Lisään tässä juuri valmiiksi saadun vaihto-opiskeluraportin, joka pitää antaa kaikille avustusten antajille, jotka ovat osaltaan auttaneet matkaani. Tässä on kopio raportista.
Vaihto-oppilasraportti
Olin opiskellut puolitoista vuotta venäjää Tampereen teknillisessä yliopistossa, kun kevään vaihto-oppilashaut alkoivat. Siis puolitoista vuotta! Tämä tarkoitti sitä, että osasin numerot nollasta sataan ja kertoa muutaman asian itsestäni kuten ikäni ja sen missä asuin. Täysin tietoisena siitä, että kielitaitoni ei ollut riittävän hyvä opiskellakseni teknisiä aineita laitoin paperit menemään. Olin päättänyt oppia venäjän kielen ja paras paikka tehdä se oli mennä paikan päälle.
Ennen vaihtoon lähtöä kerkesin opiskella neljä venäjän kielen kurssia, joissa Anna Mikkola oli saanut iskettyä minuun venäjä-kipinän. Kipinän, joka oli sitten loppujen lopuksi roihahtanut aimo liekkeihin. Päätin kokeilla sammuttaa sisäistä paloani matkaamalla Pietarin teknilliseen yliopistoon.
Jossain vaiheessa sain CIMO:lta tiedon että opiskelupaikka oli varmistunut (www.cimo.fi). Tällä hetkellä oli jo keskikesä ja kaikki vaihtoon lähtevät opiskelutoverit olivat saaneet tiedot jo kuukausia aikaisemmin. Olin todella helpottunut tiedosta, mutta myös samalla jännittynyt tietäessäni suuren seikkailun tulevan syksyllä alkamaan kohti Venäjää.
Opiskelut alkoivat 2.9.2007 tässä vaiheessa olin kuitenkin Suomessa, sillä en ollut saanut opiskelija kutsua Venäjälle. CIMO:n yhteyshenkilö Asta Hämäläinen oli varoitellut ja sanonut, että opiskelukutsu saattaa viivästyä. En ollut erityisen huolissani vielä, mutta mitä pidemmälle aika eteni sitä epätoivoisemmalta alkoi odotus tuntua. Kunnes loppujen lopuksi 12.10.2007 olin junalla matkalla Pietariin. Olin siis odotellut hieman vajaan puolitoista kuukautta. En voinut opiskella Tty:llä, koska olin jo ilmoittautunut poissa olevaksi, kesätyön olin lopettanut ennen syyskuuta luulleeni pääseväni opiskelemaan heti kuukauden alusta.
En tiedä mistä johtui, mutta ensimmäinen päivä Venäjällä oli minulle jossain määrin shokki. Oli kuin olisin ollut vuoristoradassa, jossa jyrkkien alamäkien ja tiukkojen mutkien tilalla olisi ollut silmien ohi vilisevää kaupunkia kyrillisine mainoksineen venäläisen popin soidessa ja ihmisten puhuessa hirvittävän nopeasti jotain outoa kälätystä, jonka kuulemma piti olla venäjää. Saavuimme Apajaisen Niinan kanssa yliopistolle kielitutorin avustuksella, jonka olin saanut Pietarin Suomi-klubin kautta (http://suomiklubi.com/). Olen kuitenkin saanut kuulla, että nykyään klubi ei ole oikein toiminnassa.
Ensimmäisenä päivänä alkoi sitten toimistoissa juokseminen. Kävimme läpi todella monessa paikassa eikä ollut mitään hajua mitä ne siellä puhuivat. Onneksi he aina kirjoittivat lapun, jossa oli huoneen numero, näin osasin mennä aina seuraavaan paikkaan. Ensimmäisen päivän saldo: passi ja muut maahantulopaperit luovutettu, tieto siitä mitä tehdä seuraavana päivänä ja oma huone, jonka sisutukseen kuului virallisesti 2 kazakstanilaista kaverusta todellisuudessa huoneessa harvoin oli niin vähän jengiä. Ensimmäinen viikko meni totaalisesti byrokratian rattaiden puristuksesta, jonka jälkeen pääsi jopa tutustumaan opiskeluun.
Syyslukukautena opiskelin venäjän kieltä ja Venäjän historiaa. Keväällä näiden lisäksi oli sitten vielä talouden kursseja. Päätavoitteeni oli parantaa kielitaitoani, joten mielenkiinnolla odotan kuinka TTY suhtautuu vähäisiin tekniikan ja talouden opintoihin. Todellisuudessa minun oli tarkoitus opiskella pelkästään taloutta keväällä, mutta pienten vastoinkäymisten takia oli vastassa muutamia muutoksia.
Opiskelin pääasiassa yhdysvaltalaisten kanssa, jolloin kaikki muut paitsi kielen tunnit olivat englanniksi. Tämä luonnostaan helpotti opiskelua, jolloin pääpainon opinnoissa pystyi lataamaan kieleen. Jenkkien kanssa tuli myös vapaa-aikana hengattua, joka paransi aktiivista englannin kielen sanavarastoa ja pehmensi räikkös-aksenttia.
