sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Suomen Venäjän konsulaatti

Viime torstaina sain ilmoituksen CIMO:sta, että kutsu Venäjälle oli tullut (Venäjän federaation stipendin saa vuosittain noin 4 000 opiskelijaa eri maista ja kaikki olivat samassa odottavassa tilassa). Tämän jälkeen pystyin hakemaan viisumia Venäjän konsulaatista. Siis vihdoinkin! On tässä mennyt jo tovi ja alkanut toivomaan, että jotain tapahtuisi.

Tuumasta toimeen eli hyppäsin perjantai aamuna kello 4.15 Helsinkiin lähtevään junaan. Kyllä luit oikein siis 4.15 oli lähtö joten herätys oli valomerkin aikoihin. Junassa sai kuitenkin jotenkin torkuttua ja vähän vaille yhdeksen aikoihin sitä oltiin jo Helsingissä. Olin sopinut Astan(CIMO:n yhteyshenkilö) kanssa tapaamisesta juna-asemalla. Häneltä sain kutsusta kopion, siltä varalta että konsulaatissa tulisi ongelmia.

Suomen Venäjän konsulaatti on auki kello 9-12. Tämän lisäksi siellä on aina pitkät jonot. No konsulaattiin saavuttuani huomasin kaikkien puhuvan venäjää, vartijat mukaan lukien. Onneksi siellä oli yksi tiski myös englannin taitoisille, johonka menin jonottamaan. Kaikki asiakirjat, passi ja passikuvat oli mukana, joten kaiken piti olla kunnossa. Kun edessä ollut amerikkalainen oli saanut hommattua viisumit itselleen sekä perheelleen puolen tunnin asioinnin jälkeen oli minun vuoroni.

Tiskillä ojensin kaikki asiakirjat virkailijalle ja kaikki meni oikein sulavasti, kunnes ilmeni ettei konsulaatti ollut saanut minun kutsuaan. Myöskään minulla oleva kopio kutsusta ei kelvannut. Ilmoitin hänelle, että ministeriö oli faksannut saman ilmoituksen myös heille. Mutta kävi ilmi ettei ministeriöstä mitään ollut faksattu. Loppujen lopuksi he olivat soittaneet ministeriöön ja saaneet tiedon, että kutsu oli tulossa myös konsulaattiin. Viisumi on sitten ensi perjantaina saatavissa. Tämä nopea operaatio kesti reilun tunnin ja sinä aikana jono oli venynyt rakennuksen ulkopuolelle. Olin saanut myös kaksi virkailijaa avuksi ja toinen heistä osasi suomea suureksi yllätyksekseni.

Päivä oli loistava, kun hommat hoituivat. Pietari, viikon päästä nähdään... toivottavasti.

Ei kommentteja: