venäjälle 15 vuoden tauon jälkeen.
Dima Bilan toi Venäjälle Euroviisujen voiton ja villitsi venäläisiä tai ainakin Bilanin faneja.
Talouskasvu tulee tänä vuonna olemaan varmasti järkyttävä, johtuen hurjasti kallistuneesta öljystä, joten ollaan lähellä 10%(täysin tieteettömin perustein tehty heitto).
Kremliin saatiin viimesyksynä uudet poliitikot ja tänä keväänä astui presidentiksi Medvedev.
Jotkut tilastotutkijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä urheilumenestymisen ja maan bruttokansantuotteen tai maan sisäisten kitkojen vähäisyyteen. Venäjän bruttokansan tuote kasvaa kokoajan, mutta maan sisäiset kitkat eivät ole kadonneet enkä tiedä ovatko ne edes vähentyneet.
Valta pysyy "valituilla", joten mitään pelkoa ei kansalla ole ja itseasiassa syntyvyys on kasvanut. Mikä kertoo, että kansalaiset luottavat tulevaisuuden olevan valoisampaa tai vakaampaa jolloin lapselle on hyvä paikka syntyä. Huomattava kuitenkin että edellisen kerran syntyvyys oli kovassa nousussa 80-luvulla juuri ennen perestroikaa, joten ei se kansalaisten usko aina riitä.
Pietarilainen jalkapalloklubi Zenit voitti kaiken mitä se pystyi tällä kaudella voittamaan. Plakkariin tuli Venäjän mestaruus ja UEFA-cupin voitto.
MM-jääkiekossa Venäjä kaatoi finaalissa Kanadan. Näin ollen jääkiekon maailmanmestaruus tuli uudelleen Venäjälle 15 vuoden tauon jälkeen.
Dima Bilan toi Venäjälle Euroviisujen voiton ja villitsi venäläisiä tai ainakin Bilanin faneja.
Talouskasvu tulee tänä vuonna olemaan varmasti järkyttävä, johtuen hurjasti kallistuneesta öljystä, joten ollaan lähellä 10%(täysin tieteettömin perustein tehty heitto).
Kremliin saatiin viimesyksynä uudet poliitikot ja tänä keväänä astui presidentiksi Medvedev.
Jotkut tilastotutkijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä urheilumenestymisen ja maan bruttokansantuotteen tai maan sisäisten kitkojen vähäisyyteen. Venäjän bruttokansan tuote kasvaa kokoajan, mutta maan sisäiset kitkat eivät ole kadonneet enkä tiedä ovatko ne edes vähentyneet.
Valta pysyy "valituilla", joten mitään pelkoa ei kansalla ole ja itseasiassa syntyvyys on kasvanut. Mikä kertoo, että kansalaiset luottavat tulevaisuuden olevan valoisampaa tai vakaampaa jolloin lapselle on hyvä paikka syntyä. Huomattava kuitenkin että edellisen kerran syntyvyys oli kovassa nousussa 80-luvulla juuri ennen perestroikaa, joten ei se kansalaisten usko aina riitä.
perjantai 23. toukokuuta 2008
Kaupan tekeminen markkinoilla
Kauppatoreilla törmää jatkuvasti kaupparatsuihin, joiden kanssa joutuu toimimaan halutessaan jonkin tuotteen. Yleensä alkuhinta on varsin korkea ja näin ollen tinkimisen taito on varsin tärkeä.
Suomalainen kaupankäyntikulttuuri on nykyajan supermarkettien johdosta muuttunut hyvin yksinkertaiseen menettelyyn. Valitaan mieluisat tuotteet kaupanhyllyltä ja maksetaan kiltisti kassalla. Tietenkin suurien ostoksien tapahtuessa on Suomessakin hyvin yleistä tinkiä. Toisaalta suomalaiset äänestävät jaloillaan, jos kaupoissa on kalliit hinnat.
Venäjällä kaupankäyntikulttuuri on win/lose dominant, eli pyritään maksimoimaan oma voitto toisen kustannuksella, kun taas Suomessa yleisesti on win/win equal, jolloin kaupankäynnin kummatkin osapuolet pyritään saamaan hyötyvään asemaan ja näin ollen pitkällä aikavälillä parhaaseen tulokseen.
Täällä kauppatoreja kierrellessä tulee vastaan myyjiä, jotka ovat myyneet kenkiä, housuja sun muita tuotteita koko ikänsä. Näin he omaavat varsin kovan myynti- ja kaupankäyntikokemuksen. Näin ollen näitä ammattilaisia vastaan tehdessä kauppaa on hyvä tietää muutamia perustietoja saadakseen etua heitä vastaan.
Ensimmäiseksi tiedä tarkallaan mitä haluat, sillä he haluavat myydä sinulle kaikkea mahdollista, jos vain olet halukas ostamaan. Toiseksi he huomaavat kun olet kiintynyt tuotteeseen(haluat ostaa sen, mutta mahdollisimman halvalla tietenkin), silloin hinta ei vain laske vaikka kuinka tinkisit. Tuotteeseen kiintyminen on vaikeaa peittää. Hyvä kysellä monien eri tuotteiden hintoja saadakseen selville yleistä hintatasoa sekä peittääkseen omaa kiinnostuksen kohdetta.
Tiedä etukäteenko paljon olet valmis maksamaan tuotteesta. Näin ollet voit arvioida mitä tinkaushintoja sinun pitää heittää. Jos huomaat jonkun hinnan olevan törkeän kallis(kauppias yrittää saada sinulta vähän ylimääräistä), on hyvä syyllistää/kysyä miksi hinta näin korkea. Näin kauppias laskee hintaa ja pääset aloittamaan tinkaamisen alemmasta hinnasta.
En pidä itseäni kauhean hyvänä tinkijänä, mutta uskon että täällä taidot ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Olen huomannut myös, että naiset ottavat pienempiä katteita kuin miehet, jolloinka hinnat ovat yleensä alempia naisten kojuilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisit niitä edullisemmin.
Eikun vaan kauppatoreille kiertelemään ja tinkimään ja kyselemään hintoja. Samalla saa hyvää venäjänkielen harjoitusta. Eikä sieltä mitään välttämättä tarvitse ostaa kunhan vaan käyskentelee.
Suomalainen kaupankäyntikulttuuri on nykyajan supermarkettien johdosta muuttunut hyvin yksinkertaiseen menettelyyn. Valitaan mieluisat tuotteet kaupanhyllyltä ja maksetaan kiltisti kassalla. Tietenkin suurien ostoksien tapahtuessa on Suomessakin hyvin yleistä tinkiä. Toisaalta suomalaiset äänestävät jaloillaan, jos kaupoissa on kalliit hinnat.
Venäjällä kaupankäyntikulttuuri on win/lose dominant, eli pyritään maksimoimaan oma voitto toisen kustannuksella, kun taas Suomessa yleisesti on win/win equal, jolloin kaupankäynnin kummatkin osapuolet pyritään saamaan hyötyvään asemaan ja näin ollen pitkällä aikavälillä parhaaseen tulokseen.
Täällä kauppatoreja kierrellessä tulee vastaan myyjiä, jotka ovat myyneet kenkiä, housuja sun muita tuotteita koko ikänsä. Näin he omaavat varsin kovan myynti- ja kaupankäyntikokemuksen. Näin ollen näitä ammattilaisia vastaan tehdessä kauppaa on hyvä tietää muutamia perustietoja saadakseen etua heitä vastaan.
Ensimmäiseksi tiedä tarkallaan mitä haluat, sillä he haluavat myydä sinulle kaikkea mahdollista, jos vain olet halukas ostamaan. Toiseksi he huomaavat kun olet kiintynyt tuotteeseen(haluat ostaa sen, mutta mahdollisimman halvalla tietenkin), silloin hinta ei vain laske vaikka kuinka tinkisit. Tuotteeseen kiintyminen on vaikeaa peittää. Hyvä kysellä monien eri tuotteiden hintoja saadakseen selville yleistä hintatasoa sekä peittääkseen omaa kiinnostuksen kohdetta.
Tiedä etukäteenko paljon olet valmis maksamaan tuotteesta. Näin ollet voit arvioida mitä tinkaushintoja sinun pitää heittää. Jos huomaat jonkun hinnan olevan törkeän kallis(kauppias yrittää saada sinulta vähän ylimääräistä), on hyvä syyllistää/kysyä miksi hinta näin korkea. Näin kauppias laskee hintaa ja pääset aloittamaan tinkaamisen alemmasta hinnasta.
En pidä itseäni kauhean hyvänä tinkijänä, mutta uskon että täällä taidot ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Olen huomannut myös, että naiset ottavat pienempiä katteita kuin miehet, jolloinka hinnat ovat yleensä alempia naisten kojuilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisit niitä edullisemmin.
Eikun vaan kauppatoreille kiertelemään ja tinkimään ja kyselemään hintoja. Samalla saa hyvää venäjänkielen harjoitusta. Eikä sieltä mitään välttämättä tarvitse ostaa kunhan vaan käyskentelee.
perjantai 16. toukokuuta 2008
Vesipiippu
Vesipuuppu eli кальян omaa Venäjällä nuorison keskuudessa ison suosion. Alun perin Intiasta alkanut tapa on levinnyt historian saatossa ympäri maailmaa.
Vesipiippu on on tupakointiin tarkoitettu apuväline tupakan ja piipun ohella. Savu kiertää perinteisesti veden läpi ennen hengittämistä, mutta myös maitoa ja viiniä käytetään suodattimena.
Vesipiipun polttaminen on paljon epäterveellisempää kuin tupakointi(kun käytetään tupakkaa, makutupakasta minulla ei ole tietoa) johtuen yleensä pitkästä polttoajasta, joka yleensä kestää vähintään 20 minuuttia.
Nykyään suosiota kasvattavat niin sanotut makutupakat eli yrtti ja maustesekoitukset, joissa ei ole nikotiiniä tai muita myrkyllisiä aineosia. Tällä tavoin pyritään ylläpitämään vesipiipun polttoa suosittuna toimintana. Kuitenkin huomattava on, että jokainen tupakka tai yrttisekoitus palaa, jonka seurauksena tulee luonnollisesti hengitettyä palotuotteita.
Suomessa vesipiippu ei ole ymmärtääkseni laillinen ravintoloissa tai kahviloissa, mutta yksityiskäytössä sallittu. Venäjällä kasvaa pikkuhiljaa kahviloiden määrät, joissa on hämyinen ja mystinen tunnelma. Voisi sanoa että suoraan Intiasta tai Amerikan viidakoista. Suosittelen kokeilemaan tälläistä kahvilaa vaikkei vesipiipun poltto kiinnostaisi, sillä tunnelma on monesti hyvin taianomainen ja rentouttava.
Vesipiippu on on tupakointiin tarkoitettu apuväline tupakan ja piipun ohella. Savu kiertää perinteisesti veden läpi ennen hengittämistä, mutta myös maitoa ja viiniä käytetään suodattimena.