Pikku hiljaa alkoi korva tottua myös venäläiseen puheeseen ja näin ollen kommunikointi alkoi olemaan mahdollista myös venäjäksi. Opiskelija-asuntolassa oli hyvin porukkaa eri maista ja näin eri kulttuurit sulautuivat toisiinsa pääasiassa ilman ongelmia.
Yleinen tilanne vaihto-oppilailla on se, että paikallisten ihmisten piireihin on vaikeampi päästä ja muodostuu niin sanottuja ”chinatowneja” tai länsi-Eurooppa-yhteisöjä. Koska paikallisilla on jo valmiiksi omat kaveripiirit luotuina on niihin sisälle pääseminen luonnollisesti vaikeampaa. Näissä ei sinänsä ole mitään haittaa päinvastoin, mutta kun halusin kehittää venäjän kielitaitoani. Piti löytää ihmisiä, jotka puhuivat sitä sujuvasti tai äidinkielenään.
Olen harrastanut koripalloa koko ikäni ja näin ollen oli hyvin luonnollista etsiä paikallinen joukkue, jossa pelailla ja tutustua paikallisiin. Näin pääsin hyvin mukaan paikalliseen kulttuurin ja kielen sisään. Tietenkin perinteinen ota poika/tyttöystävä tyyli toimii myös kieliopinnoissa.
Tuleva matkajännitys on sinulla varmasti mahan pohjassa. Ole huoleti Pietari on turvallinen paikka, joten ota kamat mukaan, avaa silmät ja hymyile. Edessäsi on mahtavat kokemukset, miellyttävät muistot ja elämäsi paras opiskeluvuosi!
maanantai 18. elokuuta 2008
torstai 5. kesäkuuta 2008
Turvallisesti Suomessa
No niin reissu on heitetty ja olen onnistuneesti viettänyt 8 kuukautta Venäjällä. Matkaan mahtui monen moista ja vielä olisi muutamia juttuja joita luultavasti kirjoitan tänne, mutta loppujen lopuksi kirjoitukset tulevat päättymään.
Venäjälle lähdön päätavoitteena oli oppia venäjän kieltä ja kulttuuria. Kulttuuria ja tapoja opin erittäin paljon, vaikka paljon onkin mitä en vielä osaakaan. Venäjän kieltä en oppinut niin hyväksi kuin olisin halunnut, mutta haluamani vaatimustaso oli myös ylimitoitettu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, sitä etten enää kehittäisi kielitaitoani. Päin vastoin nyt minulla on hyvä alkupohja alkaa rakentaa kielitaitoani samalla tasolle kuin englannin.
Sellainen asia mikä kehittyi parhaiten oli itsenäinen toiminta ja itseluottamuksen kasvu. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun keväällä huomasin, etten ole saamassa ollenkaan kursseja alkoi hieman jännittää mutta loppujen lopuksi sain asiat sumplittua paremmin kuin alunperin olisi käynyt.
Myös muiden kulttuurien kohtaaminen venäläisten lisäksi oli väistämätöntä. Irak, Iran, Syyria ja Afrikan maat olivat erikoisempia, sillä tiesin heidän kulttuureistaan ja kielistä varsin vähän. Tietenkin vastaan tuli myös perinteiset länsimaat ja Amerikat. Näin ollen kulttuurien sulatusuuni oli valmis kun kaadamme sekaan vielä Kiinan ja sen lähimaat.
Eräs runo, jonka luimme lukion äidinkielen tunnilla kertoi siitä, että mitä kauemmaksi kotimaastaan matkustaa sitä lähemmäksi kotimaa tuleekin. Tämä pitää varsin hyvin paikkaansa, sillä perusasiat joista sinun pitää pystyä kertomaan on oma/Suomen uskonto, historia ja kulttuuri. Monet eivät tiedä pienestä Suomesta juuri mitään, joten mielenkiintoa varmasti riittää.
Lähdin vuodeksi vaihtoon ja vietin siellä 8 kuukautta. En suosittele ketään lähtemään vaihtoon puoleksi vuodeksi(3 kuukautta), sillä tämä aika ei pysty tarjoamaan sinulle kaikkea sitä mitä odotat. Lähes kaikki puolen vuoden opiskelijat ovat valittaneet samaa asiaa.
Voipi olla, että ensi kesänä pyrin lähtemään kesätöihin Venäjällä. Jos näin käy tulen luultavasti dokumentoimaan kyseisen tapahtuman jollain tavoin.
Hyvää kesää! Nauttikaa Suomen puhtaasta, rauhallisesta(mukaan lukien helsingin keskusta)ja lämpimästä ilmapiiristä, sillä sitä ne venäläisetkin tulevat tänne hakemaan.
Venäjälle lähdön päätavoitteena oli oppia venäjän kieltä ja kulttuuria. Kulttuuria ja tapoja opin erittäin paljon, vaikka paljon onkin mitä en vielä osaakaan. Venäjän kieltä en oppinut niin hyväksi kuin olisin halunnut, mutta haluamani vaatimustaso oli myös ylimitoitettu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, sitä etten enää kehittäisi kielitaitoani. Päin vastoin nyt minulla on hyvä alkupohja alkaa rakentaa kielitaitoani samalla tasolle kuin englannin.
