Venäjällä on kehittynyt aivan omanlaisensa jonotuskulttuuri. Tämä johtuu pääasiassa Neuvostoliiton ajoista, jolloin kaikkea sai jonottaa. Esimerkiksi 80-luvulla kun Gorbatsov laittoi voimaan alkoholin "kieltolain", joka vähensi alkoholin määrää kaupoissa. Oli seurauksena se että jonot viinakauppaan venyivät yli korttelin mittaisiksi. Tällöin babushkat, jotka olivat tulleet aikaisemmin jonottamaan möivät oman jonotuspaikkansa alkoholia eniten haluavalle. Koska viinaa oli vain rajoitettu määrä niin kaikille ei tätä juovuttavaa nektaria riittänyt (se on sitten toinen tarina kuinka mafia rikastui silloin viinan pimeällä myynnillä ja oli valmis ostamaan kaikkea kun Neuvostoliitto hajosi).
Aina kun tulet paikkaan, jossa on ihmisiä odottamassa vuoroaan tulee kysyä: Кто посленние? (Kto poslennije), eli kuka on viimeinen. Tähän joku vastaa: Я посленнию (Ja poslenniju), minä olen viimeinen. Paina kaverin ulkonäkö mieleen ja nyt tiedät, että sinun vuorosi on hänen jälkeensä. Monestikaan mitään järkevää jonoa ei ole vaan sekava ihmiskasa, joten ainoa keino tietää milloin oma vuoro on seurata milloinka edellä oleva henkilö pääsee asioimaan - seuraavana on sinun vuorosi. On mahdollista, että joku on lähtenyt käymään jossain odottamisen sijaan, jolloin hän palatessaan säilyttää aikaisemmin varaamansa paikkansa. Näin ollen sinun eteesi saattaa ilmestyä henkilö, joka on ollut jossain, mutta jonkun toisen jonossa olevan kuuluu kyllä kertoa, että hän on "varannut" paikkansa aiemmin.
Ruokakaupoissa on hyvin tavallista, että jos näet kaverin jonottamassa ruokakasseineen, voit hyvin mennä hänen seurakseen. Koska kaverisi on ”varannut” myös sinulle paikkaa. Tämä tuntui minusta täysin oudolta, mutta kerta muutkin tekevät näin niin miksi en minäkin. Eletään maassa maan tavalla. Kääntöpuolena on, että sinun eteesi saattaa myös ilmestyä henkilöitä.
Nykyään tätä jonotusta ei kaupoissa näy, paitsi töiden jälkeen. Kun täytyy pyörittää byrokratian rattaita on jonotusta tiedossa, myös pankit ja postit ovat jonottajien suosikkikohteita.
lauantai 27. lokakuuta 2007
perjantai 26. lokakuuta 2007
Зенит чампион попедаеш толка он!
Tuli eilen käytyä ulkomaalaisten kanssa katsomassa Pietarilaisen jalkapallojoukkue Zeniitin UEFA-cup ottelu hollantilaistaista AZ Alkamaaria vastaan. Ottelu päättyi 1-1 ja varsinkin miliisien ja turvallisuusjoukkojen määrä ihmetytti. Ennenkuin pääsimme katsomoon kävelimme 4 tarkastuspisteen ohi ja 3:ssa niistä minuut tarkastettiin kaikista vaarallisesta. Peli päättyi 1-1 ja yleisö oli varsin hyvin pelissä mukana. Kokemus oli oikein mukava, vaikka katsomat eivät täysin täynnä olleetkaan. Odotan kun Zeniitillä on vastassa Moskovalainen joukku, silloin on ilmassa paikallista "Suomi vs Ruotsi" henkeä.
Tiedoksi niille, jotka haluavat Zeniitin matseja katsomaan, niin mene metrolla asemalle Sportivnaja ja stadion on maan alta noustessasi suoraan edessä. Liput voi olla kannattavaa varata päivää tai kahta aikaisemmin, jolloin saa varmemmin paikan(riippuu tietenkin ketä vastaan peli on). Lippuja saattaa kyllä saada ostettua muualtakin kuin stadionilta, mutta muita paikkoja en tiedä. Meidän liput oli hankittu päivää aikaisemmin ja hinta oli 600 ruplaa eli noin 20e. Halvimmillaan liput taitaa olla 200-300 ruplaa.