Vesipiipun polttaminen on paljon epäterveellisempää kuin tupakointi(kun käytetään tupakkaa, makutupakasta minulla ei ole tietoa) johtuen yleensä pitkästä polttoajasta, joka yleensä kestää vähintään 20 minuuttia.
Nykyään suosiota kasvattavat niin sanotut makutupakat eli yrtti ja maustesekoitukset, joissa ei ole nikotiiniä tai muita myrkyllisiä aineosia. Tällä tavoin pyritään ylläpitämään vesipiipun polttoa suosittuna toimintana. Kuitenkin huomattava on, että jokainen tupakka tai yrttisekoitus palaa, jonka seurauksena tulee luonnollisesti hengitettyä palotuotteita.
Suomessa vesipiippu ei ole ymmärtääkseni laillinen ravintoloissa tai kahviloissa, mutta yksityiskäytössä sallittu. Venäjällä kasvaa pikkuhiljaa kahviloiden määrät, joissa on hämyinen ja mystinen tunnelma. Voisi sanoa että suoraan Intiasta tai Amerikan viidakoista. Suosittelen kokeilemaan tälläistä kahvilaa vaikkei vesipiipun poltto kiinnostaisi, sillä tunnelma on monesti hyvin taianomainen ja rentouttava.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Voitonpäivä
Joka vuosi yhdeksäs toukokuuta on Venäjällä suuri voitonpäiväjuhla, jossa iloitaan toisen maailmansodan päättymistä. Voitonpäivää voisi tapahtuma verrata Suomen vappuun, jossa kaduilla myydään ilmapalloja ja muuta krääsää, ihmisiä hurraamassa ja juhlimassa. Tietenkin sillä muutoksella, että väkeä Pietarissa on jo Suomen verran, eli ihmismassat ovat hyvin suuria.
Suuret paraatit täyttävät kaikki suuret kaupungit ja yleisöä todellakin riittää hurraamaan, niin nykyisille sotilaille kuin myös veteraaneillekin. Pietarissa oli pääkatu suljettuna liikenteeltä paraatia varten.
Paraatissa oli myös kaikki akselivaltojen liput, joita vedettiin maasturilla ja laahattiin maata pitkin. Itse en kerennyt paraatia nähdä, mutta Suomen lippua ei akselivaltojen seurana näkynyt. Sitä vastoin Saksan, Italian, Itävallan, Viron olivat varmasti häväistyksen kohteena(Sanoivat myös Puolan lipun olleen, mutta en tiedä pitääköhän se paikkaansa).
Voitonpäivänä myös myös punaliput sirpillä ja vasaralla varustettuna liehuivat varsin monessa paikassa. Näkyipä myös itse Stalinin kuvia kepin päässä, jolla haluttiin antaa arvoa entiselle johtajalle.
Jotta länsimaalainen voisi ymmärtää miksi osa venäläisistä arvostaa Stalinia niin suuresti, niin pääsyy tähän on se, että Stalin oli johtajana kun Neuvostoliitto kukisti akselivaltiot ja näin lopetti toisen maailman sodan. Tuttava on aiemmin kertonut myös hyvän esimerkin. Iso osa väestöstä, joka vihasi Stalinia(tai ei tykännyt) joutui hänen vainojen kohteeksi. Näin ollen nykyään hengissä olevat ovat olleet Stalinin kannattajia.
Autojen antenneissa, ihmisten takeissa ja hihoissa, käsilaukuissa ja jopa lastenrattaissa(käytännössä kaikissa liikkuvissa kohteissa) on nähtävillä musta-oransseja nauhoja. Tämä nauhaa kuvaa voittoa fasismin ikeen alta. Värit tarkoittavat tulta ja savua kuvaten näin sotaa. Pyhän Yrjön, yksi Venäjän arvostetuimmista kunniamerkeistä, sisältää myös samat värit.
No oliko moraalisesti oikein juhlia Liittoutuneiden voittoa toisesta maailmansodasta, kun itse kuulun juurieni perusteella hävinneen osapuolen leiriin. Sen aikaiset häviäjät ovat nykyajan voittajia. Saksa, Japani ja Suomi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka korkeat sotakorvaukset tuovat myös taloudellisia etuja pitkällä tähtäimellä.
Onko jo kaikki maailmansodat sodittu vai onko kohta seuraavan vuoro? Pitkään on ollut Euroopassa rauhallista ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa unohtamaan toisen maailmansodan kauheudet. Toivottavasti näin ei käy, mutta 50 vuoden päästä maailma on voinut "unohtaa" sodan kauheudet sekä maailmanpoliittinen valtatasapainokin voi olla aivan toista kuin nykyään.
Suuret paraatit täyttävät kaikki suuret kaupungit ja yleisöä todellakin riittää hurraamaan, niin nykyisille sotilaille kuin myös veteraaneillekin. Pietarissa oli pääkatu suljettuna liikenteeltä paraatia varten.
Paraatissa oli myös kaikki akselivaltojen liput, joita vedettiin maasturilla ja laahattiin maata pitkin. Itse en kerennyt paraatia nähdä, mutta Suomen lippua ei akselivaltojen seurana näkynyt. Sitä vastoin Saksan, Italian, Itävallan, Viron olivat varmasti häväistyksen kohteena(Sanoivat myös Puolan lipun olleen, mutta en tiedä pitääköhän se paikkaansa).
Voitonpäivänä myös myös punaliput sirpillä ja vasaralla varustettuna liehuivat varsin monessa paikassa. Näkyipä myös itse Stalinin kuvia kepin päässä, jolla haluttiin antaa arvoa entiselle johtajalle.
Jotta länsimaalainen voisi ymmärtää miksi osa venäläisistä arvostaa Stalinia niin suuresti, niin pääsyy tähän on se, että Stalin oli johtajana kun Neuvostoliitto kukisti akselivaltiot ja näin lopetti toisen maailman sodan. Tuttava on aiemmin kertonut myös hyvän esimerkin. Iso osa väestöstä, joka vihasi Stalinia(tai ei tykännyt) joutui hänen vainojen kohteeksi. Näin ollen nykyään hengissä olevat ovat olleet Stalinin kannattajia.
Autojen antenneissa, ihmisten takeissa ja hihoissa, käsilaukuissa ja jopa lastenrattaissa(käytännössä kaikissa liikkuvissa kohteissa) on nähtävillä musta-oransseja nauhoja. Tämä nauhaa kuvaa voittoa fasismin ikeen alta. Värit tarkoittavat tulta ja savua kuvaten näin sotaa. Pyhän Yrjön, yksi Venäjän arvostetuimmista kunniamerkeistä, sisältää myös samat värit.
No oliko moraalisesti oikein juhlia Liittoutuneiden voittoa toisesta maailmansodasta, kun itse kuulun juurieni perusteella hävinneen osapuolen leiriin. Sen aikaiset häviäjät ovat nykyajan voittajia. Saksa, Japani ja Suomi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka korkeat sotakorvaukset tuovat myös taloudellisia etuja pitkällä tähtäimellä.
Onko jo kaikki maailmansodat sodittu vai onko kohta seuraavan vuoro? Pitkään on ollut Euroopassa rauhallista ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa unohtamaan toisen maailmansodan kauheudet. Toivottavasti näin ei käy, mutta 50 vuoden päästä maailma on voinut "unohtaa" sodan kauheudet sekä maailmanpoliittinen valtatasapainokin voi olla aivan toista kuin nykyään.
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Venäläinen vappu
Toukokuun ensimmäinen päivä on Suomessa suuren luokan juhla(sekoilu)tapahtuma, mutta samanlaista painoarvoa sillä ei ole Venäjällä.
Mitään suurempia juhlaspektaakkeleita ei yleensä vappuun täällä kuulu. Suurin merkitys on varmastikin vapaapäivällä, jonka ihmiset käyttävät rentoutumiseen ja chillailuun.
Kuitenkin paraateja löytyy aina ja erikoisimmista paraateista homoilta kiellettiin paraatin teko viranomaisvoimin, koska enemmistö venäläisistä ei kuulemma hyväksy homoja. Myös hampun laillistamisen puolesta oli lauantaina paraati, jonka poliisi torppasi.
Tänä vuonna Pietarissa oli erityisen lämmintä vapun aikaan, joten hiekkarannat ja puistot täyttyivät auringon palvojista ja picnic-vilteistä.
Erityisintä kuitenkin tähän vappuun oli se, että vappu päivä (torstai) sekä perjantai olivat vapaapäiviä. No se että perjantaista tuli vapaapäivä korjattiin sitten siirtämällä perjantain työpäivä sunnuntaille. Siis tänään sunnuntaina on Venäjällä täysin normaali työ- ja koulupäivä. Tässä kun taas yrittää tätä venäläistä logiikkaa ymmärtää niin suun pielet kääntyvät pakostakin ylöspäin.
Lauantaina tuli sitten käytyä Suomenlahden rannalla pelaamassa korista ja beachillä palloilemassa. Vaikka tieto siitä löytyykin, että vesi on siellä erittäin likaista niin oli pakko käydä heittämässä talviturkki.
Mitään suurempia juhlaspektaakkeleita ei yleensä vappuun täällä kuulu. Suurin merkitys on varmastikin vapaapäivällä, jonka ihmiset käyttävät rentoutumiseen ja chillailuun.
Kuitenkin paraateja löytyy aina ja erikoisimmista paraateista homoilta kiellettiin paraatin teko viranomaisvoimin, koska enemmistö venäläisistä ei kuulemma hyväksy homoja. Myös hampun laillistamisen puolesta oli lauantaina paraati, jonka poliisi torppasi.
Tänä vuonna Pietarissa oli erityisen lämmintä vapun aikaan, joten hiekkarannat ja puistot täyttyivät auringon palvojista ja picnic-vilteistä.
Erityisintä kuitenkin tähän vappuun oli se, että vappu päivä (torstai) sekä perjantai olivat vapaapäiviä. No se että perjantaista tuli vapaapäivä korjattiin sitten siirtämällä perjantain työpäivä sunnuntaille. Siis tänään sunnuntaina on Venäjällä täysin normaali työ- ja koulupäivä. Tässä kun taas yrittää tätä venäläistä logiikkaa ymmärtää niin suun pielet kääntyvät pakostakin ylöspäin.
Lauantaina tuli sitten käytyä Suomenlahden rannalla pelaamassa korista ja beachillä palloilemassa. Vaikka tieto siitä löytyykin, että vesi on siellä erittäin likaista niin oli pakko käydä heittämässä talviturkki.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Korista kentällä ja katsomossa
Olen Suomessa harrastanut koripalloa ja varsin luontevaa oli jatkaa koripallon harrastamista myös Venäjällä.
Viime syksynä Pietarissa ollessani kyselin yliopiston koripallojoukkuetta, sillä tiesin sellaisen olevan. Mutkien ja eri ihmisten kautta saavuin koripallotreeneihin. Siihen aikaan kielitaitoni ei ollut niin hyvällä tasolla kuin nyt ja luulin todellakin pelaavani yliopiston koripallojoukkueessa.