Sellainen asia mikä kehittyi parhaiten oli itsenäinen toiminta ja itseluottamuksen kasvu. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun keväällä huomasin, etten ole saamassa ollenkaan kursseja alkoi hieman jännittää mutta loppujen lopuksi sain asiat sumplittua paremmin kuin alunperin olisi käynyt.
Myös muiden kulttuurien kohtaaminen venäläisten lisäksi oli väistämätöntä. Irak, Iran, Syyria ja Afrikan maat olivat erikoisempia, sillä tiesin heidän kulttuureistaan ja kielistä varsin vähän. Tietenkin vastaan tuli myös perinteiset länsimaat ja Amerikat. Näin ollen kulttuurien sulatusuuni oli valmis kun kaadamme sekaan vielä Kiinan ja sen lähimaat.
Eräs runo, jonka luimme lukion äidinkielen tunnilla kertoi siitä, että mitä kauemmaksi kotimaastaan matkustaa sitä lähemmäksi kotimaa tuleekin. Tämä pitää varsin hyvin paikkaansa, sillä perusasiat joista sinun pitää pystyä kertomaan on oma/Suomen uskonto, historia ja kulttuuri. Monet eivät tiedä pienestä Suomesta juuri mitään, joten mielenkiintoa varmasti riittää.
Lähdin vuodeksi vaihtoon ja vietin siellä 8 kuukautta. En suosittele ketään lähtemään vaihtoon puoleksi vuodeksi(3 kuukautta), sillä tämä aika ei pysty tarjoamaan sinulle kaikkea sitä mitä odotat. Lähes kaikki puolen vuoden opiskelijat ovat valittaneet samaa asiaa.
Voipi olla, että ensi kesänä pyrin lähtemään kesätöihin Venäjällä. Jos näin käy tulen luultavasti dokumentoimaan kyseisen tapahtuman jollain tavoin.
Hyvää kesää! Nauttikaa Suomen puhtaasta, rauhallisesta(mukaan lukien helsingin keskusta)ja lämpimästä ilmapiiristä, sillä sitä ne venäläisetkin tulevat tänne hakemaan.
torstai 29. toukokuuta 2008
Sanapelikisa
Tuli sitten Juhan kanssa otettua sanapelikisa, siitä kumpi oppii enemmän uusia sanoja viikossa. Säännöt olivat seuraavat: ota uusia sanoja jostain tekstistä ja opettele.
Kumpikin olemme suomalaisia yli sanojen mittaisia miehiä, joten mikään huijaus ei tullutkaan mieleen. Helppo olisi esimerkiksi ollut "oppia" numerot ykkösestä tuhanteen, mutta valitettavasti numeraalit olivat jo hallussa.
Käytimme kummatkin samaa opiskelutekniikkaa, joka tuntui antavan varsin tehokkaan tuloksen. Luin tekstiä tai artikkelia ja jokaisen tuntemattoman sanan katsoin sanakirjasta ja merkkasin sana-vihkoon. Tietokoneella olevat sanakirjat nopeuttavat opiskelua paljon, sillä sanan etsimiseen ei hukkaannu aikaa. Itse suosittelen "ABBYY Lingvo" ohjelmaa, johon löytyy todella monta kieltä, en tiedä löytyykö myös suomenkielelle.
Sanavihkoon kerätyt sanat kirjoitetaan pienille yksittäisille lapuille/korteille. Näin ollen saat korttipakan, jossa toisella puolen on sana venäjäksi ja toisella puolen suomeksi tai englanniksi. Esimerkiksi itse tuntuu, että sanojen oppiminen on helpompaa kolmannen kielen kautta.
Sitten eikun sanoja opiskelemaan. Kävin ensiksi vihkon läpi, että sanat tulevat tutummiksi. Tämän jälkeen korttipakan kimppuun: kortit asetellaan aina kahteen pinoon sen mukaan onko tiennyt sanan vai ei. Näin ollen voit siirtää syrjään jo osatut sanat ja saat enemmän toistoa uusille sanoille. Lisäksi voit hankkia pari rasiaa, jolloin jo opitun sanat laitat ensimmäiseen rasiaan. Päivän jälkeen käyt rasian läpi ja jos osaat sanan laitat sen seuraavaan. Kahden päivän päästä käyt toisen laatikon läpi ja jos taas osaat sanan laitat sen kolmanteen rasiaan ja näin eteenpäin. Voit käydä laatikot läpi vaikka näin: eka laatikko joka päivä, toka laatikko joka toinen, kolmas laatikko joka kolmas päivä(tiheämmin jos kisa :). Jos et laatikkoa käydessäsi muista sanaa ei sana siirry seuraavalle tasolle.
Sanojen opettelussa on tärkeää lausua sanat ääneen, näin opettelet sanoja näkömuistin lisäksi kuulomuistilla. En sano tätä vain lämpimikseni, vaan sanojen sanominen on todellakin elintärkeää. Sanat muistaa yleensä helposti, jos niihin liittää jonkun sanan mitä ne muistuttavat. Esimerkiksi verbi голосовать (galasavat, äänestää) muistin aikoinaan yhteydestä "kala-so-what" ja siitä että äänestykset ovat Venäjällä härskejä kuin mädät kalat. Muistisäännöt täytyy yleensä itse keksiä, sillä muiden säännöt voivat vaikuttaa oudoilta tai niitä ei pysty sisäistämään.