Nahodka on 24/7 auki oleva ruokakauppa, jossa kävin eilen varastoja täydentemässä. Kassajonossa tutustuin vanhemman puoleiseen mieshenkilöön joka osasi puhua hiukan englantia. Hetken päästä selvisi, että mies oli aikoinaan työskennellyt Suomessa 25 vuotta ja osasi puhua sitä varsin sujuvasti. Leonid oli taksikuski ja lupasi toimia tarvittaessa taksina kunhan tuon sille Suomesta koskenkervapullon. Varsin mukava tuttavuus ja hyödyllinen lisä pimeiden taksien joukkoon.
Venäjällä, tai ainakin Pietarissa ja Moskovassa elämä pyörii 24/7 teholla! Sen huomaa siitä, että kaikki kaupat ovat joka päivä auki. Tämän lisäksi varsinkin vähän pienemmät ruokakaupat ja produktit(pieni puoti josta yleensä pyydetään halutut tuotteet ja myyjä ojentaa tiskin takaa) ovat auki 24/7. Näin ollen Venääiset ovat olleet ihmeissään kuinka suomalaiset pystyvät elämään, kerta sunnuntaisin ei voi käydä kaupoissa. Kaupoissa on sama alkoholipolitiikka kuin Suomessa. Joskus 21-23 jälkeen ei täällä myydä alkoholituotteita. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei täällä kaljaa lueta alkoholituotteeksi vaan virkoikkeeksi. Vodkat sun muut sitä vastoin ovat alkoholituotteita.
Itse tykkään todella paljon kauppojen aukioloista täällä, jolloin ei tarvitse miettiä milloin mennä kauppaan. Tämä on varmaankin paljon kiinni lain säädännöistä, mutta varmasti myös halvempi työvoima Venäjällä mahdollistaa sen että esim. kirjakauppa voi olla auki yötä päivää(yöllä kirjakauppa monesti näyttää elokuvia).
Tiedoksi niille, jotka haluavat Zeniitin matseja katsomaan, niin mene metrolla asemalle Sportivnaja ja stadion on maan alta noustessasi suoraan edessä. Liput voi olla kannattavaa varata päivää tai kahta aikaisemmin, jolloin saa varmemmin paikan(riippuu tietenkin ketä vastaan peli on). Lippuja saattaa kyllä saada ostettua muualtakin kuin stadionilta, mutta muita paikkoja en tiedä. Meidän liput oli hankittu päivää aikaisemmin ja hinta oli 600 ruplaa eli noin 20e. Halvimmillaan liput taitaa olla 200-300 ruplaa.
Nahodka on 24/7 auki oleva ruokakauppa, jossa kävin eilen varastoja täydentemässä. Kassajonossa tutustuin vanhemman puoleiseen mieshenkilöön joka osasi puhua hiukan englantia. Hetken päästä selvisi, että mies oli aikoinaan työskennellyt Suomessa 25 vuotta ja osasi puhua sitä varsin sujuvasti. Leonid oli taksikuski ja lupasi toimia tarvittaessa taksina kunhan tuon sille Suomesta koskenkervapullon. Varsin mukava tuttavuus ja hyödyllinen lisä pimeiden taksien joukkoon.
Venäjällä, tai ainakin Pietarissa ja Moskovassa elämä pyörii 24/7 teholla! Sen huomaa siitä, että kaikki kaupat ovat joka päivä auki. Tämän lisäksi varsinkin vähän pienemmät ruokakaupat ja produktit(pieni puoti josta yleensä pyydetään halutut tuotteet ja myyjä ojentaa tiskin takaa) ovat auki 24/7. Näin ollen Venääiset ovat olleet ihmeissään kuinka suomalaiset pystyvät elämään, kerta sunnuntaisin ei voi käydä kaupoissa. Kaupoissa on sama alkoholipolitiikka kuin Suomessa. Joskus 21-23 jälkeen ei täällä myydä alkoholituotteita. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei täällä kaljaa lueta alkoholituotteeksi vaan virkoikkeeksi. Vodkat sun muut sitä vastoin ovat alkoholituotteita.
Itse tykkään todella paljon kauppojen aukioloista täällä, jolloin ei tarvitse miettiä milloin mennä kauppaan. Tämä on varmaankin paljon kiinni lain säädännöistä, mutta varmasti myös halvempi työvoima Venäjällä mahdollistaa sen että esim. kirjakauppa voi olla auki yötä päivää(yöllä kirjakauppa monesti näyttää elokuvia).