Myöhemmin minulle on selvinnyt, etten ole pelannut yliopiston joukkueessa vaan toisessa porukassa. Käytännön merkitystä sillä ei ole ollut, koska harjoituksia ja pelejä on riittänyt. Suurimmat kaverit ovat joukkueessa hieman vajaat 7 jalkaa joten tunnen itseni normaalimittaiseksi.
Pelaan joukkueessa Birzhevik (Биржевик), joka pelaa Pietarin korkeinta kaupunkisarjaa. Näin ollen pelimatkat ovat varsin lyhyet joka on mahtava plussa. Lisätietoa löytyy osoitteesta http://www.fbp.ru/news/index.html ja arvaatte kyllä millä kielellä.
Minun täytyy myöntää, että olen varsin huono seuraamaan urheilua(sillä se on paljon hauskempaa itse tehtynä). Kuitenkin Venäjällä on neljä valtakunnallista sarjatasoa, joista korkein on superliiga A. Pelejä superliigassa on sarjakaudella 20 kappaletta, kun vertailuna esimerkiksi Suomen korisliigassa sarjakauden ottelumäärä on jotain 40. Tietenkin huomattavaa on, että etäisyydetkin ovat paljon suurempia. Mutta koska pelejä on harvemmin, niin jokaisen pelin painoarvo kasvaa suuremmaksi. Myös jokaiseen peliin on enemmän aikaa keskittyä.
CSKA (ЦСКА) on Moskovalainen koripallojoukkue, jonka voi luokitella yhdeksi Euroopan parhaista koripallojoukkueista. CSKA on dominoinut Venäjän superliigaa käytännössä koko perestroikan jälkeen. Ainoastaan kaksi mestaruutta on karannut muualle. Ensi viikonloppuna on Euroliigan final four tapahtuma, jossa selvitetään Euroopan paras koripallojoukkue. Viimeksi CSKA voitti tämän mestaruuden vuonna 2006 ja viime vuonnakin oli häviävänä osapuolena finaalipelissä.
Kävin katsomassa ottelun Spartak SPB vastaan CSKA ja vaikka ottelun lopputulos oli etukäteen selvillä niin peli oli silti varsin mielenkiintoista nähtävää. Esimerkiksi alkulämmittelyssä CSKA:lla oli koordinaatioharjoituksia ynnä muita voimisteluliikkeitä, jotka erillinen ohjaaja piti. Myös muut pienet asiat oli Moskovalainen joukkue tehnyt todella tarkasti, josta hyvin pystyi näkemään kuinka ammattilaisjoukkue tekee jokaisen asian todella tarkasti pyrkien näin saamaan pientä etua vastustajaan. Loppujen lopuksi tiimipelaus ja yksilölliset taitotasot kuitenkin ratkaisevat pelin tuloksen.
Viime syksynä Pietarissa ollessani kyselin yliopiston koripallojoukkuetta, sillä tiesin sellaisen olevan. Mutkien ja eri ihmisten kautta saavuin koripallotreeneihin. Siihen aikaan kielitaitoni ei ollut niin hyvällä tasolla kuin nyt ja luulin todellakin pelaavani yliopiston koripallojoukkueessa.
Myöhemmin minulle on selvinnyt, etten ole pelannut yliopiston joukkueessa vaan toisessa porukassa. Käytännön merkitystä sillä ei ole ollut, koska harjoituksia ja pelejä on riittänyt. Suurimmat kaverit ovat joukkueessa hieman vajaat 7 jalkaa joten tunnen itseni normaalimittaiseksi.
Pelaan joukkueessa Birzhevik (Биржевик), joka pelaa Pietarin korkeinta kaupunkisarjaa. Näin ollen pelimatkat ovat varsin lyhyet joka on mahtava plussa. Lisätietoa löytyy osoitteesta http://www.fbp.ru/news/index.html ja arvaatte kyllä millä kielellä.
Minun täytyy myöntää, että olen varsin huono seuraamaan urheilua(sillä se on paljon hauskempaa itse tehtynä). Kuitenkin Venäjällä on neljä valtakunnallista sarjatasoa, joista korkein on superliiga A. Pelejä superliigassa on sarjakaudella 20 kappaletta, kun vertailuna esimerkiksi Suomen korisliigassa sarjakauden ottelumäärä on jotain 40. Tietenkin huomattavaa on, että etäisyydetkin ovat paljon suurempia. Mutta koska pelejä on harvemmin, niin jokaisen pelin painoarvo kasvaa suuremmaksi. Myös jokaiseen peliin on enemmän aikaa keskittyä.
CSKA (ЦСКА) on Moskovalainen koripallojoukkue, jonka voi luokitella yhdeksi Euroopan parhaista koripallojoukkueista. CSKA on dominoinut Venäjän superliigaa käytännössä koko perestroikan jälkeen. Ainoastaan kaksi mestaruutta on karannut muualle. Ensi viikonloppuna on Euroliigan final four tapahtuma, jossa selvitetään Euroopan paras koripallojoukkue. Viimeksi CSKA voitti tämän mestaruuden vuonna 2006 ja viime vuonnakin oli häviävänä osapuolena finaalipelissä.
Kävin katsomassa ottelun Spartak SPB vastaan CSKA ja vaikka ottelun lopputulos oli etukäteen selvillä niin peli oli silti varsin mielenkiintoista nähtävää. Esimerkiksi alkulämmittelyssä CSKA:lla oli koordinaatioharjoituksia ynnä muita voimisteluliikkeitä, jotka erillinen ohjaaja piti. Myös muut pienet asiat oli Moskovalainen joukkue tehnyt todella tarkasti, josta hyvin pystyi näkemään kuinka ammattilaisjoukkue tekee jokaisen asian todella tarkasti pyrkien näin saamaan pientä etua vastustajaan. Loppujen lopuksi tiimipelaus ja yksilölliset taitotasot kuitenkin ratkaisevat pelin tuloksen.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Pääsiäinen eli Pasha
Ortodoksit toimivat juliaanisen kalenterin mukaan, jolloin pääsiäinenkin on paljon myöhemmin Venäjällä kuin esimerkiksi Suomessa. Oli yllättävää huomata kuinka paljon yhtäläisyyksiä suomalaisella ja venäläisellä pääsiäisellä on.
Pääsiäistää edeltää paasto, jolloin ei saa syödä maito- ja liha-tuotteita. Myöskin kananmunat kuuluvat kieltolistalle. Kuitenkin samalla tavoin kuin Suomessa harva noudattaa paastoa sama pätee myös venäläisiin. Vaikka uskonto onkin tällä hetkellä jonkin verran pop (kirkko häät supersuosittuja johtuen uskonnon laittomuudesta neuvostoaikoina) niin venäläisetkin enemmänkin tapauskonnollisia.
Viime sunnuntaina oli palmusunnuntai ja palmunlehdet korvataan pajunkissoilla. Kuitenkaan virpomisperinnettä ei Venäjällä ole. Siisti torstaina siivotaan ja pitkäperjantai on aivan normaali työpäivä. Seuraava sunnuntaina vietetään Pashaa(Пасха) eli pääsiäistä. Ensi lauantaina alkaa illalla pääsiäskirkko joka kestää perinteisesti koko yön. Tällä pyritään kuvaamaan jeesuksen kärsimystä. Ihmiset tuovat mukanaan kirkkoon pääsiäisruokia, jotka siunataan pyhällä vedellä. Näin ollen pääsiäissunnuntaina voi syödä siunattuja ruokia.
Pääsiäiseen kuuluu seuraavia ruokatuotteita: koristellut kananmunat, kulich(кулич), pasha(пасха или паска), kagor(кагор). Kulichi on makean puoleista pullaa, joka on korkean pyöreän tornin muotoinen kakku. Sisältää ainakin sukaatteja en tiedä josko myös rusinoita. Pasha on varsin samanlaista kuin Suomessa. Ainoastaan venäjänkielinen-nimi voi saada suomalaisen henkilön huulille suurenkin hymyn. Kagor on sitä perinteistä ja aitoa "Jeesuksen" verta eli siis makeaa punaviiniä. Kagor ja Kulichi muodostavat Jeesuksen ruumiin ja veren ja se nautitaan kotona, sillä ehtoollinen ei kuulu ortodoksimessuun(hmm nyt vedettiin puolittain arvalla... no eiköhän joku ortodoksi kommentoi jos puhuin täysin ohi suun).
Saa nähdä mitenköhän onnistuu Mignon suklaamunatemppu. Tarkoitus on ujuttaa tavallisen munan tilalle muutama Mignon muna, jotka siis näyttävät täysin oikeilta munilta. Saa nähdä millaisia ilmeitä venäläisiltä tulee, varsinkin kun tiedän muutaman olevan vielä hulluna suklaaseen.
Pääsiäistää edeltää paasto, jolloin ei saa syödä maito- ja liha-tuotteita. Myöskin kananmunat kuuluvat kieltolistalle. Kuitenkin samalla tavoin kuin Suomessa harva noudattaa paastoa sama pätee myös venäläisiin. Vaikka uskonto onkin tällä hetkellä jonkin verran pop (kirkko häät supersuosittuja johtuen uskonnon laittomuudesta neuvostoaikoina) niin venäläisetkin enemmänkin tapauskonnollisia.
Viime sunnuntaina oli palmusunnuntai ja palmunlehdet korvataan pajunkissoilla. Kuitenkaan virpomisperinnettä ei Venäjällä ole. Siisti torstaina siivotaan ja pitkäperjantai on aivan normaali työpäivä. Seuraava sunnuntaina vietetään Pashaa(Пасха) eli pääsiäistä. Ensi lauantaina alkaa illalla pääsiäskirkko joka kestää perinteisesti koko yön. Tällä pyritään kuvaamaan jeesuksen kärsimystä. Ihmiset tuovat mukanaan kirkkoon pääsiäisruokia, jotka siunataan pyhällä vedellä. Näin ollen pääsiäissunnuntaina voi syödä siunattuja ruokia.
Pääsiäiseen kuuluu seuraavia ruokatuotteita: koristellut kananmunat, kulich(кулич), pasha(пасха или паска), kagor(кагор). Kulichi on makean puoleista pullaa, joka on korkean pyöreän tornin muotoinen kakku. Sisältää ainakin sukaatteja en tiedä josko myös rusinoita. Pasha on varsin samanlaista kuin Suomessa. Ainoastaan venäjänkielinen-nimi voi saada suomalaisen henkilön huulille suurenkin hymyn. Kagor on sitä perinteistä ja aitoa "Jeesuksen" verta eli siis makeaa punaviiniä. Kagor ja Kulichi muodostavat Jeesuksen ruumiin ja veren ja se nautitaan kotona, sillä ehtoollinen ei kuulu ortodoksimessuun(hmm nyt vedettiin puolittain arvalla... no eiköhän joku ortodoksi kommentoi jos puhuin täysin ohi suun).