Loppujen lopuksi toisto on se joka vaikuttaa sanan oppimiseen, eli raaka puurtaminen. Jossain vaiheessa voi olla mukava lukea tekstejä, joista sanat on otettua ja katsoa kuinki hyvin tekstin ymmärtää. Tekstin pitäisi ymmärtää helposti, sillä sanan saaminen passiiviseen sanavarastoon onnistuu nopeasti, mutta aktiiviseen varastoon hitaasti( aktiivinen suomi-venäjä, passiivinen venäjä-suomi). Ja kyllä jokaisen sanan tulee oppimaan, vaikka aluksi tuntuisi ettei millään jää mieleen, sillä tarpeeksi monta kertaa kun sana tulee vastaan niin sen oppii.
Todetaan vielä lopuksi, etten ole koskaan ollut kielissä lahjakas tai taitava, joten sanat eivät ole ikinä jääneet mieleen kovin helposti. Aikoinaan ihmettelin kun yöllä viereisestä huoneesta kuului venäjänkielensana kolme kertaa ääneen. Näin jatkui pitkälle yömyöhään eli sana toistui kolme kertaa, jonka jälkeen tuli toinen sana. Lopuksi selvisi, että yksi kiinalainen vain opetteli sanoja. Hän pystyi oppimaan sanan kun hän toisti sen kolme kertaa ääneen, joten niinpä hän luki yöt sanakirjaa. Että ei kyllä kaikilla oppimisen lahjat aivan yks yhteen ole mennyt, mutta ei se silti minua estä oppimasta tätä kieltä.
Kumpikin olemme suomalaisia yli sanojen mittaisia miehiä, joten mikään huijaus ei tullutkaan mieleen. Helppo olisi esimerkiksi ollut "oppia" numerot ykkösestä tuhanteen, mutta valitettavasti numeraalit olivat jo hallussa.
Käytimme kummatkin samaa opiskelutekniikkaa, joka tuntui antavan varsin tehokkaan tuloksen. Luin tekstiä tai artikkelia ja jokaisen tuntemattoman sanan katsoin sanakirjasta ja merkkasin sana-vihkoon. Tietokoneella olevat sanakirjat nopeuttavat opiskelua paljon, sillä sanan etsimiseen ei hukkaannu aikaa. Itse suosittelen "ABBYY Lingvo" ohjelmaa, johon löytyy todella monta kieltä, en tiedä löytyykö myös suomenkielelle.
Sanavihkoon kerätyt sanat kirjoitetaan pienille yksittäisille lapuille/korteille. Näin ollen saat korttipakan, jossa toisella puolen on sana venäjäksi ja toisella puolen suomeksi tai englanniksi. Esimerkiksi itse tuntuu, että sanojen oppiminen on helpompaa kolmannen kielen kautta.
Sitten eikun sanoja opiskelemaan. Kävin ensiksi vihkon läpi, että sanat tulevat tutummiksi. Tämän jälkeen korttipakan kimppuun: kortit asetellaan aina kahteen pinoon sen mukaan onko tiennyt sanan vai ei. Näin ollen voit siirtää syrjään jo osatut sanat ja saat enemmän toistoa uusille sanoille. Lisäksi voit hankkia pari rasiaa, jolloin jo opitun sanat laitat ensimmäiseen rasiaan. Päivän jälkeen käyt rasian läpi ja jos osaat sanan laitat sen seuraavaan. Kahden päivän päästä käyt toisen laatikon läpi ja jos taas osaat sanan laitat sen kolmanteen rasiaan ja näin eteenpäin. Voit käydä laatikot läpi vaikka näin: eka laatikko joka päivä, toka laatikko joka toinen, kolmas laatikko joka kolmas päivä(tiheämmin jos kisa :). Jos et laatikkoa käydessäsi muista sanaa ei sana siirry seuraavalle tasolle.
Sanojen opettelussa on tärkeää lausua sanat ääneen, näin opettelet sanoja näkömuistin lisäksi kuulomuistilla. En sano tätä vain lämpimikseni, vaan sanojen sanominen on todellakin elintärkeää. Sanat muistaa yleensä helposti, jos niihin liittää jonkun sanan mitä ne muistuttavat. Esimerkiksi verbi голосовать (galasavat, äänestää) muistin aikoinaan yhteydestä "kala-so-what" ja siitä että äänestykset ovat Venäjällä härskejä kuin mädät kalat. Muistisäännöt täytyy yleensä itse keksiä, sillä muiden säännöt voivat vaikuttaa oudoilta tai niitä ei pysty sisäistämään.
