Liikuntaa harrastavana henkilönä kuntosali on minulle tärkeä paikka. Täällä Venäjällä nykyaikaisia kuntosaleja näyttää riittävän melkein joka kadun kulmaan. Kuitenkin näissä saleissa hinnatkin ovat vähintään Suomeen luokkaa.
Olen käynyt kahdessa nykyaikaisessa tai lähiaikoina avatussa kuntosalissa. Ensimmäisenä Venäjälle minne tahansa mennessä on narikka, olkoon se sitten baletti, leffateatteri tai kuntosali. Johtuukohan tämä taas siitä halvasta työvoimasta. Kuntosalit monesti myös tarjoavat pyyhkeet, ettei tarvitse niin paljoa itse roudata urheilukassissa. Itse olen ainakin nauttinut näistä palveluista, vielä kun saunakin näistä löytyy, niin mikäs sen mukavampaa.
Kuntosalit ovat pääasiassa täynnä mitä ihmeellisempiä laitteita, vapaita käsipainoja löytyy, mutta vapaita tankoliikkeitä oli toisessa kuntosalissa hankala tehdä. Toisin sanoen ei ollut erillistä paikkaa vapaille tankoliikkeille. Myös venyttelypaikat olivat näkymättömissä... no tosimieshän ei venyttele, mutta urheiljat kylläkin.
Musiikki oli saleilla todella kovalla, ei kuitenkaan klubien tasolla, mutta voimakkaalla tasolla. Myös musiikkilaji oli mielenkiintoinen, sillä pääasiallisesti teknomusiikkia oli kuultavissa.
Kuntosaliohjaajia näytti olevan saleilla aina vähintään pari kolme ja monestikin naispuoliset ohjaajat ohjasivat miehiä ja toisin päin. Kyllä näytti ainakin iäkkäämmätkin miehet treenaavan tosissaan, etteivät vain liian kovaa.
Proteinibaari on paikka, josta voit tilata huurteisen oluen sijasta, palautusjuoma- tai proteinipirtelön. Tämä oli yleensä kuntosalilaitteiden kanssa samassa huoneessa.
Tietenkin kaiken maailman jogat, pilatekset, hip hop tanssitunnit ja muut on tarjolla kuten Suomessakin. Kaikkein erikoisinta kuitenkin on, että valikoimissa on myös strippaustunteja ja nämä tunnit ovat kuulemma vielä todella suosittuja. Myös Amerikan sekavasta maasta tulleet opiskelijat olivat ihmeissään näistä tunneista, joten tämä oli jotain erikoista.
Tässä oli pikainen läpileikkaus uusista kuntosaleista, olisin mielelläni tutustunut vanhoihin kunnon sepän "pajoihin", mutta kerta koripallojoukkue tarjoaa kuntosalin, niin en ole enää jaksanut edullista paikkaa metsästää. Kuntosali maksaa noin 80-100 euroa kuukaudessa, mutta edullisempiakin paikkoja on varmasti löydettävissä
maanantai 17. joulukuuta 2007
torstai 13. joulukuuta 2007
Syksyn kurssit takana
Eilen sain sitten päätettyä viimeisenkin kokeen, joten alkaa joulumieli jo lähentyä. Nähtäväksi jää missä vietän joulun, sillä viisumien hankintaa ei ole tehty liian helpoksi.
Minulla oli menoviisumi Venäjälle(pakollinen) ja koulun pitäisi antaa monikertaviisumi. Minun puolelta kaikki viisumiasiakirjat olivat kunnossa jo 2 kuukautta sitten. Ongelman ydin on että Moskovasta ei ole lähetetty tarvittavia asiakirjoja Pietarin yliopistolle. Pari kuukautta olen odottanut tässä viisumia ja pari viikkoa sitten koululta sanottiin, että meillä on ongelma viisumin hankinnan kanssa. Venäjällä ei ole yleensä tapana sanoa, että meillä on ongelma. Jos näin on niin sitä ei sanota. Näin ollen viisumin kanssa on nyt todella suuri ongelma, sillä koulultakin ilmoitettiin, että nyt on ongelma.