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Ensimmäinen yhteys ulkomaailmaan
On tainnut muutama päivä vierähtää siitä kun viimeisen kerran tänne blogiin tekstiä lisäsin. Tänään sain internetin toimimaan. eikä kestänyt edes kauan:) vain pari viikkoa.
Tällä hetkellä fiilis on varsin hyvä. Tulen varmaankin jossain vaiheessa kertomaan ensimmäisen viikon säätämisestä, viilaamisesta ja kaikesta muusta paperin taittelusta ja siirtelystä, jota tarvittiin että pystyin opiskelun täällä aloittamaan.
Asun tällä hetkellä opiskelijoille suunnatussa asuntolassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa, kuin kaikki luennot. Tämä takaa sen, ettei kylminäkään päivinä tarvitse ulkona käydä. Rakennuksen kolmas kerros on suunnattu ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta jostain syystä minut on sijoitettu kahdeksanteen kerrokseen - mikä on varsin hyvä sillä tässä kerroksessa puhutaan englannin sijasta venäjää. Minulla on kaksi kämppistä, jotka kummatkin ovat Kazakstanista(jahas ei tainnut tulla oikeinkirjoitusdirektiivien mukaan).
Vastaan on jo näin lyhyen ajan kuluessa tullut paljon pieniä kulttuurivivahteita, jotka eroavat länsi-Eurooppalaisista käytännöistä, mutta niistä tulen kertomaan myöhemmin.
Tällä hetkellä fiilis on varsin hyvä. Tulen varmaankin jossain vaiheessa kertomaan ensimmäisen viikon säätämisestä, viilaamisesta ja kaikesta muusta paperin taittelusta ja siirtelystä, jota tarvittiin että pystyin opiskelun täällä aloittamaan.
Asun tällä hetkellä opiskelijoille suunnatussa asuntolassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa, kuin kaikki luennot. Tämä takaa sen, ettei kylminäkään päivinä tarvitse ulkona käydä. Rakennuksen kolmas kerros on suunnattu ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta jostain syystä minut on sijoitettu kahdeksanteen kerrokseen - mikä on varsin hyvä sillä tässä kerroksessa puhutaan englannin sijasta venäjää. Minulla on kaksi kämppistä, jotka kummatkin ovat Kazakstanista(jahas ei tainnut tulla oikeinkirjoitusdirektiivien mukaan).
Vastaan on jo näin lyhyen ajan kuluessa tullut paljon pieniä kulttuurivivahteita, jotka eroavat länsi-Eurooppalaisista käytännöistä, mutta niistä tulen kertomaan myöhemmin.
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Se on menoa nyt!
No niin, huomenna olen matkalla Pietariin ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Minun passi ja viisumi on Niinalla, joka lähtee Helsingistä Pietariin menevään junaan. Eli toivottavasti kumpikin päästään junaan ja nähdään siellä ennen rajamuodollisuuksia.
Kaikki on nyt pakattu. On kännykän laturista villasukkiin ja juoksukenkiin eli kaikkea tarpeellista. Yleensä kuitenkin jotain olennaista on jäänyt uupumaan, mutta ei sillä niin väliä koska sen huomaa vasta myöhemmin.
Kyllähän noita perhosia taitaa muutama mahan pohjassa olla. OnneksiPietarin suomiklubi on ollut loistava apu. Suomiklubin kautta olen saanut tutorin, joten en ole aivan yksin Pietarin opiskeluympäristössä. Koulusta en ole kuullut vielä mitään, mutta huomenna kuulen.
Hyvää yötä eli spakolnij notch
Kaikki on nyt pakattu. On kännykän laturista villasukkiin ja juoksukenkiin eli kaikkea tarpeellista. Yleensä kuitenkin jotain olennaista on jäänyt uupumaan, mutta ei sillä niin väliä koska sen huomaa vasta myöhemmin.
Kyllähän noita perhosia taitaa muutama mahan pohjassa olla. OnneksiPietarin suomiklubi on ollut loistava apu. Suomiklubin kautta olen saanut tutorin, joten en ole aivan yksin Pietarin opiskeluympäristössä. Koulusta en ole kuullut vielä mitään, mutta huomenna kuulen.