Loppujen lopuksi toisto on se joka vaikuttaa sanan oppimiseen, eli raaka puurtaminen. Jossain vaiheessa voi olla mukava lukea tekstejä, joista sanat on otettua ja katsoa kuinki hyvin tekstin ymmärtää. Tekstin pitäisi ymmärtää helposti, sillä sanan saaminen passiiviseen sanavarastoon onnistuu nopeasti, mutta aktiiviseen varastoon hitaasti( aktiivinen suomi-venäjä, passiivinen venäjä-suomi). Ja kyllä jokaisen sanan tulee oppimaan, vaikka aluksi tuntuisi ettei millään jää mieleen, sillä tarpeeksi monta kertaa kun sana tulee vastaan niin sen oppii.
Todetaan vielä lopuksi, etten ole koskaan ollut kielissä lahjakas tai taitava, joten sanat eivät ole ikinä jääneet mieleen kovin helposti. Aikoinaan ihmettelin kun yöllä viereisestä huoneesta kuului venäjänkielensana kolme kertaa ääneen. Näin jatkui pitkälle yömyöhään eli sana toistui kolme kertaa, jonka jälkeen tuli toinen sana. Lopuksi selvisi, että yksi kiinalainen vain opetteli sanoja. Hän pystyi oppimaan sanan kun hän toisti sen kolme kertaa ääneen, joten niinpä hän luki yöt sanakirjaa. Että ei kyllä kaikilla oppimisen lahjat aivan yks yhteen ole mennyt, mutta ei se silti minua estä oppimasta tätä kieltä.
tiistai 27. toukokuuta 2008
Venäjän saavutukset
Nyt on menossa viimeinen viikko vaihto-opiskeluvuotta ja ajattelin tarkastella mitä kaikkea on sillä ajanjaksolla tapahtunut Venäjälle.
Pietarilainen jalkapalloklubi Zenit voitti kaiken mitä se pystyi tällä kaudella voittamaan. Plakkariin tuli Venäjän mestaruus ja UEFA-cupin voitto.
MM-jääkiekossa Venäjä kaatoi finaalissa Kanadan. Näin ollen jääkiekon maailmanmestaruus tuli uudelleen Venäjälle 15 vuoden tauon jälkeen.
Dima Bilan toi Venäjälle Euroviisujen voiton ja villitsi venäläisiä tai ainakin Bilanin faneja.
Talouskasvu tulee tänä vuonna olemaan varmasti järkyttävä, johtuen hurjasti kallistuneesta öljystä, joten ollaan lähellä 10%(täysin tieteettömin perustein tehty heitto).
Kremliin saatiin viimesyksynä uudet poliitikot ja tänä keväänä astui presidentiksi Medvedev.
Jotkut tilastotutkijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä urheilumenestymisen ja maan bruttokansantuotteen tai maan sisäisten kitkojen vähäisyyteen. Venäjän bruttokansan tuote kasvaa kokoajan, mutta maan sisäiset kitkat eivät ole kadonneet enkä tiedä ovatko ne edes vähentyneet.
Valta pysyy "valituilla", joten mitään pelkoa ei kansalla ole ja itseasiassa syntyvyys on kasvanut. Mikä kertoo, että kansalaiset luottavat tulevaisuuden olevan valoisampaa tai vakaampaa jolloin lapselle on hyvä paikka syntyä. Huomattava kuitenkin että edellisen kerran syntyvyys oli kovassa nousussa 80-luvulla juuri ennen perestroikaa, joten ei se kansalaisten usko aina riitä.
Pietarilainen jalkapalloklubi Zenit voitti kaiken mitä se pystyi tällä kaudella voittamaan. Plakkariin tuli Venäjän mestaruus ja UEFA-cupin voitto.
MM-jääkiekossa Venäjä kaatoi finaalissa Kanadan. Näin ollen jääkiekon maailmanmestaruus tuli uudelleen Venäjälle 15 vuoden tauon jälkeen.
Dima Bilan toi Venäjälle Euroviisujen voiton ja villitsi venäläisiä tai ainakin Bilanin faneja.
Talouskasvu tulee tänä vuonna olemaan varmasti järkyttävä, johtuen hurjasti kallistuneesta öljystä, joten ollaan lähellä 10%(täysin tieteettömin perustein tehty heitto).
Kremliin saatiin viimesyksynä uudet poliitikot ja tänä keväänä astui presidentiksi Medvedev.
Jotkut tilastotutkijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä urheilumenestymisen ja maan bruttokansantuotteen tai maan sisäisten kitkojen vähäisyyteen. Venäjän bruttokansan tuote kasvaa kokoajan, mutta maan sisäiset kitkat eivät ole kadonneet enkä tiedä ovatko ne edes vähentyneet.
Valta pysyy "valituilla", joten mitään pelkoa ei kansalla ole ja itseasiassa syntyvyys on kasvanut. Mikä kertoo, että kansalaiset luottavat tulevaisuuden olevan valoisampaa tai vakaampaa jolloin lapselle on hyvä paikka syntyä. Huomattava kuitenkin että edellisen kerran syntyvyys oli kovassa nousussa 80-luvulla juuri ennen perestroikaa, joten ei se kansalaisten usko aina riitä.
perjantai 23. toukokuuta 2008
Kaupan tekeminen markkinoilla
Kauppatoreilla törmää jatkuvasti kaupparatsuihin, joiden kanssa joutuu toimimaan halutessaan jonkin tuotteen. Yleensä alkuhinta on varsin korkea ja näin ollen tinkimisen taito on varsin tärkeä.