Kävin syksyn aikana kurssit: Venäjän historia, Venäjän taidehistoria, Venäjän poliittinen historia ja venäjän kieli. Luennot on jaettu "pareihin". 1 para kestää 90 minuuttia, jonka jälkeen on 15 minuutin tauko. Käytännössä 1 para vastaa tuplatuntia Suomessa. Kieltä opiskelin 12 tuntia viikossa ja muita aineita 2 tuntia.
Kuten tiedätte tulin 6 viikkoa myöhässä kaikille kursseille. Joten varsinkin historioiden välikokeet olivat melkein heti. Niistä selvisin kuitenkin hyvällä tuurilla eikä kurssien vaikeustaso Suomalaisella mittakaavalla ollut korkea. Venäjän kieli jäi harmittamaan, sillä 6 viikkoa opiskelusta pois oli merkittävä takaisku.
Koska olen Venäjällä täytyy myös kertoa harmaasta opiskelusta. Kaikki on myytävänä sopivaan hintaan. En ole kysellyt kuinka paljon maksaa tutkinto, mutta yhden kurssin voi ostaa noin 400 dollarin hintaan. Myös lunttaus tai pikemminkin kaverin kanssa vastausten vertailu on joillain kursseilla hyvin mahdollista. Aluksi olin asiasta ihmeissäni ja huvittunut, mutta ei kai siinä mitään. Maassa maan tavallahan se sanontakin menee. Historia ja poliittinen kurssit olivat sellaisia, joissa lunttaus oli tehty vaikeaksi. Venäjän kielikokeissa taas opettajat kiertelivät huonetta ja aina silloin tällöin sanoivat, että tuon kohdan kuuluisi olla näin. Kaikki kurssit olivat kuitenkin sen verran asiallisia, ettei niissä mitään "huiputustakaan" tarvinnut käyttää.
Minulla oli menoviisumi Venäjälle(pakollinen) ja koulun pitäisi antaa monikertaviisumi. Minun puolelta kaikki viisumiasiakirjat olivat kunnossa jo 2 kuukautta sitten. Ongelman ydin on että Moskovasta ei ole lähetetty tarvittavia asiakirjoja Pietarin yliopistolle. Pari kuukautta olen odottanut tässä viisumia ja pari viikkoa sitten koululta sanottiin, että meillä on ongelma viisumin hankinnan kanssa. Venäjällä ei ole yleensä tapana sanoa, että meillä on ongelma. Jos näin on niin sitä ei sanota. Näin ollen viisumin kanssa on nyt todella suuri ongelma, sillä koulultakin ilmoitettiin, että nyt on ongelma.
Kävin syksyn aikana kurssit: Venäjän historia, Venäjän taidehistoria, Venäjän poliittinen historia ja venäjän kieli. Luennot on jaettu "pareihin". 1 para kestää 90 minuuttia, jonka jälkeen on 15 minuutin tauko. Käytännössä 1 para vastaa tuplatuntia Suomessa. Kieltä opiskelin 12 tuntia viikossa ja muita aineita 2 tuntia.
Kuten tiedätte tulin 6 viikkoa myöhässä kaikille kursseille. Joten varsinkin historioiden välikokeet olivat melkein heti. Niistä selvisin kuitenkin hyvällä tuurilla eikä kurssien vaikeustaso Suomalaisella mittakaavalla ollut korkea. Venäjän kieli jäi harmittamaan, sillä 6 viikkoa opiskelusta pois oli merkittävä takaisku.
Koska olen Venäjällä täytyy myös kertoa harmaasta opiskelusta. Kaikki on myytävänä sopivaan hintaan. En ole kysellyt kuinka paljon maksaa tutkinto, mutta yhden kurssin voi ostaa noin 400 dollarin hintaan. Myös lunttaus tai pikemminkin kaverin kanssa vastausten vertailu on joillain kursseilla hyvin mahdollista. Aluksi olin asiasta ihmeissäni ja huvittunut, mutta ei kai siinä mitään. Maassa maan tavallahan se sanontakin menee. Historia ja poliittinen kurssit olivat sellaisia, joissa lunttaus oli tehty vaikeaksi. Venäjän kielikokeissa taas opettajat kiertelivät huonetta ja aina silloin tällöin sanoivat, että tuon kohdan kuuluisi olla näin. Kaikki kurssit olivat kuitenkin sen verran asiallisia, ettei niissä mitään "huiputustakaan" tarvinnut käyttää.
maanantai 10. joulukuuta 2007
Venäjän demokratia
Nyt on Duuman vaalit 2007 käyty ja olisi mielenkiintoista tietää millaisen kuvan Euroopan media on vaaleista antanut. Tunnen olevani täällä varsinaisessa tietotyhjiössä. Lehtiä ja uutisia on mahdollista saada, mutta aamulehti, joka suomalaisena minulle on se tiedon saannin pääpaikka uupuu kokonaan.