Saa nähdä mitenköhän onnistuu Mignon suklaamunatemppu. Tarkoitus on ujuttaa tavallisen munan tilalle muutama Mignon muna, jotka siis näyttävät täysin oikeilta munilta. Saa nähdä millaisia ilmeitä venäläisiltä tulee, varsinkin kun tiedän muutaman olevan vielä hulluna suklaaseen.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Skinheadit ja rasismi
Eilen oli Adolf Hitlerin syntymäpäivä, joka muistuttaa Venäjän kasvavasta ongelmasta erityisesti Pietarissa ja Moskovassa. Nimittäin skinheadit ja rasismi ovat tulleet Venäjälle 90-luvulla.
Venäjällä rasismi on käytännössä pelkästään ulkonäköön perustuvaa ryhmittelyä. Joten itse suomalaisena en ole kohdannut rasismia ollenaan, kuitenkin siitä saa lukea ja kuulla. Kuitenkin erään tutkimuksen mukaan yli puolet Pietarilaisista pelkää syrjintää jossain määrin, joten kyllä ongelma koskee suurta osaa asukkaista.
Muutama vuosi sitten meidänkin koulun edessä oli skinheadejä pyörimässä ja odottamassa ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta ainakin hetkeksi he hävisivät, kun skinhead-päällikkö kuoli poliisien ja skinheadien välikohtauksessa. Esimerkiksi tänään on Pietarin valtion yliopisto suljettu, koska eilen oli Hitlerin syntymäpäivä. Tämä turvallisuuskeino oli tehty ulkomaalaisia varten. Kuitenkin valtion teknillinen yliopisto toimi täysin normaalisti, jossa itse opiskelen.
St Petersburg Timesissa oli kuukausi sitten juttu Venäjän ihmisoikeuksista. Siinä kerrottiin, että Pietarissa toimiva oikeusasiamies ei pystynyt määrittämään termiä "ihmisoikeudet", joka oli todella huolestuttavaa. Myöskin byrokratian sisään "häviää" iso osa paperisista valituksista.
Vuosi sitten tummaihoinen venäläinen puukotettiin kadulla. Hän oli elänyt koko elämänsä venäjällä ja puhui ainoastaan Venäjää. Tämä on yksi monista surullisista tarinoista, joita Pietarin kadut imevät sisäänsä.
Kämppiksen kaveri on Kazakstanista ja hänellä on aina mukanaan ase paukkupatruunoilla. Kerran hän kertoi lähellä piti tilanteesta metrossa kun kolme skiniä yritti tehdä epämielyttävää tuttavuutta hänen kanssaan. Hänen kuitenkin onnistui paeta tilanteesta aseensa avulla, joten mitään vakavampaa ei sattunut.
Pietari suuren rakentaessa Pietaria oli ulkomaalaisilla jopa parempia etuuksia kuin venäläisillä. Muutenkin ympäri Eurooppaa ihmisiä virtasi Pietariin ja he elivät ilman suurempia ongelmia. Missä vaiheessa asia sitten kääntyi päälaelleen? Tällä hetkellä venäläisten itsetunto ja patriotismi kasvaa tuoden samalla esiin ikäviäkin ääritapauksia.
Venäjällä rasismi on käytännössä pelkästään ulkonäköön perustuvaa ryhmittelyä. Joten itse suomalaisena en ole kohdannut rasismia ollenaan, kuitenkin siitä saa lukea ja kuulla. Kuitenkin erään tutkimuksen mukaan yli puolet Pietarilaisista pelkää syrjintää jossain määrin, joten kyllä ongelma koskee suurta osaa asukkaista.
Muutama vuosi sitten meidänkin koulun edessä oli skinheadejä pyörimässä ja odottamassa ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta ainakin hetkeksi he hävisivät, kun skinhead-päällikkö kuoli poliisien ja skinheadien välikohtauksessa. Esimerkiksi tänään on Pietarin valtion yliopisto suljettu, koska eilen oli Hitlerin syntymäpäivä. Tämä turvallisuuskeino oli tehty ulkomaalaisia varten. Kuitenkin valtion teknillinen yliopisto toimi täysin normaalisti, jossa itse opiskelen.
St Petersburg Timesissa oli kuukausi sitten juttu Venäjän ihmisoikeuksista. Siinä kerrottiin, että Pietarissa toimiva oikeusasiamies ei pystynyt määrittämään termiä "ihmisoikeudet", joka oli todella huolestuttavaa. Myöskin byrokratian sisään "häviää" iso osa paperisista valituksista.
Vuosi sitten tummaihoinen venäläinen puukotettiin kadulla. Hän oli elänyt koko elämänsä venäjällä ja puhui ainoastaan Venäjää. Tämä on yksi monista surullisista tarinoista, joita Pietarin kadut imevät sisäänsä.
Kämppiksen kaveri on Kazakstanista ja hänellä on aina mukanaan ase paukkupatruunoilla. Kerran hän kertoi lähellä piti tilanteesta metrossa kun kolme skiniä yritti tehdä epämielyttävää tuttavuutta hänen kanssaan. Hänen kuitenkin onnistui paeta tilanteesta aseensa avulla, joten mitään vakavampaa ei sattunut.
Pietari suuren rakentaessa Pietaria oli ulkomaalaisilla jopa parempia etuuksia kuin venäläisillä. Muutenkin ympäri Eurooppaa ihmisiä virtasi Pietariin ja he elivät ilman suurempia ongelmia. Missä vaiheessa asia sitten kääntyi päälaelleen? Tällä hetkellä venäläisten itsetunto ja patriotismi kasvaa tuoden samalla esiin ikäviäkin ääritapauksia.
torstai 17. huhtikuuta 2008
Venäläiset naiset
Olen huomannut, että hyvin moni on kiinnostunut tietämään venäläisistä naisista, myös naispuoliset henkilöt. Joten pyrin jakamaan informaatiota parhaani mukaan. Kuitenkin on huomattava, että yleistykset mistä tahansa asiasta voivat usein kertoa vain osatotuuden. Esimerkiksi suomalaiset ovat keskimäärin vähemmän puheliasta kansaa(en tiedä pitääkö tämäkään täysin paikkaansa), mutta kyllä Suomestakin löytyy "moottoriturpia".
Venäjällä naisten ja miesten roolit ovat vielä varsin voimakkaasti elossa. Johtuen perinteisesti siitä, että ennen mies toi elannon ja nainen toimi enimmäkseen kotiäitinä ja kotitalouden päällikkönä. Esimerkiksi miehen toimiminen isyyslomalla on täysina absurdi ajatus myös monien naisten mielestä. Nykyään naisten riippuvuus miehistä alkaa muuttumaan ja nyt löytyy myös uranaisia ja niiksi haluavia, jotka asettavat uran elämänsä tärkeimmäksi tavoitteeksi.
Ulkonäkö on asia, johonka panostetaan, niin vaatteissa kuin kauneudenhoidossa. Laitetut kynnet, hiukset ja meikkaus. Tämän lisäksi vielä vaatteet, jotka voivat olla paljon räväkämpiä kuin Suomessa. Alkuaikoina kuulin usein jonkun ulkomaalaisen likan toteavan aina jostain venäläisestä naisesta: "Siinä menee taas venäläinen työntekosaappaat jalassa". Tällä kommentilla annettiin ymmärtää, että saappaita(eikä mitään nokian tai marimekon saappaita) joissa varsi ylettyy polven läheisyyten tai yli, käyttävät vain maailman vanhinta ammattia harjoittavat naiset. Kun verrataan Suomeen korkokengät ovat lähes kaikilla, sekä hameen että saappaan reunat ovat paljon korkeammalla.
Jossain vaiheessa ihmettelin kuinka suurin osa venäläisistä naisista on niin laihoja, mutta nyt on löytynyt vastaus ongelmaan. Tavallisessa sanomalehdessä on ollut sellaisia diettiohjelmia, että aivan hirvittää. Tämän jälkeen olen seurannut hieman seurannut naisten syömistä ja ei ne naiset hirveästi myöskään syö, kun verrataan muun maalaisiin kanssasisariin.
Suomalaiset naiset ovat jonkin verran enemmän varautuneempia kuin venäläiset ja tätä mieltä ovat myös Suomessa käyneet venäläisetkin. Mutta mitään muuta suurempaa mentaalista eroa en kyllä osaa sanoa.
Venäläinen nainen on: määrätietoinen haluamissaan asioissa, näyttää itsestään seksikkään puolensa alentamatta kuitenkaan itseään, elämän haluinen ja iloinen ja sukupuolirooleissa konservatiivinen. Tässä sitten on yleistykset naapurimaasta. Venällä on vanha sanonta: "Mies on perheen pää, mutta kuitenkin nainen on kaula joka päätä liikuttaa".
Venäjällä naisten ja miesten roolit ovat vielä varsin voimakkaasti elossa. Johtuen perinteisesti siitä, että ennen mies toi elannon ja nainen toimi enimmäkseen kotiäitinä ja kotitalouden päällikkönä. Esimerkiksi miehen toimiminen isyyslomalla on täysina absurdi ajatus myös monien naisten mielestä. Nykyään naisten riippuvuus miehistä alkaa muuttumaan ja nyt löytyy myös uranaisia ja niiksi haluavia, jotka asettavat uran elämänsä tärkeimmäksi tavoitteeksi.
Ulkonäkö on asia, johonka panostetaan, niin vaatteissa kuin kauneudenhoidossa. Laitetut kynnet, hiukset ja meikkaus. Tämän lisäksi vielä vaatteet, jotka voivat olla paljon räväkämpiä kuin Suomessa. Alkuaikoina kuulin usein jonkun ulkomaalaisen likan toteavan aina jostain venäläisestä naisesta: "Siinä menee taas venäläinen työntekosaappaat jalassa". Tällä kommentilla annettiin ymmärtää, että saappaita(eikä mitään nokian tai marimekon saappaita) joissa varsi ylettyy polven läheisyyten tai yli, käyttävät vain maailman vanhinta ammattia harjoittavat naiset. Kun verrataan Suomeen korkokengät ovat lähes kaikilla, sekä hameen että saappaan reunat ovat paljon korkeammalla.
Jossain vaiheessa ihmettelin kuinka suurin osa venäläisistä naisista on niin laihoja, mutta nyt on löytynyt vastaus ongelmaan. Tavallisessa sanomalehdessä on ollut sellaisia diettiohjelmia, että aivan hirvittää. Tämän jälkeen olen seurannut hieman seurannut naisten syömistä ja ei ne naiset hirveästi myöskään syö, kun verrataan muun maalaisiin kanssasisariin.
Suomalaiset naiset ovat jonkin verran enemmän varautuneempia kuin venäläiset ja tätä mieltä ovat myös Suomessa käyneet venäläisetkin. Mutta mitään muuta suurempaa mentaalista eroa en kyllä osaa sanoa.
Venäläinen nainen on: määrätietoinen haluamissaan asioissa, näyttää itsestään seksikkään puolensa alentamatta kuitenkaan itseään, elämän haluinen ja iloinen ja sukupuolirooleissa konservatiivinen. Tässä sitten on yleistykset naapurimaasta. Venällä on vanha sanonta: "Mies on perheen pää, mutta kuitenkin nainen on kaula joka päätä liikuttaa".