Suomalainen kaupankäyntikulttuuri on nykyajan supermarkettien johdosta muuttunut hyvin yksinkertaiseen menettelyyn. Valitaan mieluisat tuotteet kaupanhyllyltä ja maksetaan kiltisti kassalla. Tietenkin suurien ostoksien tapahtuessa on Suomessakin hyvin yleistä tinkiä. Toisaalta suomalaiset äänestävät jaloillaan, jos kaupoissa on kalliit hinnat.
Venäjällä kaupankäyntikulttuuri on win/lose dominant, eli pyritään maksimoimaan oma voitto toisen kustannuksella, kun taas Suomessa yleisesti on win/win equal, jolloin kaupankäynnin kummatkin osapuolet pyritään saamaan hyötyvään asemaan ja näin ollen pitkällä aikavälillä parhaaseen tulokseen.
Täällä kauppatoreja kierrellessä tulee vastaan myyjiä, jotka ovat myyneet kenkiä, housuja sun muita tuotteita koko ikänsä. Näin he omaavat varsin kovan myynti- ja kaupankäyntikokemuksen. Näin ollen näitä ammattilaisia vastaan tehdessä kauppaa on hyvä tietää muutamia perustietoja saadakseen etua heitä vastaan.
Ensimmäiseksi tiedä tarkallaan mitä haluat, sillä he haluavat myydä sinulle kaikkea mahdollista, jos vain olet halukas ostamaan. Toiseksi he huomaavat kun olet kiintynyt tuotteeseen(haluat ostaa sen, mutta mahdollisimman halvalla tietenkin), silloin hinta ei vain laske vaikka kuinka tinkisit. Tuotteeseen kiintyminen on vaikeaa peittää. Hyvä kysellä monien eri tuotteiden hintoja saadakseen selville yleistä hintatasoa sekä peittääkseen omaa kiinnostuksen kohdetta.
Tiedä etukäteenko paljon olet valmis maksamaan tuotteesta. Näin ollet voit arvioida mitä tinkaushintoja sinun pitää heittää. Jos huomaat jonkun hinnan olevan törkeän kallis(kauppias yrittää saada sinulta vähän ylimääräistä), on hyvä syyllistää/kysyä miksi hinta näin korkea. Näin kauppias laskee hintaa ja pääset aloittamaan tinkaamisen alemmasta hinnasta.
En pidä itseäni kauhean hyvänä tinkijänä, mutta uskon että täällä taidot ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Olen huomannut myös, että naiset ottavat pienempiä katteita kuin miehet, jolloinka hinnat ovat yleensä alempia naisten kojuilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisit niitä edullisemmin.
Eikun vaan kauppatoreille kiertelemään ja tinkimään ja kyselemään hintoja. Samalla saa hyvää venäjänkielen harjoitusta. Eikä sieltä mitään välttämättä tarvitse ostaa kunhan vaan käyskentelee.
Suomalainen kaupankäyntikulttuuri on nykyajan supermarkettien johdosta muuttunut hyvin yksinkertaiseen menettelyyn. Valitaan mieluisat tuotteet kaupanhyllyltä ja maksetaan kiltisti kassalla. Tietenkin suurien ostoksien tapahtuessa on Suomessakin hyvin yleistä tinkiä. Toisaalta suomalaiset äänestävät jaloillaan, jos kaupoissa on kalliit hinnat.
Venäjällä kaupankäyntikulttuuri on win/lose dominant, eli pyritään maksimoimaan oma voitto toisen kustannuksella, kun taas Suomessa yleisesti on win/win equal, jolloin kaupankäynnin kummatkin osapuolet pyritään saamaan hyötyvään asemaan ja näin ollen pitkällä aikavälillä parhaaseen tulokseen.
Täällä kauppatoreja kierrellessä tulee vastaan myyjiä, jotka ovat myyneet kenkiä, housuja sun muita tuotteita koko ikänsä. Näin he omaavat varsin kovan myynti- ja kaupankäyntikokemuksen. Näin ollen näitä ammattilaisia vastaan tehdessä kauppaa on hyvä tietää muutamia perustietoja saadakseen etua heitä vastaan.
Ensimmäiseksi tiedä tarkallaan mitä haluat, sillä he haluavat myydä sinulle kaikkea mahdollista, jos vain olet halukas ostamaan. Toiseksi he huomaavat kun olet kiintynyt tuotteeseen(haluat ostaa sen, mutta mahdollisimman halvalla tietenkin), silloin hinta ei vain laske vaikka kuinka tinkisit. Tuotteeseen kiintyminen on vaikeaa peittää. Hyvä kysellä monien eri tuotteiden hintoja saadakseen selville yleistä hintatasoa sekä peittääkseen omaa kiinnostuksen kohdetta.
Tiedä etukäteenko paljon olet valmis maksamaan tuotteesta. Näin ollet voit arvioida mitä tinkaushintoja sinun pitää heittää. Jos huomaat jonkun hinnan olevan törkeän kallis(kauppias yrittää saada sinulta vähän ylimääräistä), on hyvä syyllistää/kysyä miksi hinta näin korkea. Näin kauppias laskee hintaa ja pääset aloittamaan tinkaamisen alemmasta hinnasta.