Tällä hetkellä Venäjä täyttää kaikki demokratian vaatimukset: säännölliset vaalit, parlamentti, oppositio ja "sananvapaus". Eli teoriassa kaikki demokratian tarpeet on, mutta käytännössä niistä ei vielä demokratiaa muodostu. Vaalit ovat kyseenalaisia, Just Russia on Yhdistyneen Venäjän niin sanottu alipuolue ja sananvapaus on olemassa, mutta media harrastaa itsesensuuria, muuten tulee ongelmia.
Yhdistynyt Venäjä(United Russia) sai hieman vajaa 70% Duuman paikoista ja Just Russia, Liberaali puolue ja Kommunistinen puolue jokainen noin 10%. Tämä vaalitulos tarkoittaa, että Yhdistynyt Venäjä voi ajaa kaikki lakimuutokset ja uudistukset oman tahtonsa mukaan. Kun lakimuutokset saa ajettua heti läpi on kyseessä hyvä asia, jos muutokset ovat Venäjän hyväksi suunnattuja, toisaalta toisin päin katsottuna asia on negatiivisempi.
Uskon, että Euroopan media on kertonut paljon Duuman vaalien mahdollisista väärinkäytöksistä. Ja asia on hyvin totta, varsinkin valtion työpaikoille(esim valtion koulujen opettajat ja armeijat) on ilmoitettu, että heidän tulee äänestää Yhtenäistä Venäjää. Myös muita varsin mittavia epädemokraattisia toimintoja on, mutta en tässä nyt niistä kerro, sillä media Suomessa on kantanut saman tiedon sinnekin.
Yksi hyvä demokratian mittari on ollut minun mielestäni vaalien äänestysprosentti. Esimerkiksi Irakissa on äänestysprosentti joskus aikoinaan ollut lähellä 100%, joten en olisi kutsunut sitä demokratiaksi. Toisin sanoen jos ihmiset ovat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen he jättävät äänestämättä, kuten Suomessa on havaittavissa. Toisaalta voi kyse olla myös hyvän äänestyskohteen puuttuminen tai halu "osoittaa mieltä".
Suurin ongelma tuntuu olevan Eurooppalaisille, että Yhdistynyt Venäjä pitää politiikkaa nyt suvereenisti hallussaan. Kun tilannetta katsotaan venäläisten silmistä, niin Boris Jeltsin toi "demokratian" Venäjälle. Käytännössä tämä demokratian aika oli todella sekavaa ja raskasta aikaa venäläisille. Taloudellisesti viimeistään vuoden 1998 talouskriisi tuhosi tavallisten ihmisten selkärangan. Jeltsin sai luotua assosiaation venäläisille, että demokratia onkin kärsimystä ihanuuden sijaan.
Putinin luotua vakaat olot ja hyvä taloudellinen kasvu, uskon että monet ihmiset haluavat pitää tämän tilanteen. Ihmiset arvostavat talouden kasvua yli demokratian. En sano, että tämän hetkinen tilanne on Venäjällä hyvä, mutta iso osa kansasta haluaa pitää vahvan johtajan, joka takaa suurimmalle osalle heistä leivän ja turvan huomiseksi. Ihmiset äänestävät Maslovin tarvehierarkian mukaisesti. Ajan kuluessa tulee venäläisillekin muita suurempia arvoja, mutta tämä vaatii hetken aikaa.
Tällä hetkellä Venäjä täyttää kaikki demokratian vaatimukset: säännölliset vaalit, parlamentti, oppositio ja "sananvapaus". Eli teoriassa kaikki demokratian tarpeet on, mutta käytännössä niistä ei vielä demokratiaa muodostu. Vaalit ovat kyseenalaisia, Just Russia on Yhdistyneen Venäjän niin sanottu alipuolue ja sananvapaus on olemassa, mutta media harrastaa itsesensuuria, muuten tulee ongelmia.