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Isona minusta tulee... killer
"Mikä sinusta tulee isona?" on perinteinen kysymys, johon nuorilla lapsilla on yleensä selvä vastaus. Katsoin netistä erästä tutkimusta suomalaisista ja englantilaisista lapsista ja tulos oli varsin perinteistä.
Suomalaisille pojille yleisiä vastauksia olivat: poliisi, mekaanikko, rakentaja ja tutkija. Tytöille taas opettaja, lastenhoitaja ja muut hoito- ja opetusammatit.
Venäläisistä lapsista minulla ei ole unelma-ammatti tietoa, mutta yksi erikoinen ammatti kasvattaa suosiota poikien keskuudessa. Perinteinen lause, joka järkyttää jossain määrin myös lasten omaisiaan on: "Isona minusta tulee palkkamurhaaja". Syyt ovat yksinkertaiset: helppo työ ja korkea palkka.
Venäjällä on kaksi sanaa, jotka tarkoittavat murhaajaa. Perinteinen sana ubijtsa (убийца) ja amerikan lainasana killer (киллер). Killer sana on täysin sama asia kuin ubijtsa, mutta venäläisille sana tarkoittaa enemmänkin palkkamurhaajaa tai sotilasta, joka joutuu tappamaan. Näin ollen sanalla killer ei ole niin pahaa kaikua kuin sanalla ubijtsa.
On olemassa myös muutamia elokuvia, jotka kertovat murhaajista, jotka ovat niin sanotusti "hyviä" tyyppejä. Esimerkiksi venäläiset elokuvat Brat 1 ja 2 sekä ranskalainen Leon killer kertovat tappajista, joista annetaan positiivinen kuva. Mutta tämähän olisi täysin vääristynyttä väittää, että elokuvat ja pelit kuten hitman olisivat vaikuttaneet nuorten lasten mielipiteisiin.
Suomalaisille pojille yleisiä vastauksia olivat: poliisi, mekaanikko, rakentaja ja tutkija. Tytöille taas opettaja, lastenhoitaja ja muut hoito- ja opetusammatit.
Venäläisistä lapsista minulla ei ole unelma-ammatti tietoa, mutta yksi erikoinen ammatti kasvattaa suosiota poikien keskuudessa. Perinteinen lause, joka järkyttää jossain määrin myös lasten omaisiaan on: "Isona minusta tulee palkkamurhaaja". Syyt ovat yksinkertaiset: helppo työ ja korkea palkka.
Venäjällä on kaksi sanaa, jotka tarkoittavat murhaajaa. Perinteinen sana ubijtsa (убийца) ja amerikan lainasana killer (киллер). Killer sana on täysin sama asia kuin ubijtsa, mutta venäläisille sana tarkoittaa enemmänkin palkkamurhaajaa tai sotilasta, joka joutuu tappamaan. Näin ollen sanalla killer ei ole niin pahaa kaikua kuin sanalla ubijtsa.
On olemassa myös muutamia elokuvia, jotka kertovat murhaajista, jotka ovat niin sanotusti "hyviä" tyyppejä. Esimerkiksi venäläiset elokuvat Brat 1 ja 2 sekä ranskalainen Leon killer kertovat tappajista, joista annetaan positiivinen kuva. Mutta tämähän olisi täysin vääristynyttä väittää, että elokuvat ja pelit kuten hitman olisivat vaikuttaneet nuorten lasten mielipiteisiin.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Leningradin 900 päivää
Toisen maailmansodan aikaan Leningradia piiritettiin noin 900 päivän ajan. Tämän piirityksen kokeneita on vielä hengissä, joten osalle muistot vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Pietarin nimi vuosien saatossa: Pietari 1703-1914, Petrograd 1914-1924, Leningrad 1924-1991, Pietari 1991->.
Leningrad oli yksi Neuvostoliiton merkittävimmistä kaupungeista. Näin ollen Hitler akselivaltojen avustuksella oli päättänyt tuhota Neuvostoliiton moraalin tuhoamalla kyseisen kaupungin. Olihan se nimensä mukaisesti Leninin kaupunki ja näin myös merkki Neuvostovoimista.
Erään arvion mukaan 650 000 asukasta olisi kuollut nälkään ja epäpuhtauksiin ja 16 500 pommituksiin. Koska ihmisiä kuoli kokoajan ympäri kaupunkia, niin epidemian uhka oli kokoajan läsnä varsinkin kevään saapuessa ja ruumiiden tullessa lumesta esiin. Suurin osa uhreista on haudattu Piskarjevon hautausmaalle, joka on todella erikoinen kokemus, vaikka en hautausmaa faneihin kuulukaan. Ympäri hautausmaata kuuluva klassinen musiikki rauhoittaa ja antaa paikalle taianomaisen tunnelman.
Kaikki ihmiset olivat hyvin aliravittuja piirityksen aikaan, sillä ruokaa ei vaan ollut saatavilla. Näin laitettiin taas ihmisen selviytyminen ja kekseliäisyys samaan muottiin ja mitä kaikkea ihminen pystyikin syömään ja tekemään.
Päivittäinen leipäannos oli 125grammaa ja tupla-annos tehdastyöntekijöille. Tämä leipä olisi varmaankin verrattavissa pettuleipään tai vastaavaan, sillä jauhojen määrä oli vähäistä. Tutkijoita oli oikein tutkimassa kuinka parantaa leivän tuoksua lisäämällä jotain aineosia. Ihmiset keittivät nahkavöitä tehden siitä lientä. Eräs mies kertoi, että hänen lapsuudenaikainen herkku oli liimapala, joka oli sulatettu veteen. Tätä sai kuitenkin vain kerran viikossa, sillä se oli niin harvinaista.
Monet ihmiset eivät käytä sanaa saksalainen tarkoittaessaan piirittäjiä, vaan sanaa fasisti. Tietenkin fasisti sanan alle voidaan laittaa eri kansallisuudet kuten esimerkiksi Saksa, Italia ja Suomikin*. Tämä johtuu varmasti Neuvostovallan historian opetuksesta sekä siitä että kyseessä on kipeä asia. Kyllähän suomalaisetkin käyttivät venäläisistä sotilaista nimitystä ryssä sekä nykyään yleisenä alentavana merkityksenä.
Ortodoksihistorian opettajan äiti on yksi piirityksestä selvinneistä ja hänelle voi tulla koska tahansa mieleen(keskellä yötäkin), että nyt täytyy saada leipää kaappiin ja silloin hän käy hakemassa. Ainoastaan siltä varalta, jos jotain tapahtuu. Tämä kuvaa vaan hyvin kuinka niukassa on leipä ja ruoka ollut piirityksen aikaan.
Leningrad oli yksi Neuvostoliiton merkittävimmistä kaupungeista. Näin ollen Hitler akselivaltojen avustuksella oli päättänyt tuhota Neuvostoliiton moraalin tuhoamalla kyseisen kaupungin. Olihan se nimensä mukaisesti Leninin kaupunki ja näin myös merkki Neuvostovoimista.
Erään arvion mukaan 650 000 asukasta olisi kuollut nälkään ja epäpuhtauksiin ja 16 500 pommituksiin. Koska ihmisiä kuoli kokoajan ympäri kaupunkia, niin epidemian uhka oli kokoajan läsnä varsinkin kevään saapuessa ja ruumiiden tullessa lumesta esiin. Suurin osa uhreista on haudattu Piskarjevon hautausmaalle, joka on todella erikoinen kokemus, vaikka en hautausmaa faneihin kuulukaan. Ympäri hautausmaata kuuluva klassinen musiikki rauhoittaa ja antaa paikalle taianomaisen tunnelman.
Kaikki ihmiset olivat hyvin aliravittuja piirityksen aikaan, sillä ruokaa ei vaan ollut saatavilla. Näin laitettiin taas ihmisen selviytyminen ja kekseliäisyys samaan muottiin ja mitä kaikkea ihminen pystyikin syömään ja tekemään.
Päivittäinen leipäannos oli 125grammaa ja tupla-annos tehdastyöntekijöille. Tämä leipä olisi varmaankin verrattavissa pettuleipään tai vastaavaan, sillä jauhojen määrä oli vähäistä. Tutkijoita oli oikein tutkimassa kuinka parantaa leivän tuoksua lisäämällä jotain aineosia. Ihmiset keittivät nahkavöitä tehden siitä lientä. Eräs mies kertoi, että hänen lapsuudenaikainen herkku oli liimapala, joka oli sulatettu veteen. Tätä sai kuitenkin vain kerran viikossa, sillä se oli niin harvinaista.
Monet ihmiset eivät käytä sanaa saksalainen tarkoittaessaan piirittäjiä, vaan sanaa fasisti. Tietenkin fasisti sanan alle voidaan laittaa eri kansallisuudet kuten esimerkiksi Saksa, Italia ja Suomikin*. Tämä johtuu varmasti Neuvostovallan historian opetuksesta sekä siitä että kyseessä on kipeä asia. Kyllähän suomalaisetkin käyttivät venäläisistä sotilaista nimitystä ryssä sekä nykyään yleisenä alentavana merkityksenä.
Ortodoksihistorian opettajan äiti on yksi piirityksestä selvinneistä ja hänelle voi tulla koska tahansa mieleen(keskellä yötäkin), että nyt täytyy saada leipää kaappiin ja silloin hän käy hakemassa. Ainoastaan siltä varalta, jos jotain tapahtuu. Tämä kuvaa vaan hyvin kuinka niukassa on leipä ja ruoka ollut piirityksen aikaan.
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Älykkyys Venäjällä
Kuinka paljon kielitaito ja kulttuurin ymmärtäminen vaikuttaa sinun älykkyyteesi? Suomessa suomalaisena oleminen ei aiheuta ongelmia, sillä jo nuoresta pitäen olemme oppineet niin kielen kuin tavatkin kuinka käyttäytyä. Entäpä ulkomailla?
Täysin kieltä osaamattomana kaverina ulkomaalaisten seurassa oleminen on sama kuin olisit puolen vuoden ikäinen lapsi. Katselet hiljaa muiden touhua silmät suurina lautasina ja saatat jopa yrittää matkia muiden sanomisia. Sillä matkimalla muutamia sanoja saat muiden huomion kiinnittymään puoleesi, vaikka mitään et ymmärtäisikään.
Hieman kielitaidon parantuessa avautuu mahdollisuus kommunikoida myös puhumalla. Vaikka puhuminen takeltelee ja kielikukkasia esiintyy, niin tieto kulkee kuitenkin henkilöltä toiselle. Tässä vaiheessa olemme jo kielitaidollisesti muutaman vuoden ikäisiä ja innokkaita oppimaan lisää.
Eli ihan normaalissa elämässä tulee täällä vastaan tilanteita, joissa huomaa ettei aluksi tajunnut paikallista kulttuuria. Esimerkiksi kun metro on aivan täynnä ja joku mumisee sinulle jotain sekavalla äänellä. Niin aluksi pyrin ymmärtämään mitä hän sanoo. Myöhemmin ymmärtää ettei lausetta tarvitse edes kuulla, hän vaan kysyy, josko meinaan poistua seuraavalla pysäkillä (вы выходите на следующей), ettei hänen tarvitse vääntäytyä minun ohitse turhan päiten.