En pidä itseäni kauhean hyvänä tinkijänä, mutta uskon että täällä taidot ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Olen huomannut myös, että naiset ottavat pienempiä katteita kuin miehet, jolloinka hinnat ovat yleensä alempia naisten kojuilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisit niitä edullisemmin.
Eikun vaan kauppatoreille kiertelemään ja tinkimään ja kyselemään hintoja. Samalla saa hyvää venäjänkielen harjoitusta. Eikä sieltä mitään välttämättä tarvitse ostaa kunhan vaan käyskentelee.
perjantai 16. toukokuuta 2008
Vesipiippu
Vesipuuppu eli кальян omaa Venäjällä nuorison keskuudessa ison suosion. Alun perin Intiasta alkanut tapa on levinnyt historian saatossa ympäri maailmaa.
Vesipiippu on on tupakointiin tarkoitettu apuväline tupakan ja piipun ohella. Savu kiertää perinteisesti veden läpi ennen hengittämistä, mutta myös maitoa ja viiniä käytetään suodattimena.
Vesipiipun polttaminen on paljon epäterveellisempää kuin tupakointi(kun käytetään tupakkaa, makutupakasta minulla ei ole tietoa) johtuen yleensä pitkästä polttoajasta, joka yleensä kestää vähintään 20 minuuttia.
Nykyään suosiota kasvattavat niin sanotut makutupakat eli yrtti ja maustesekoitukset, joissa ei ole nikotiiniä tai muita myrkyllisiä aineosia. Tällä tavoin pyritään ylläpitämään vesipiipun polttoa suosittuna toimintana. Kuitenkin huomattava on, että jokainen tupakka tai yrttisekoitus palaa, jonka seurauksena tulee luonnollisesti hengitettyä palotuotteita.
Suomessa vesipiippu ei ole ymmärtääkseni laillinen ravintoloissa tai kahviloissa, mutta yksityiskäytössä sallittu. Venäjällä kasvaa pikkuhiljaa kahviloiden määrät, joissa on hämyinen ja mystinen tunnelma. Voisi sanoa että suoraan Intiasta tai Amerikan viidakoista. Suosittelen kokeilemaan tälläistä kahvilaa vaikkei vesipiipun poltto kiinnostaisi, sillä tunnelma on monesti hyvin taianomainen ja rentouttava.
Vesipiippu on on tupakointiin tarkoitettu apuväline tupakan ja piipun ohella. Savu kiertää perinteisesti veden läpi ennen hengittämistä, mutta myös maitoa ja viiniä käytetään suodattimena.
Vesipiipun polttaminen on paljon epäterveellisempää kuin tupakointi(kun käytetään tupakkaa, makutupakasta minulla ei ole tietoa) johtuen yleensä pitkästä polttoajasta, joka yleensä kestää vähintään 20 minuuttia.
Nykyään suosiota kasvattavat niin sanotut makutupakat eli yrtti ja maustesekoitukset, joissa ei ole nikotiiniä tai muita myrkyllisiä aineosia. Tällä tavoin pyritään ylläpitämään vesipiipun polttoa suosittuna toimintana. Kuitenkin huomattava on, että jokainen tupakka tai yrttisekoitus palaa, jonka seurauksena tulee luonnollisesti hengitettyä palotuotteita.
Suomessa vesipiippu ei ole ymmärtääkseni laillinen ravintoloissa tai kahviloissa, mutta yksityiskäytössä sallittu. Venäjällä kasvaa pikkuhiljaa kahviloiden määrät, joissa on hämyinen ja mystinen tunnelma. Voisi sanoa että suoraan Intiasta tai Amerikan viidakoista. Suosittelen kokeilemaan tälläistä kahvilaa vaikkei vesipiipun poltto kiinnostaisi, sillä tunnelma on monesti hyvin taianomainen ja rentouttava.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Voitonpäivä
Joka vuosi yhdeksäs toukokuuta on Venäjällä suuri voitonpäiväjuhla, jossa iloitaan toisen maailmansodan päättymistä. Voitonpäivää voisi tapahtuma verrata Suomen vappuun, jossa kaduilla myydään ilmapalloja ja muuta krääsää, ihmisiä hurraamassa ja juhlimassa. Tietenkin sillä muutoksella, että väkeä Pietarissa on jo Suomen verran, eli ihmismassat ovat hyvin suuria.
Suuret paraatit täyttävät kaikki suuret kaupungit ja yleisöä todellakin riittää hurraamaan, niin nykyisille sotilaille kuin myös veteraaneillekin. Pietarissa oli pääkatu suljettuna liikenteeltä paraatia varten.
Paraatissa oli myös kaikki akselivaltojen liput, joita vedettiin maasturilla ja laahattiin maata pitkin. Itse en kerennyt paraatia nähdä, mutta Suomen lippua ei akselivaltojen seurana näkynyt. Sitä vastoin Saksan, Italian, Itävallan, Viron olivat varmasti häväistyksen kohteena(Sanoivat myös Puolan lipun olleen, mutta en tiedä pitääköhän se paikkaansa).