Yhdistynyt Venäjä(United Russia) sai hieman vajaa 70% Duuman paikoista ja Just Russia, Liberaali puolue ja Kommunistinen puolue jokainen noin 10%. Tämä vaalitulos tarkoittaa, että Yhdistynyt Venäjä voi ajaa kaikki lakimuutokset ja uudistukset oman tahtonsa mukaan. Kun lakimuutokset saa ajettua heti läpi on kyseessä hyvä asia, jos muutokset ovat Venäjän hyväksi suunnattuja, toisaalta toisin päin katsottuna asia on negatiivisempi.
Uskon, että Euroopan media on kertonut paljon Duuman vaalien mahdollisista väärinkäytöksistä. Ja asia on hyvin totta, varsinkin valtion työpaikoille(esim valtion koulujen opettajat ja armeijat) on ilmoitettu, että heidän tulee äänestää Yhtenäistä Venäjää. Myös muita varsin mittavia epädemokraattisia toimintoja on, mutta en tässä nyt niistä kerro, sillä media Suomessa on kantanut saman tiedon sinnekin.
Yksi hyvä demokratian mittari on ollut minun mielestäni vaalien äänestysprosentti. Esimerkiksi Irakissa on äänestysprosentti joskus aikoinaan ollut lähellä 100%, joten en olisi kutsunut sitä demokratiaksi. Toisin sanoen jos ihmiset ovat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen he jättävät äänestämättä, kuten Suomessa on havaittavissa. Toisaalta voi kyse olla myös hyvän äänestyskohteen puuttuminen tai halu "osoittaa mieltä".
Suurin ongelma tuntuu olevan Eurooppalaisille, että Yhdistynyt Venäjä pitää politiikkaa nyt suvereenisti hallussaan. Kun tilannetta katsotaan venäläisten silmistä, niin Boris Jeltsin toi "demokratian" Venäjälle. Käytännössä tämä demokratian aika oli todella sekavaa ja raskasta aikaa venäläisille. Taloudellisesti viimeistään vuoden 1998 talouskriisi tuhosi tavallisten ihmisten selkärangan. Jeltsin sai luotua assosiaation venäläisille, että demokratia onkin kärsimystä ihanuuden sijaan.
Putinin luotua vakaat olot ja hyvä taloudellinen kasvu, uskon että monet ihmiset haluavat pitää tämän tilanteen. Ihmiset arvostavat talouden kasvua yli demokratian. En sano, että tämän hetkinen tilanne on Venäjällä hyvä, mutta iso osa kansasta haluaa pitää vahvan johtajan, joka takaa suurimmalle osalle heistä leivän ja turvan huomiseksi. Ihmiset äänestävät Maslovin tarvehierarkian mukaisesti. Ajan kuluessa tulee venäläisillekin muita suurempia arvoja, mutta tämä vaatii hetken aikaa.
perjantai 7. joulukuuta 2007
Virkamieskoneiston varjot
Venäjällä virkamieskoneisto on kovassa nousussa. Tai ainakin valtion työntekijöiden määrä kasvaa kovalla vauhdilla. On kolme vaihtoehtoa, jotka antavat sinulle hyvän syyn hakeutua valtionleipiin, vaikka kiinnostusta muuten ei löytyisi.
Perinteinen virkamies, joka hankkii lisäelantoa ottamalla lahjuksia vastaan ja nousemalla ylemmäksi vallanportaita saa paremman mahdollisuuden hankkia suurempia lahjuksia. Keskitason valtion virkamies tienaa kuukaudessa keskimäärin 600 euroa kuukaudessa. Kuitenkin monet tienaavat yli miljoonan vuodessa. Eli keskitason virkamiehelle meni 4 vuotta hankkia Moskovasta 200 neliön asunnon, jonka hinta oli noin 4 miljoonaa euroa (tiedot vuodelta 2005).