Myös ihmiset saattavat suhtautua aluksi hieman epäkunnioittavasti, jos ei pysty sanomaan omaa asiaansa selvästi (pitävät lapsena). Kuitenkin kun epäkunnioittavaan kommenttiin lausuu terävän(mutta asiallisen) vastakommentin muuttuu yleensä ääni kellossa.
Hetki sitten tuli pelattua venäläistä lasten scrablea (sanapeli), jonka ikäraja oli viidestä vuodesta ylöspäin. Koska peli ei meinannut edetä tietyn pisteen jälkeen minnekään päädyimme siihen tulokseen, että meidän kielen tasomme on tällä hetkellä neljävuotiaan tasolla. Eli halu oppia on kova vaikka kielen taidot ovatkin matalat.
Huomasin juurikin, että tämä blogi on sarjassaan viideskymmenes ja olen todella yllättynyt siitä, että näinkin monta kirjoitusta on tullut tehtyä. Sillä äidinkieli saati kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minun leipälajeja. Oikeastaan voisi sanoa aivan päinvastaista. Kuitenkin näitä kirjoituksia ei ole kukaan ollut vaatimassa ja deathlineja ei ole ollut, niin jonkinlainen vapaus on kai sitten se juttu joka tekee tästä kirjoittamisesta mukavampaa.
Täysin kieltä osaamattomana kaverina ulkomaalaisten seurassa oleminen on sama kuin olisit puolen vuoden ikäinen lapsi. Katselet hiljaa muiden touhua silmät suurina lautasina ja saatat jopa yrittää matkia muiden sanomisia. Sillä matkimalla muutamia sanoja saat muiden huomion kiinnittymään puoleesi, vaikka mitään et ymmärtäisikään.
Hieman kielitaidon parantuessa avautuu mahdollisuus kommunikoida myös puhumalla. Vaikka puhuminen takeltelee ja kielikukkasia esiintyy, niin tieto kulkee kuitenkin henkilöltä toiselle. Tässä vaiheessa olemme jo kielitaidollisesti muutaman vuoden ikäisiä ja innokkaita oppimaan lisää.
Eli ihan normaalissa elämässä tulee täällä vastaan tilanteita, joissa huomaa ettei aluksi tajunnut paikallista kulttuuria. Esimerkiksi kun metro on aivan täynnä ja joku mumisee sinulle jotain sekavalla äänellä. Niin aluksi pyrin ymmärtämään mitä hän sanoo. Myöhemmin ymmärtää ettei lausetta tarvitse edes kuulla, hän vaan kysyy, josko meinaan poistua seuraavalla pysäkillä (вы выходите на следующей), ettei hänen tarvitse vääntäytyä minun ohitse turhan päiten.
Myös ihmiset saattavat suhtautua aluksi hieman epäkunnioittavasti, jos ei pysty sanomaan omaa asiaansa selvästi (pitävät lapsena). Kuitenkin kun epäkunnioittavaan kommenttiin lausuu terävän(mutta asiallisen) vastakommentin muuttuu yleensä ääni kellossa.
Hetki sitten tuli pelattua venäläistä lasten scrablea (sanapeli), jonka ikäraja oli viidestä vuodesta ylöspäin. Koska peli ei meinannut edetä tietyn pisteen jälkeen minnekään päädyimme siihen tulokseen, että meidän kielen tasomme on tällä hetkellä neljävuotiaan tasolla. Eli halu oppia on kova vaikka kielen taidot ovatkin matalat.
Huomasin juurikin, että tämä blogi on sarjassaan viideskymmenes ja olen todella yllättynyt siitä, että näinkin monta kirjoitusta on tullut tehtyä. Sillä äidinkieli saati kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minun leipälajeja. Oikeastaan voisi sanoa aivan päinvastaista. Kuitenkin näitä kirjoituksia ei ole kukaan ollut vaatimassa ja deathlineja ei ole ollut, niin jonkinlainen vapaus on kai sitten se juttu joka tekee tästä kirjoittamisesta mukavampaa.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Matkustaminen uudessa kaupungissa
Matkustaminen on kautta aikain ollut suosittua. Kuitenkin reppumatkailu ilman tarkkaa ohjelmaa ja päämäärää on kasvattanut kokoajan suosiotaan. Varsinkin Aasia ja Intia ovat tällä todella suosittuja kohteita edullisen hintatason ja eksotiikan vuoksi.
Me teimme lyhyen reppumatkan Nizhnij Novgorodiin ja alkusuunnitelmat olivat ainoastaan junalippu kaupunkiin. Suosittelen kuitenkin katsomaan internetistä muutamia yöpymispaikkoja. Sillä illan pimetessä saattaa joidenkin hermoja alkaa kiristämään, jos ei ole yöpaikkaa tiedossa. Varskin opiskelijalle hostellit (студенческое общежитие) ovat edullinen vaihtoehto sekä myös miellyttävä tapa tavata paikallisia opiskelijoita. Monesti myös juna-asemilla on mummoja tarjoamassaan asuntonsa nurkkaa yöpaikaksi.
Me saimme hankittua parin sekoilun jälkeen yöpaikan paikallisen yliopiston asuntolasta. Alla yhteystietoja jos jotain kiinnostaa eli Nizhnij Novgorodin lingvisti-osaston yliopistoasuntola (Адрес: Общежитие Нижегородского государственного лингвистического университета, Большая Печерская ул., 36 Телефон: (8312) 436-59-45). Mahdollisesti on myös parempiakin vaihtoehtoja, mutta meille tämä oli oiva paikka sijaintinsa ja asukkaitensa puolesta.
Kaupunkiin saavuttuasi mene lähimpään lehtikioskiin ja osta kaupungin marshrutka kartta (маршрутная карта). Kyseisestä kartasta näet kaikki julkiset kulkuneuvot ja niiden reitit. Tällä tavoin pystyt nopeasti matkustamaan haluamaasi paikkaan. Myös kaikkiin museoihin ja klubeille pääsee helpommin ilman jalkojen kivistystä.
Neuvojen kysyminen paikallisilta on kaikkein hauskin tilanne. Yleensä ihmiset voidaan jakaa neljään ryhmään. Ihmiset jotka eivät huomio sinua, ihmiset jotka eivät osaa auttaa, ihmiset jotka auttavat mutta kertovat täysin väärän suunnan ja lopuksi ihmiset, jotka auttavat ja antavat oikean suunnan.
En ole täysin varma onko täysin väärän neuvon antaminen ulkomaalaiselle paikallista huumoria vai halua auttaa vaikka ei tiedä minne neuvoa. No väärään suuntaan meneminen ei yleensä haittaa, jos ei ole kauhean kiire jonnekin.
Me teimme lyhyen reppumatkan Nizhnij Novgorodiin ja alkusuunnitelmat olivat ainoastaan junalippu kaupunkiin. Suosittelen kuitenkin katsomaan internetistä muutamia yöpymispaikkoja. Sillä illan pimetessä saattaa joidenkin hermoja alkaa kiristämään, jos ei ole yöpaikkaa tiedossa. Varskin opiskelijalle hostellit (студенческое общежитие) ovat edullinen vaihtoehto sekä myös miellyttävä tapa tavata paikallisia opiskelijoita. Monesti myös juna-asemilla on mummoja tarjoamassaan asuntonsa nurkkaa yöpaikaksi.
Me saimme hankittua parin sekoilun jälkeen yöpaikan paikallisen yliopiston asuntolasta. Alla yhteystietoja jos jotain kiinnostaa eli Nizhnij Novgorodin lingvisti-osaston yliopistoasuntola (Адрес: Общежитие Нижегородского государственного лингвистического университета, Большая Печерская ул., 36 Телефон: (8312) 436-59-45). Mahdollisesti on myös parempiakin vaihtoehtoja, mutta meille tämä oli oiva paikka sijaintinsa ja asukkaitensa puolesta.
Kaupunkiin saavuttuasi mene lähimpään lehtikioskiin ja osta kaupungin marshrutka kartta (маршрутная карта). Kyseisestä kartasta näet kaikki julkiset kulkuneuvot ja niiden reitit. Tällä tavoin pystyt nopeasti matkustamaan haluamaasi paikkaan. Myös kaikkiin museoihin ja klubeille pääsee helpommin ilman jalkojen kivistystä.
Neuvojen kysyminen paikallisilta on kaikkein hauskin tilanne. Yleensä ihmiset voidaan jakaa neljään ryhmään. Ihmiset jotka eivät huomio sinua, ihmiset jotka eivät osaa auttaa, ihmiset jotka auttavat mutta kertovat täysin väärän suunnan ja lopuksi ihmiset, jotka auttavat ja antavat oikean suunnan.
En ole täysin varma onko täysin väärän neuvon antaminen ulkomaalaiselle paikallista huumoria vai halua auttaa vaikka ei tiedä minne neuvoa. No väärään suuntaan meneminen ei yleensä haittaa, jos ei ole kauhean kiire jonnekin.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Yöjuna kansalaisluokassa
Hetkeen en ole kirjoittanut blogia, sillä olen viettänyt kevättauon tai hiihtoloman Nizhnij Novgorodissa ja sen lähiympäristössä. Matka meni erinomaisesti ja näin sen mitä halusinkin. Eli pienen kylän länsi-Venäjältä, josta saisi edes hieman käsitystä "oikeasta" Venäjästä.
Junalla matkustaminen Venäjällä on yleisesti ottaen varsin edullista. Esimerkiksi vajaan 22 tunnin matka Pietarista Nizhnij Novgorodiin maksoi 700 ruplaa.
Junaliput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen, sillä junat voivat olla buukattu varsin täyteen. Liput saa hankittua juna-asemalta tai erillisistä myyntipisteistä, joissa ei tarvitse jonottaa läheskään niin kauaa. Esimerkiksi Pietarissa olevan kannattaa ostaa lippunsa Kazaanin vasemmalla puolella olevalta kadulta (lähempänä gostinny dvor kauppakeskusta). Ostimme liput kansalaisluokkaan, joka oli ymmärtääksemme toiseksi edullisin makuupaikkavaunu(halvinta ei ollut saatavilla).
Vaunu jossa majoituimme sisälsi 36 makuupaikkaa. Sängyt olivat kahdessa kerroksessa. Käytävän oikealla puolen oli 2 sänkyä ja vasemmalla 4 sänkyä sekä pöytä. Tämä muodosti niin sanotun palikan, joita oli kuusi peräjälkeen. Mitään ovia tai verhoja ei ollut, joten käytävää pitkin kulkiessa pystyi näkemään koko venäläisten kirjon. Lisähuomautuksena vielä sänkyjen pituudesta: sänkyjen pituus junassa on 180cm luokkaa, joten pidemmiltä kavereilta saattaa jalat ulottua käytävälle, joihinka ihmiset törmäilevät yöllä.
Vessoja vaunussa oli kaksi kappaletta, vaunun kummassakin päädyssä. Erikoista oli vessan lavuaarihana, sillä vedentulo säädettiin aivan normaalisti, mutta sen lisäksi täytyi painaa suuttimen vieressä olevaa venttiiliä saadakseen veden tulemaan. Kuumaa vettä ei tietänkään tullut, mutta eihän sellaista kukaan odottanutkaan.
Jokaisessa vaunussa oli myös piste, josta sai ottaa kuumaa vettä sekä kylmää juomakelpoista vettä(kylmää vettä en kyllä uskaltanut kokeilla). Joten ruokailua ja teetä varten oli hyvä ilmainen vesipiste.
Matkatavarat sai laitettua turvaan joko alapetien alle tai ylös yläsänkyjen yläpuolelle, josta sai otettua patjat ja peitot petejä varten. Liinavaatteet tuotiin hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, joten pedin sai tehtyä aikaisinkin.
Koska vaunu oli käytännössä yhtä suurta huonetta, sammuivat valot junasta puolelta öin. Täysin pimeäksi ei vaunu kuitenkaan mennyt vaan lievä yövalo oli päällä ja vaunussa pystyi liikkumaan ongelmitta.
Kansalaisluokassa matkustaessaan törmää pakostakin uusiin ihmisiin ja huomasin samalla kuinka lähelle olimmekaan matkustamassa. Monilla ihmisillä olikin monen päivän matkustus, kun meillä oli ainoastaan alle vuorokausi eli helppo huki. Vaunussa oli kavereita joiden puheesta ei ymmärtänyt yhtään mitään vaikka olivat selvin päin ja toisaalta täysin seis olevia kavereita joita pystyi ymmärtämään.
Mielenkiintoista oli myös siisteys, koska junaa ei voitu siivota kunnolla joka vuorokausi ihmisten asuessa siellä. Näin ollen siivooja kävi lattian siivoamassa kerran päivään ja nostimme vuorollamme aina jalkoja pois siivoojan tieltä. Myös montapäivää matkaavan ei ole mahdollista käydä suihkussa, joten viikon matkustamisen jälkeen jos suihkussa ei ole käynyt voi olla aika vahva meininki.
Mitä ottaa mukaan pitkälle junamatkalle Venäjällä? Ehdottomasti släpärit ja kevyttä vaatetusta, kuten shortsit. Släpäreillä on nopeasti jalassa eivätkä ne hiosta jalassa. Jos junassa sattuu olemaan kuuma, kuten meillä menomatkalla, siellä on sitten kuuma(olisipa ollut shortsit mukana). Muuten ihan oman mielen mukaan matkavarustusta. Pikapuuro ja nuudelit oli näppärä tehdä mukissa, kun junasta sai kuumaa vettä, joten itse suosittelisin niitä myös muille.
Kokemus oli kyllä oikein mukava ja suosittelen kokeilemaan. Junassa näkyi Venäläistä elämää parhaimmillaan.
Junalla matkustaminen Venäjällä on yleisesti ottaen varsin edullista. Esimerkiksi vajaan 22 tunnin matka Pietarista Nizhnij Novgorodiin maksoi 700 ruplaa.
Junaliput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen, sillä junat voivat olla buukattu varsin täyteen. Liput saa hankittua juna-asemalta tai erillisistä myyntipisteistä, joissa ei tarvitse jonottaa läheskään niin kauaa. Esimerkiksi Pietarissa olevan kannattaa ostaa lippunsa Kazaanin vasemmalla puolella olevalta kadulta (lähempänä gostinny dvor kauppakeskusta). Ostimme liput kansalaisluokkaan, joka oli ymmärtääksemme toiseksi edullisin makuupaikkavaunu(halvinta ei ollut saatavilla).
Vaunu jossa majoituimme sisälsi 36 makuupaikkaa. Sängyt olivat kahdessa kerroksessa. Käytävän oikealla puolen oli 2 sänkyä ja vasemmalla 4 sänkyä sekä pöytä. Tämä muodosti niin sanotun palikan, joita oli kuusi peräjälkeen. Mitään ovia tai verhoja ei ollut, joten käytävää pitkin kulkiessa pystyi näkemään koko venäläisten kirjon. Lisähuomautuksena vielä sänkyjen pituudesta: sänkyjen pituus junassa on 180cm luokkaa, joten pidemmiltä kavereilta saattaa jalat ulottua käytävälle, joihinka ihmiset törmäilevät yöllä.
Vessoja vaunussa oli kaksi kappaletta, vaunun kummassakin päädyssä. Erikoista oli vessan lavuaarihana, sillä vedentulo säädettiin aivan normaalisti, mutta sen lisäksi täytyi painaa suuttimen vieressä olevaa venttiiliä saadakseen veden tulemaan. Kuumaa vettä ei tietänkään tullut, mutta eihän sellaista kukaan odottanutkaan.
Jokaisessa vaunussa oli myös piste, josta sai ottaa kuumaa vettä sekä kylmää juomakelpoista vettä(kylmää vettä en kyllä uskaltanut kokeilla). Joten ruokailua ja teetä varten oli hyvä ilmainen vesipiste.
Matkatavarat sai laitettua turvaan joko alapetien alle tai ylös yläsänkyjen yläpuolelle, josta sai otettua patjat ja peitot petejä varten. Liinavaatteet tuotiin hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, joten pedin sai tehtyä aikaisinkin.
Koska vaunu oli käytännössä yhtä suurta huonetta, sammuivat valot junasta puolelta öin. Täysin pimeäksi ei vaunu kuitenkaan mennyt vaan lievä yövalo oli päällä ja vaunussa pystyi liikkumaan ongelmitta.
Kansalaisluokassa matkustaessaan törmää pakostakin uusiin ihmisiin ja huomasin samalla kuinka lähelle olimmekaan matkustamassa. Monilla ihmisillä olikin monen päivän matkustus, kun meillä oli ainoastaan alle vuorokausi eli helppo huki. Vaunussa oli kavereita joiden puheesta ei ymmärtänyt yhtään mitään vaikka olivat selvin päin ja toisaalta täysin seis olevia kavereita joita pystyi ymmärtämään.
Mielenkiintoista oli myös siisteys, koska junaa ei voitu siivota kunnolla joka vuorokausi ihmisten asuessa siellä. Näin ollen siivooja kävi lattian siivoamassa kerran päivään ja nostimme vuorollamme aina jalkoja pois siivoojan tieltä. Myös montapäivää matkaavan ei ole mahdollista käydä suihkussa, joten viikon matkustamisen jälkeen jos suihkussa ei ole käynyt voi olla aika vahva meininki.
Mitä ottaa mukaan pitkälle junamatkalle Venäjällä? Ehdottomasti släpärit ja kevyttä vaatetusta, kuten shortsit. Släpäreillä on nopeasti jalassa eivätkä ne hiosta jalassa. Jos junassa sattuu olemaan kuuma, kuten meillä menomatkalla, siellä on sitten kuuma(olisipa ollut shortsit mukana). Muuten ihan oman mielen mukaan matkavarustusta. Pikapuuro ja nuudelit oli näppärä tehdä mukissa, kun junasta sai kuumaa vettä, joten itse suosittelisin niitä myös muille.
Kokemus oli kyllä oikein mukava ja suosittelen kokeilemaan. Junassa näkyi Venäläistä elämää parhaimmillaan.
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Maslenitsa
Viimeviikolla oli maslenitsa, joka huipentui sunnuntaina tapahtuneeseen talviriehaan. Mekin lähdimme Pietarin ulkopuolella olevaan pieneen kylään.
Talvirieha oli merenrannalla olevassa puistossa, jonne iso määrä ihmisiä oli kokoontunut nauttimaan kevään voittoa talvesta.
Mahdollisuus oli hiihtää, luistella, kelkkailla, ratsastaa tai käydä erilaisissa huvipuistolaitteissa. Huvipuistolaitteet olivat luultavasti suunnattu nuoremmille kavereille, mutta koska pituusrajaa ei ollut asetettu pääsin minäkin possujunan tapaiseen laitteeseen (pituuteni on yli 2m). Myös lumisotaa ja kaikenlaista hauskaa ja hilpeää "sekoilua" oli nähtävissä ja tehtävissä.
Ruoka on myös erittäin tärkeässä roolissa maslenitsassa, joten blinejä myytiin kaikkialla niin sisärakennuksissa kuin ulkoteltoissa, myös shaslikkiä (lihavarras) ja muita ruokia oli saatavilla. Vaikka olen syönyt moneen otteeseen blinejä en ole niistä saanut vielä yliannostusta. Kyllä ne tuoreet letut vaan on aina maukkaita, tällä kertaa täytevaihtoehtoina oli smetana, makea maitovanukas(hieman karamellikastikkeen tyylinen) ja tietenkin hillo.
Keskellä puistoa oli iso lava, jossa showmies järjesti kaikenlaisia kilpailuja katsojien kesken. Myös laulu- ja tanssiesityksiä oli aina välillä nähtävissä. Suuressa rakennuksessa oli myös erityispaikka tanssi- ja showesityksiä varten, joten näkemisestä ja kokemisesta ei ollut puute.
Juhla huipentui olkimuorin polttamiseen (variksenpelätin, чучело) ja ihmiset polttivat omia pieniä variksenpelättimiä ja toivoivat samalla, ettei jotain ikävää asiaa tapahtuisi. Tämän jälkeen ihmiset tanssivat palavan olkimuorin ympärillä, joka muistutti lopuksi enemmänkin pientä kokkoa.
Varsinkin iltapäivästä myös venäläiset miehet olivat varsin hilpeitä, mutta se saattoi myös osaltaan johtua vodkan tunteita lämmittävästä vaikutuksesta. Eräs miehille suunnattu leikki oli kiivetä sähkötolpan korkuiseen ja näköiseen tolppaan ilman paitaa ja tiputtaa sieltä palkinto. Homman juju oli siinä, että alas tullessa monen kaverin iho hieman paloi kun tuli vauhdilla alas.
Myös myyntikojuja, jossa myytiin kaikenlaista aina huiveista ja pikku variksenpelättimistä lasten krääsään.
Päivä oli oikein onnistunut ja mukava, sekä ihmiset hyvin ystävällismielisiä. Tuntui melkein kuuluvansa joukkoon kaikkien ollessa niin mukavia. Myös Pietarissa järjestettiin puistoissa vastaavia tapahtumia, joten välttämätöntä ei ollut kulkea merta edemmäs kalaan. Mutta ilmapiiri oli oikein miellyttävä hieman syrjempänä ihmiskeskittymästä.
Talvirieha oli merenrannalla olevassa puistossa, jonne iso määrä ihmisiä oli kokoontunut nauttimaan kevään voittoa talvesta.
Mahdollisuus oli hiihtää, luistella, kelkkailla, ratsastaa tai käydä erilaisissa huvipuistolaitteissa. Huvipuistolaitteet olivat luultavasti suunnattu nuoremmille kavereille, mutta koska pituusrajaa ei ollut asetettu pääsin minäkin possujunan tapaiseen laitteeseen (pituuteni on yli 2m). Myös lumisotaa ja kaikenlaista hauskaa ja hilpeää "sekoilua" oli nähtävissä ja tehtävissä.
