Kansainvälinen naistenpäivä

Kahdeksas maaliskuuta oli taas kansainvälinen naistenpäivä, joka on Venäjällä varsin megalomaaninen tapahtuma. Kadulla kulkiessa kukka-asetelmia ja ruusuja on kaikkien käsissä ja välillä tuntuukin, että on ennemminkin kävelemässä puutarhassa kuin asfaltin ja betonin täyttämässä metropolissa.

Kansainvälisen naistenpäivän syntymänä pidetään 1800-luvulla tapahtunutta naisten lakkoa New Yorkin tekstiilitehtaassa. Kuitenkin vasta ensimmäinen naistenpäivä pidettiin vuonna 1909 Yhdysvalloissa ja Venäjälle naistenpäivä saapui virallisesti vuonna 1913.

Naistenpäivällä on poliittinen ja emotionaalinen puoli. Kun päivää käytetään politiikanvälikappaleena, sillä pyritään muistuttamaan suuresta maailmasta, jossa isolla osalla naisia ei ole samoja oikeuksia, joita miehet omistavat. Toisaalta Venäjällä naistenpäivänä miesten tulee muistaa läheisiä naisia, tyttöystävää ja vaimoa kukilla ja suklaalla.

Neuvostoliitossa kiinnitettiin varsin paljon huomiota työpaikkatasa-arvoon työläisten tasolla (suurin osa johtajistahan oli kuitenkin miehiä). Vuonna 1966 naistenpäivästä tuli Neuvostoliitossa kansallinen vapaapäivä, jolloinka juhlapäivän painoarvo kasvoi huomattavasti. Vaikka tänä vuonna naistenpäivä sattui lauantaille se ei venäläisiä ja minua olleenkaan haitannut. Venäjällä kun on tapana siirtää kaikki pyhäpäivät jotka osuvat viikonlopulle seuraavan työpäivän kohdalle. Näin ollen lauantain pyhäpäivä siirtyi maanantaille. Kuinka makea idea tämä onkaan, mutta ei taida tälläinen olla siirtymässä Suomen puolelle. Toisaalta pyhäpäivinäkin täällä on kaikki paikat auki toisin kuin Suomessa.