Liikemiehet ovat hyvin kiinnostuneita valtiolle työskentelystä, vaikka eivät kuitenkaan Venäjän hyväksi. Teoriassa laki kieltää ettei liikemies voi omistaa esimerkiksi logistiikka firmaa ja samalla päättää valtion investoinneista moottoriteihin ja rautateihin. Käytännössä liikemiehet ovat keksineet löytäneet porsaanreikiä saamaan tämän mahdolliseksi keinolla tai toisella. Esimerkiksi yksi korkeassa valtion virassa toiminut henkilö(en muista nimeä), omisti yli 33% koko ruokaöljytuotannosta, jolloin hänellä oli suuri vaikutusvalta ruokaöljyn hintaan. Yhden vuoden aikana ruokaöljy sitten ponnahti ylöspäin 70%, joka on järkyttävän suuri muutos.
Mafian pääpomotkin ovat kiinnostuneet Venäjän valtion hyvinvoinnista. Varsinkin sellaisista paikoista, joissa sinulla on syytesuoja rikoksia vastaan. Samaan tyyliin kuin Berlusconilla Italiassa oli syytesuoja rikoksia vastaan, kun hän toimi pääministerinä. Tuomarit ja muut korkeassa asemassa olevat virkamiehet omaavat kyseisen immuniteetin rikoksista syyttämisiin. Näin mafian pomo on turvassa syytteiltä, niin kauan kunhan pysyy syytesuojan omaavassa työssä. Tämä helpottaa myös mafian jengin johtamista.
Vuonna 2005 virkamiesten määrä kasvoi yli 10% ja tällä hetkellä virkamiehiä suhteessa väkilukuun on yli 1:100. Amerikassa vastaava määrä on paljon pienempi. Asiasta tekee vielä mielenkiintoisemmaksi sen, että vuonna 2004 Putin pyrki tehostamaan valtiontoimintoja ja vähensi ministereiden määrää. Transperancy International on listannut Venäjän samalla tasolle Togon, Indonesian ja Gambian kanssa kun kyseessä on korruptio. Eli Korruptio on Venäjällä suuri ongelma, mutta kun tietää maan historian, en tiedä kuinka sen vähentäminen on mahdollista.
Perinteinen virkamies, joka hankkii lisäelantoa ottamalla lahjuksia vastaan ja nousemalla ylemmäksi vallanportaita saa paremman mahdollisuuden hankkia suurempia lahjuksia. Keskitason valtion virkamies tienaa kuukaudessa keskimäärin 600 euroa kuukaudessa. Kuitenkin monet tienaavat yli miljoonan vuodessa. Eli keskitason virkamiehelle meni 4 vuotta hankkia Moskovasta 200 neliön asunnon, jonka hinta oli noin 4 miljoonaa euroa (tiedot vuodelta 2005).
Liikemiehet ovat hyvin kiinnostuneita valtiolle työskentelystä, vaikka eivät kuitenkaan Venäjän hyväksi. Teoriassa laki kieltää ettei liikemies voi omistaa esimerkiksi logistiikka firmaa ja samalla päättää valtion investoinneista moottoriteihin ja rautateihin. Käytännössä liikemiehet ovat keksineet löytäneet porsaanreikiä saamaan tämän mahdolliseksi keinolla tai toisella. Esimerkiksi yksi korkeassa valtion virassa toiminut henkilö(en muista nimeä), omisti yli 33% koko ruokaöljytuotannosta, jolloin hänellä oli suuri vaikutusvalta ruokaöljyn hintaan. Yhden vuoden aikana ruokaöljy sitten ponnahti ylöspäin 70%, joka on järkyttävän suuri muutos.
Mafian pääpomotkin ovat kiinnostuneet Venäjän valtion hyvinvoinnista. Varsinkin sellaisista paikoista, joissa sinulla on syytesuoja rikoksia vastaan. Samaan tyyliin kuin Berlusconilla Italiassa oli syytesuoja rikoksia vastaan, kun hän toimi pääministerinä. Tuomarit ja muut korkeassa asemassa olevat virkamiehet omaavat kyseisen immuniteetin rikoksista syyttämisiin. Näin mafian pomo on turvassa syytteiltä, niin kauan kunhan pysyy syytesuojan omaavassa työssä. Tämä helpottaa myös mafian jengin johtamista.
Vuonna 2005 virkamiesten määrä kasvoi yli 10% ja tällä hetkellä virkamiehiä suhteessa väkilukuun on yli 1:100. Amerikassa vastaava määrä on paljon pienempi. Asiasta tekee vielä mielenkiintoisemmaksi sen, että vuonna 2004 Putin pyrki tehostamaan valtiontoimintoja ja vähensi ministereiden määrää. Transperancy International on listannut Venäjän samalla tasolle Togon, Indonesian ja Gambian kanssa kun kyseessä on korruptio. Eli Korruptio on Venäjällä suuri ongelma, mutta kun tietää maan historian, en tiedä kuinka sen vähentäminen on mahdollista.
maanantai 3. joulukuuta 2007
Lainkuuliaisuus
Meitä Suomalaisia pidetään yhtenä kansa, joka noudattaa lakia hyvin kuuliaisesti. Tästä on hyviä esimerkkejä kun katsotaan kuinka tarkasti EU-maat ovat noudattaneet samanlaisia lakeja. Venäjä toisaalta on kuuluisa siitä, että lakia ei seurata aina ihan niin tarkkaan. Mutta kuinka on mahdollista, että naapurimailla on niin suuri ero lainkuuliaisuuden suhteen.
Selvitetään aluksi mikä on lakien tehtävä ja mitä varten niitä laaditaan. Yleinen käytäntö on ollut, että lait on luotu tekemään kansakunnasta stabiilimpi asumispaikka. Esimerkiksi jos tekee murhan joutuu kärsimään lakien määrittelemän tuomion, jolloinka holtittomat tai tahalliset toilailut vähenevät. Siis lakien tarkoitus on tehdä kansalaisten elämä turvatummaksi ja tasa-arvoiseksi kaikkien kansalaisten kesken.
Venäjällä ongelmaksi on muodostunut se, että historian saatossa Venäjän hallitsijat ovat luoneet lakeja saadakseen itse suurta etua ja näin ollen vahingoittaneet kansalaisten etuuksia. Myös poliitikot ovat käyttäneet samaa temppua hieman paremmin peitettynä. Poliitikot ovat luoneet lakeja, joihin on ollut valmis porsaanreikä. Näin esimerkiksi verotusasioissa porsaanreikää ovat käyttäneet myös muutkin kuin poliitikot, jotka suunnittelivat sen vain omaan käyttöön.
Tämä epätasa-arvoinen tilanne johtajien ja kansalaisten välillä on aikojen kuluessa aiheuttanut sen, ettei sääntöjä noudateta niin tarkkaan. Kerroin jossain vaiheessa poliitikoista ja lahjuksista, mutta sekin on yksi ikävä ja varsin suuri ongelma Venäjällä.
Suomessa, jos on tupakointikieltokyltti esillä se tarkoittaa, ettei kukaan siellä polta. Venäjällä asia on toinen, jonkun pitää useinkin ilmoittamaa siitä ettei siellä saa polttaa, vaikka kyltti löytyisikin. Uskoisin mitä pienempi rike tai tottelemattomuus sen suurempi on sen väärinkäyttö, sillä suurista vahingonteoista saa Venäjällä todella suuret tuomiot. Kuten tiedämme on kuolemantuomion laki Venäjällä väliaikaisesti jäädytetty, jolloinka kuolemantuomiota odottavat ovat ainakin väliaikaisesti elinkautisvankeja.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä tämä lainkuuliaisuuden ero eri maiden välillä, tai yrittää tajuta mistä se johtuu. Näin on mahdollista ymmärtää hiukan myös Venäläistä logiikkaa.
Selvitetään aluksi mikä on lakien tehtävä ja mitä varten niitä laaditaan. Yleinen käytäntö on ollut, että lait on luotu tekemään kansakunnasta stabiilimpi asumispaikka. Esimerkiksi jos tekee murhan joutuu kärsimään lakien määrittelemän tuomion, jolloinka holtittomat tai tahalliset toilailut vähenevät. Siis lakien tarkoitus on tehdä kansalaisten elämä turvatummaksi ja tasa-arvoiseksi kaikkien kansalaisten kesken.
Venäjällä ongelmaksi on muodostunut se, että historian saatossa Venäjän hallitsijat ovat luoneet lakeja saadakseen itse suurta etua ja näin ollen vahingoittaneet kansalaisten etuuksia. Myös poliitikot ovat käyttäneet samaa temppua hieman paremmin peitettynä. Poliitikot ovat luoneet lakeja, joihin on ollut valmis porsaanreikä. Näin esimerkiksi verotusasioissa porsaanreikää ovat käyttäneet myös muutkin kuin poliitikot, jotka suunnittelivat sen vain omaan käyttöön.