Voitonpäivänä myös myös punaliput sirpillä ja vasaralla varustettuna liehuivat varsin monessa paikassa. Näkyipä myös itse Stalinin kuvia kepin päässä, jolla haluttiin antaa arvoa entiselle johtajalle.
Jotta länsimaalainen voisi ymmärtää miksi osa venäläisistä arvostaa Stalinia niin suuresti, niin pääsyy tähän on se, että Stalin oli johtajana kun Neuvostoliitto kukisti akselivaltiot ja näin lopetti toisen maailman sodan. Tuttava on aiemmin kertonut myös hyvän esimerkin. Iso osa väestöstä, joka vihasi Stalinia(tai ei tykännyt) joutui hänen vainojen kohteeksi. Näin ollen nykyään hengissä olevat ovat olleet Stalinin kannattajia.
Autojen antenneissa, ihmisten takeissa ja hihoissa, käsilaukuissa ja jopa lastenrattaissa(käytännössä kaikissa liikkuvissa kohteissa) on nähtävillä musta-oransseja nauhoja. Tämä nauhaa kuvaa voittoa fasismin ikeen alta. Värit tarkoittavat tulta ja savua kuvaten näin sotaa. Pyhän Yrjön, yksi Venäjän arvostetuimmista kunniamerkeistä, sisältää myös samat värit.
No oliko moraalisesti oikein juhlia Liittoutuneiden voittoa toisesta maailmansodasta, kun itse kuulun juurieni perusteella hävinneen osapuolen leiriin. Sen aikaiset häviäjät ovat nykyajan voittajia. Saksa, Japani ja Suomi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka korkeat sotakorvaukset tuovat myös taloudellisia etuja pitkällä tähtäimellä.
Onko jo kaikki maailmansodat sodittu vai onko kohta seuraavan vuoro? Pitkään on ollut Euroopassa rauhallista ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa unohtamaan toisen maailmansodan kauheudet. Toivottavasti näin ei käy, mutta 50 vuoden päästä maailma on voinut "unohtaa" sodan kauheudet sekä maailmanpoliittinen valtatasapainokin voi olla aivan toista kuin nykyään.
Suuret paraatit täyttävät kaikki suuret kaupungit ja yleisöä todellakin riittää hurraamaan, niin nykyisille sotilaille kuin myös veteraaneillekin. Pietarissa oli pääkatu suljettuna liikenteeltä paraatia varten.
Paraatissa oli myös kaikki akselivaltojen liput, joita vedettiin maasturilla ja laahattiin maata pitkin. Itse en kerennyt paraatia nähdä, mutta Suomen lippua ei akselivaltojen seurana näkynyt. Sitä vastoin Saksan, Italian, Itävallan, Viron olivat varmasti häväistyksen kohteena(Sanoivat myös Puolan lipun olleen, mutta en tiedä pitääköhän se paikkaansa).
Voitonpäivänä myös myös punaliput sirpillä ja vasaralla varustettuna liehuivat varsin monessa paikassa. Näkyipä myös itse Stalinin kuvia kepin päässä, jolla haluttiin antaa arvoa entiselle johtajalle.
Jotta länsimaalainen voisi ymmärtää miksi osa venäläisistä arvostaa Stalinia niin suuresti, niin pääsyy tähän on se, että Stalin oli johtajana kun Neuvostoliitto kukisti akselivaltiot ja näin lopetti toisen maailman sodan. Tuttava on aiemmin kertonut myös hyvän esimerkin. Iso osa väestöstä, joka vihasi Stalinia(tai ei tykännyt) joutui hänen vainojen kohteeksi. Näin ollen nykyään hengissä olevat ovat olleet Stalinin kannattajia.
Autojen antenneissa, ihmisten takeissa ja hihoissa, käsilaukuissa ja jopa lastenrattaissa(käytännössä kaikissa liikkuvissa kohteissa) on nähtävillä musta-oransseja nauhoja. Tämä nauhaa kuvaa voittoa fasismin ikeen alta. Värit tarkoittavat tulta ja savua kuvaten näin sotaa. Pyhän Yrjön, yksi Venäjän arvostetuimmista kunniamerkeistä, sisältää myös samat värit.
No oliko moraalisesti oikein juhlia Liittoutuneiden voittoa toisesta maailmansodasta, kun itse kuulun juurieni perusteella hävinneen osapuolen leiriin. Sen aikaiset häviäjät ovat nykyajan voittajia. Saksa, Japani ja Suomi ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka korkeat sotakorvaukset tuovat myös taloudellisia etuja pitkällä tähtäimellä.
Onko jo kaikki maailmansodat sodittu vai onko kohta seuraavan vuoro? Pitkään on ollut Euroopassa rauhallista ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa unohtamaan toisen maailmansodan kauheudet. Toivottavasti näin ei käy, mutta 50 vuoden päästä maailma on voinut "unohtaa" sodan kauheudet sekä maailmanpoliittinen valtatasapainokin voi olla aivan toista kuin nykyään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