Hyvää yötä eli spakolnij notch
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
Suomen Venäjän konsulaatti
Viime torstaina sain ilmoituksen CIMO:sta, että kutsu Venäjälle oli tullut (Venäjän federaation stipendin saa vuosittain noin 4 000 opiskelijaa eri maista ja kaikki olivat samassa odottavassa tilassa). Tämän jälkeen pystyin hakemaan viisumia Venäjän konsulaatista. Siis vihdoinkin! On tässä mennyt jo tovi ja alkanut toivomaan, että jotain tapahtuisi.
Tuumasta toimeen eli hyppäsin perjantai aamuna kello 4.15 Helsinkiin lähtevään junaan. Kyllä luit oikein siis 4.15 oli lähtö joten herätys oli valomerkin aikoihin. Junassa sai kuitenkin jotenkin torkuttua ja vähän vaille yhdeksen aikoihin sitä oltiin jo Helsingissä. Olin sopinut Astan(CIMO:n yhteyshenkilö) kanssa tapaamisesta juna-asemalla. Häneltä sain kutsusta kopion, siltä varalta että konsulaatissa tulisi ongelmia.
Suomen Venäjän konsulaatti on auki kello 9-12. Tämän lisäksi siellä on aina pitkät jonot. No konsulaattiin saavuttuani huomasin kaikkien puhuvan venäjää, vartijat mukaan lukien. Onneksi siellä oli yksi tiski myös englannin taitoisille, johonka menin jonottamaan. Kaikki asiakirjat, passi ja passikuvat oli mukana, joten kaiken piti olla kunnossa. Kun edessä ollut amerikkalainen oli saanut hommattua viisumit itselleen sekä perheelleen puolen tunnin asioinnin jälkeen oli minun vuoroni.
Tiskillä ojensin kaikki asiakirjat virkailijalle ja kaikki meni oikein sulavasti, kunnes ilmeni ettei konsulaatti ollut saanut minun kutsuaan. Myöskään minulla oleva kopio kutsusta ei kelvannut. Ilmoitin hänelle, että ministeriö oli faksannut saman ilmoituksen myös heille. Mutta kävi ilmi ettei ministeriöstä mitään ollut faksattu. Loppujen lopuksi he olivat soittaneet ministeriöön ja saaneet tiedon, että kutsu oli tulossa myös konsulaattiin. Viisumi on sitten ensi perjantaina saatavissa. Tämä nopea operaatio kesti reilun tunnin ja sinä aikana jono oli venynyt rakennuksen ulkopuolelle. Olin saanut myös kaksi virkailijaa avuksi ja toinen heistä osasi suomea suureksi yllätyksekseni.
Päivä oli loistava, kun hommat hoituivat. Pietari, viikon päästä nähdään... toivottavasti.
Tuumasta toimeen eli hyppäsin perjantai aamuna kello 4.15 Helsinkiin lähtevään junaan. Kyllä luit oikein siis 4.15 oli lähtö joten herätys oli valomerkin aikoihin. Junassa sai kuitenkin jotenkin torkuttua ja vähän vaille yhdeksen aikoihin sitä oltiin jo Helsingissä. Olin sopinut Astan(CIMO:n yhteyshenkilö) kanssa tapaamisesta juna-asemalla. Häneltä sain kutsusta kopion, siltä varalta että konsulaatissa tulisi ongelmia.
Suomen Venäjän konsulaatti on auki kello 9-12. Tämän lisäksi siellä on aina pitkät jonot. No konsulaattiin saavuttuani huomasin kaikkien puhuvan venäjää, vartijat mukaan lukien. Onneksi siellä oli yksi tiski myös englannin taitoisille, johonka menin jonottamaan. Kaikki asiakirjat, passi ja passikuvat oli mukana, joten kaiken piti olla kunnossa. Kun edessä ollut amerikkalainen oli saanut hommattua viisumit itselleen sekä perheelleen puolen tunnin asioinnin jälkeen oli minun vuoroni.
Tiskillä ojensin kaikki asiakirjat virkailijalle ja kaikki meni oikein sulavasti, kunnes ilmeni ettei konsulaatti ollut saanut minun kutsuaan. Myöskään minulla oleva kopio kutsusta ei kelvannut. Ilmoitin hänelle, että ministeriö oli faksannut saman ilmoituksen myös heille. Mutta kävi ilmi ettei ministeriöstä mitään ollut faksattu. Loppujen lopuksi he olivat soittaneet ministeriöön ja saaneet tiedon, että kutsu oli tulossa myös konsulaattiin. Viisumi on sitten ensi perjantaina saatavissa. Tämä nopea operaatio kesti reilun tunnin ja sinä aikana jono oli venynyt rakennuksen ulkopuolelle. Olin saanut myös kaksi virkailijaa avuksi ja toinen heistä osasi suomea suureksi yllätyksekseni.