Tämä epätasa-arvoinen tilanne johtajien ja kansalaisten välillä on aikojen kuluessa aiheuttanut sen, ettei sääntöjä noudateta niin tarkkaan. Kerroin jossain vaiheessa poliitikoista ja lahjuksista, mutta sekin on yksi ikävä ja varsin suuri ongelma Venäjällä.
Suomessa, jos on tupakointikieltokyltti esillä se tarkoittaa, ettei kukaan siellä polta. Venäjällä asia on toinen, jonkun pitää useinkin ilmoittamaa siitä ettei siellä saa polttaa, vaikka kyltti löytyisikin. Uskoisin mitä pienempi rike tai tottelemattomuus sen suurempi on sen väärinkäyttö, sillä suurista vahingonteoista saa Venäjällä todella suuret tuomiot. Kuten tiedämme on kuolemantuomion laki Venäjällä väliaikaisesti jäädytetty, jolloinka kuolemantuomiota odottavat ovat ainakin väliaikaisesti elinkautisvankeja.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä tämä lainkuuliaisuuden ero eri maiden välillä, tai yrittää tajuta mistä se johtuu. Näin on mahdollista ymmärtää hiukan myös Venäläistä logiikkaa.
torstai 29. marraskuuta 2007
Taksilla matkustajan perusopas
Pietarissa liikuttaessa yöaikaan on taksi varsin näppärä, sillä metro ja hyvin monet muut julkiset kulkuneuvot hiljenevät. Taksi on varsin näppärä keino päästä juuri haluttuun paikkaan, kunhan osaa kertoa paikan venäjäksi(kadun nimen) ja numerot(jotta voi tinkiä/ymmärtää matkan hinnan).
Pietarissa on kahdenlaisia takseja: turisti-takseja, eli niitä joidenka katolla kiiltää virallinen taksikyltti. Näitä voitaisiin Suomessa kutsua virallisiksi takseiksi. Toiseksi aivan normaaleja autolla pyörijöitä/bilistelijöitä, jotka kuskaavat ihmisiä paikasta toiseen maksua vastaan. Viralliset taksit ovat kalliimpia ja joskus vaikeampia löytää, näin ollen en suosittele niitä käytettäväksi. Tästä lähtien käytän sanaa taksi kuvaamaan autoa, jossa ei ole taksi kylttiä, koska paikalliset käyttävät sitä samoin. Taksit ovat huokeampia(mutta kyllä tyhmältä/turistilta veloitetaan suolaisesti).
Kun Pietarissa tulee pulaa taksista, mene tien varteen ja ojenna käsi sivulle, pian viereesi pysähtyy auto, jollekka kerrot minne olisit matkalla. Tämän jälkeen kuski kertoo hinnan tai lähtee menemään, jos ei halua kyyditä. Hintaa on mahdollista tinkiä tarvittaessa. Jos auton pysähtyessä tunnet kuudennen aistin varoittavan ottamasta taksia, voit ottaa askelen tieltä taaksepäin elehtiä kielteisesti. Tämän jälkeen ei kun uutta taksia heiluttamaan. Myös jos taksin kyydissä on muita henkilöitä kannattaa asiaan suhtautua varauksella(monesti taksi haluaa ottaa vain monta asiakasta kerralla kyytiin, mutta suosittelen menemään vain taksiin jossa ainoastaan kuski). Älä kuitenkaan pyri saamaan taksikyytiä miliisiltä(siis älä viito taksia miliisiauton tullessa vastaan).
Taksin kyydissä ollessa mitään suuria etikettisääntöjä ole. Ehkä suurin erikoisuus on, että jos laitat turvavyöt päälle on se loukkaus kuskin ajotaitoja kohtaan. Myös urbaanit legendat peloittelevat sillä, että jos on turvavyöt on päällä ja auto ajaa sillalta jokeen on ongelmissa(joka kuukausi Pietarissa yksi auto ajaa sillalta jokeen). Turvavyön käytön saa jokainen päättää itse, kuskin miellyttäminen vai mahdollinen kolarissa loukkaantuminen on ongelmallinen dilemma :D.