Ruoka on myös erittäin tärkeässä roolissa maslenitsassa, joten blinejä myytiin kaikkialla niin sisärakennuksissa kuin ulkoteltoissa, myös shaslikkiä (lihavarras) ja muita ruokia oli saatavilla. Vaikka olen syönyt moneen otteeseen blinejä en ole niistä saanut vielä yliannostusta. Kyllä ne tuoreet letut vaan on aina maukkaita, tällä kertaa täytevaihtoehtoina oli smetana, makea maitovanukas(hieman karamellikastikkeen tyylinen) ja tietenkin hillo.
Keskellä puistoa oli iso lava, jossa showmies järjesti kaikenlaisia kilpailuja katsojien kesken. Myös laulu- ja tanssiesityksiä oli aina välillä nähtävissä. Suuressa rakennuksessa oli myös erityispaikka tanssi- ja showesityksiä varten, joten näkemisestä ja kokemisesta ei ollut puute.
Juhla huipentui olkimuorin polttamiseen (variksenpelätin, чучело) ja ihmiset polttivat omia pieniä variksenpelättimiä ja toivoivat samalla, ettei jotain ikävää asiaa tapahtuisi. Tämän jälkeen ihmiset tanssivat palavan olkimuorin ympärillä, joka muistutti lopuksi enemmänkin pientä kokkoa.
Varsinkin iltapäivästä myös venäläiset miehet olivat varsin hilpeitä, mutta se saattoi myös osaltaan johtua vodkan tunteita lämmittävästä vaikutuksesta. Eräs miehille suunnattu leikki oli kiivetä sähkötolpan korkuiseen ja näköiseen tolppaan ilman paitaa ja tiputtaa sieltä palkinto. Homman juju oli siinä, että alas tullessa monen kaverin iho hieman paloi kun tuli vauhdilla alas.
Myös myyntikojuja, jossa myytiin kaikenlaista aina huiveista ja pikku variksenpelättimistä lasten krääsään.
Päivä oli oikein onnistunut ja mukava, sekä ihmiset hyvin ystävällismielisiä. Tuntui melkein kuuluvansa joukkoon kaikkien ollessa niin mukavia. Myös Pietarissa järjestettiin puistoissa vastaavia tapahtumia, joten välttämätöntä ei ollut kulkea merta edemmäs kalaan. Mutta ilmapiiri oli oikein miellyttävä hieman syrjempänä ihmiskeskittymästä.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Kansainvälinen naistenpäivä
Kahdeksas maaliskuuta oli taas kansainvälinen naistenpäivä, joka on Venäjällä varsin megalomaaninen tapahtuma. Kadulla kulkiessa kukka-asetelmia ja ruusuja on kaikkien käsissä ja välillä tuntuukin, että on ennemminkin kävelemässä puutarhassa kuin asfaltin ja betonin täyttämässä metropolissa.
Kansainvälisen naistenpäivän syntymänä pidetään 1800-luvulla tapahtunutta naisten lakkoa New Yorkin tekstiilitehtaassa. Kuitenkin vasta ensimmäinen naistenpäivä pidettiin vuonna 1909 Yhdysvalloissa ja Venäjälle naistenpäivä saapui virallisesti vuonna 1913.
Naistenpäivällä on poliittinen ja emotionaalinen puoli. Kun päivää käytetään politiikanvälikappaleena, sillä pyritään muistuttamaan suuresta maailmasta, jossa isolla osalla naisia ei ole samoja oikeuksia, joita miehet omistavat. Toisaalta Venäjällä naistenpäivänä miesten tulee muistaa läheisiä naisia, tyttöystävää ja vaimoa kukilla ja suklaalla.
Neuvostoliitossa kiinnitettiin varsin paljon huomiota työpaikkatasa-arvoon työläisten tasolla (suurin osa johtajistahan oli kuitenkin miehiä). Vuonna 1966 naistenpäivästä tuli Neuvostoliitossa kansallinen vapaapäivä, jolloinka juhlapäivän painoarvo kasvoi huomattavasti. Vaikka tänä vuonna naistenpäivä sattui lauantaille se ei venäläisiä ja minua olleenkaan haitannut. Venäjällä kun on tapana siirtää kaikki pyhäpäivät jotka osuvat viikonlopulle seuraavan työpäivän kohdalle. Näin ollen lauantain pyhäpäivä siirtyi maanantaille. Kuinka makea idea tämä onkaan, mutta ei taida tälläinen olla siirtymässä Suomen puolelle. Toisaalta pyhäpäivinäkin täällä on kaikki paikat auki toisin kuin Suomessa.
Kansainvälisen naistenpäivän syntymänä pidetään 1800-luvulla tapahtunutta naisten lakkoa New Yorkin tekstiilitehtaassa. Kuitenkin vasta ensimmäinen naistenpäivä pidettiin vuonna 1909 Yhdysvalloissa ja Venäjälle naistenpäivä saapui virallisesti vuonna 1913.
Naistenpäivällä on poliittinen ja emotionaalinen puoli. Kun päivää käytetään politiikanvälikappaleena, sillä pyritään muistuttamaan suuresta maailmasta, jossa isolla osalla naisia ei ole samoja oikeuksia, joita miehet omistavat. Toisaalta Venäjällä naistenpäivänä miesten tulee muistaa läheisiä naisia, tyttöystävää ja vaimoa kukilla ja suklaalla.
Neuvostoliitossa kiinnitettiin varsin paljon huomiota työpaikkatasa-arvoon työläisten tasolla (suurin osa johtajistahan oli kuitenkin miehiä). Vuonna 1966 naistenpäivästä tuli Neuvostoliitossa kansallinen vapaapäivä, jolloinka juhlapäivän painoarvo kasvoi huomattavasti. Vaikka tänä vuonna naistenpäivä sattui lauantaille se ei venäläisiä ja minua olleenkaan haitannut. Venäjällä kun on tapana siirtää kaikki pyhäpäivät jotka osuvat viikonlopulle seuraavan työpäivän kohdalle. Näin ollen lauantain pyhäpäivä siirtyi maanantaille. Kuinka makea idea tämä onkaan, mutta ei taida tälläinen olla siirtymässä Suomen puolelle. Toisaalta pyhäpäivinäkin täällä on kaikki paikat auki toisin kuin Suomessa.
torstai 6. maaliskuuta 2008
Smetanaa ja majoneesia
Nyt kun on rasvaviikot toiselta nimeltään Maslenitsa menossa ja kevään tuloa juhlitaan niin otetaan mukaan myös Venäjän perustuotteet smetana ja majoneesi.
Suomessa on jo jonkun aikaa ollut voimassa vähärasvaisten tuotteiden vallankumous, näin ei vielä Venäjällä asia ole. Maidon rasvaprosentti vastaa hyvin monesti kaljan alkoholiprosenttia, joten aivan pienistä rasvoista ei ole kyse. Paikalliset ovat täysin ihmeissään Valion rasvattomasta maidosta ja siitä kuinka kukaan sitä pystyisi juomaan.
Smetana on kuin Ranskan kermaa tai vuolukermaa sen lisäksi se on hieman hapanta. Rasvaisuus smetanassa alkaa aina 15% ylöspäin. Smetanaa käytetään ruuanlaitossa varsin paljon. Sen lisäksi myös keittoihin lisätään melkein aina smetanaa ja syödään blinejäkin smetanan kera. Periaatteessa voisi sanoa, että smetana on yksi osa kerman ja voin kanssa venäläisten ruokakulttuurissa.
Majoneesi on Venäjällä paikallinen superjulkkis, sillä kaduilla ja metroissa majoneesia mainostetaan varsin voimakkaasti. Tämä taas kuvaa hyvin kuinka kovasta kulutushyödykkeestä on kyse. Eli koska majoneesia käytetään kovasti myös kilpailu asiakkaista on kovaa. Majoneesin rasvaprosentti lähtee aina 40% ylöspäin. Koska majoneesi tehdään ruokaöljystä ja kanamunista on energiapitoisuus hyvin korkea.
Itse olen tykästynyt paikallisiin majoneeseihin ja smetanakin menee keitossa mukisematta. Joten kyllä näistä saamilla energiamäärillä pysyy varsin hyvin hengissä, toisaalta saa nähdä tuleeko energiaa jopa yli tarpeiden.
Yksi dilemma on jo jonkin aikaa vaivannut mieltäni: täällä Venäjällä nuoret naiset ovat hyvin pitkiä ja hoikkia, mutta vanhat naiset taas lyhyitä ja leveitä. Vielä en ole keksinyt ratkaisua tähän metamorfoosiin. Yksi vaihtoehto voisi olla, että nyt vanhemmassa iässä olevat naiset ovat nähneet nälkää nuorena ja siten jääneet lyhyiksi, kun taas nykynuorille on saatavilla tarpeeksi energiaa pituuskasvua varten.
Suomessa on jo jonkun aikaa ollut voimassa vähärasvaisten tuotteiden vallankumous, näin ei vielä Venäjällä asia ole. Maidon rasvaprosentti vastaa hyvin monesti kaljan alkoholiprosenttia, joten aivan pienistä rasvoista ei ole kyse. Paikalliset ovat täysin ihmeissään Valion rasvattomasta maidosta ja siitä kuinka kukaan sitä pystyisi juomaan.
Smetana on kuin Ranskan kermaa tai vuolukermaa sen lisäksi se on hieman hapanta. Rasvaisuus smetanassa alkaa aina 15% ylöspäin. Smetanaa käytetään ruuanlaitossa varsin paljon. Sen lisäksi myös keittoihin lisätään melkein aina smetanaa ja syödään blinejäkin smetanan kera. Periaatteessa voisi sanoa, että smetana on yksi osa kerman ja voin kanssa venäläisten ruokakulttuurissa.
Majoneesi on Venäjällä paikallinen superjulkkis, sillä kaduilla ja metroissa majoneesia mainostetaan varsin voimakkaasti. Tämä taas kuvaa hyvin kuinka kovasta kulutushyödykkeestä on kyse. Eli koska majoneesia käytetään kovasti myös kilpailu asiakkaista on kovaa. Majoneesin rasvaprosentti lähtee aina 40% ylöspäin. Koska majoneesi tehdään ruokaöljystä ja kanamunista on energiapitoisuus hyvin korkea.
Itse olen tykästynyt paikallisiin majoneeseihin ja smetanakin menee keitossa mukisematta. Joten kyllä näistä saamilla energiamäärillä pysyy varsin hyvin hengissä, toisaalta saa nähdä tuleeko energiaa jopa yli tarpeiden.
Yksi dilemma on jo jonkin aikaa vaivannut mieltäni: täällä Venäjällä nuoret naiset ovat hyvin pitkiä ja hoikkia, mutta vanhat naiset taas lyhyitä ja leveitä. Vielä en ole keksinyt ratkaisua tähän metamorfoosiin. Yksi vaihtoehto voisi olla, että nyt vanhemmassa iässä olevat naiset ovat nähneet nälkää nuorena ja siten jääneet lyhyiksi, kun taas nykynuorille on saatavilla tarpeeksi energiaa pituuskasvua varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