Päivä oli loistava, kun hommat hoituivat. Pietari, viikon päästä nähdään... toivottavasti.
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
Venäläinen virtuaalimaailma
Tämän päivän suurin keksintö on internet, joka sisältää myös Venäläisen maailman. Kuitenkin meidän käyttämä latinalainen kirjasin ei sovellu kun haluaa hakea googlella tietoa Venäläisistä sivuista, jotka käyttävät kyrillisiä kirjaimia. Olen kirjannut muutamia asioita, jotka ovat helpottaneet virtuaalista seikkailua Venäjäksi.
1. http://www.slav.helsinki.fi/atk/kyrilliikka/ruslav.htm
Yllä olevassa linkissä on ohjeet kyrillisen näppäimistön asentamiseksi kotikoneelle. Kyrilliset kirjaimet on aseteltu siten, että länsimaalaisen on helppo omaksua nopeasti kirjainten paikat.
2. http://translation2.paralink.com/
Paras tietämäni venäjä-englanti-venäjä kääntäjä, sillä pystyt kääntämään myös tekstiä. Helpottaa paljon nettisivujenkin lukemista. Kuitenkin on huomattava, näidenkin kääntäjien puutteellisuus, mutta suuntaa antavana apuna todella hyödyllinen.
3. www.google.com
Enää on vain mielikuvitus rajana...
1. http://www.slav.helsinki.fi/atk/kyrilliikka/ruslav.htm
Yllä olevassa linkissä on ohjeet kyrillisen näppäimistön asentamiseksi kotikoneelle. Kyrilliset kirjaimet on aseteltu siten, että länsimaalaisen on helppo omaksua nopeasti kirjainten paikat.
2. http://translation2.paralink.com/
Paras tietämäni venäjä-englanti-venäjä kääntäjä, sillä pystyt kääntämään myös tekstiä. Helpottaa paljon nettisivujenkin lukemista. Kuitenkin on huomattava, näidenkin kääntäjien puutteellisuus, mutta suuntaa antavana apuna todella hyödyllinen.
3. www.google.com
Enää on vain mielikuvitus rajana...
maanantai 10. syyskuuta 2007
Odottavan aika on pitkä...
Noniin, koulu on alkanut viime maanantaina, mutta itse olen kiltisti vielä Suomen puolella. No syy siihen on opiskeluviisumin puuttuminen. En todellakaan tiedä milloinka mahtaa tulla ilmoitus, että voin hakea sitä viisumia. Alkaahan tässä pikku hiljaa jännittämään tuleeko joulu ennen kuin Pietariin löytää. Osaltaan asiasta tekee vielä ikävämmän se, että työt loppuivat viime kuussa. Ajattelin joskus kun työsopimusta tein, että kyllähän tää vaihtohomma etenee kuin juna kiskoilla... Venäjällä vaan junat ovat erittäin suosittuja ryöstökohteita (lue vaikka Tohtori Zivago niin tiedät).
No eipä siinä mitään ollaan täällä suomessa sitten. Kerätään puolukoita, rempataan keittiötä ja rakennetaan yhdelle firmalle kotisivuja. Saa sen ajan kulumaan, mutta onhan tuota lähtöä jo jonkin verran odottanut.
Kävin tänään ottamassa toisen Twinrix-rokotteen, sillä unohdin mennä aiemmin ja piti varata uusi aika. Kaikki kuitenkin meni jouhevasti ja nyt on rokotuksetkin otettu. Laitetaanpas venäjänkielinen nettiradio päälle ja pakan!
No eipä siinä mitään ollaan täällä suomessa sitten. Kerätään puolukoita, rempataan keittiötä ja rakennetaan yhdelle firmalle kotisivuja. Saa sen ajan kulumaan, mutta onhan tuota lähtöä jo jonkin verran odottanut.
Kävin tänään ottamassa toisen Twinrix-rokotteen, sillä unohdin mennä aiemmin ja piti varata uusi aika. Kaikki kuitenkin meni jouhevasti ja nyt on rokotuksetkin otettu. Laitetaanpas venäjänkielinen nettiradio päälle ja pakan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