Taksin hinta on 100-250 ruplaa pidemmältä matkalta (esim. metroasema akademiskajalta nevskille). Makeampiakin hintoja kysytään kun suomipojan aksentti karahtaa kuskin korvaan, mutta sitten tingitään tai otetaan toinen taksi. Jos kertoessasi paikannimen kaveri alkaa kartasta etsimään paikkaa, voi olla myös hyvä odottaa seuraavaa taksia. Myös juna-asemien ja muiden turistipesäkkeiden(keskusta) kohdalla on ainakin ensimmäinen hinta korkea.
Taksilla on mukava matkustaa ja rohkeasti vain se käsi ojoon tienvarressa niin kyllä se matka siitä etenee. Erikoisin taksi, jonka kyydissä olen ollut oli auto jossa oli transit-kilvet. Siis auto, jonka on sallittu vain kulkea Venäjältä muuhun maahan. No oli tainnut tulla kulkureittiin pieni mutka, sillä hyvin näytti kaveri sillä autolla taksikeikkaa vetävän.
Pietarissa on kahdenlaisia takseja: turisti-takseja, eli niitä joidenka katolla kiiltää virallinen taksikyltti. Näitä voitaisiin Suomessa kutsua virallisiksi takseiksi. Toiseksi aivan normaaleja autolla pyörijöitä/bilistelijöitä, jotka kuskaavat ihmisiä paikasta toiseen maksua vastaan. Viralliset taksit ovat kalliimpia ja joskus vaikeampia löytää, näin ollen en suosittele niitä käytettäväksi. Tästä lähtien käytän sanaa taksi kuvaamaan autoa, jossa ei ole taksi kylttiä, koska paikalliset käyttävät sitä samoin. Taksit ovat huokeampia(mutta kyllä tyhmältä/turistilta veloitetaan suolaisesti).
Kun Pietarissa tulee pulaa taksista, mene tien varteen ja ojenna käsi sivulle, pian viereesi pysähtyy auto, jollekka kerrot minne olisit matkalla. Tämän jälkeen kuski kertoo hinnan tai lähtee menemään, jos ei halua kyyditä. Hintaa on mahdollista tinkiä tarvittaessa. Jos auton pysähtyessä tunnet kuudennen aistin varoittavan ottamasta taksia, voit ottaa askelen tieltä taaksepäin elehtiä kielteisesti. Tämän jälkeen ei kun uutta taksia heiluttamaan. Myös jos taksin kyydissä on muita henkilöitä kannattaa asiaan suhtautua varauksella(monesti taksi haluaa ottaa vain monta asiakasta kerralla kyytiin, mutta suosittelen menemään vain taksiin jossa ainoastaan kuski). Älä kuitenkaan pyri saamaan taksikyytiä miliisiltä(siis älä viito taksia miliisiauton tullessa vastaan).
Taksin kyydissä ollessa mitään suuria etikettisääntöjä ole. Ehkä suurin erikoisuus on, että jos laitat turvavyöt päälle on se loukkaus kuskin ajotaitoja kohtaan. Myös urbaanit legendat peloittelevat sillä, että jos on turvavyöt on päällä ja auto ajaa sillalta jokeen on ongelmissa(joka kuukausi Pietarissa yksi auto ajaa sillalta jokeen). Turvavyön käytön saa jokainen päättää itse, kuskin miellyttäminen vai mahdollinen kolarissa loukkaantuminen on ongelmallinen dilemma :D.
Taksin hinta on 100-250 ruplaa pidemmältä matkalta (esim. metroasema akademiskajalta nevskille). Makeampiakin hintoja kysytään kun suomipojan aksentti karahtaa kuskin korvaan, mutta sitten tingitään tai otetaan toinen taksi. Jos kertoessasi paikannimen kaveri alkaa kartasta etsimään paikkaa, voi olla myös hyvä odottaa seuraavaa taksia. Myös juna-asemien ja muiden turistipesäkkeiden(keskusta) kohdalla on ainakin ensimmäinen hinta korkea.
Taksilla on mukava matkustaa ja rohkeasti vain se käsi ojoon tienvarressa niin kyllä se matka siitä etenee. Erikoisin taksi, jonka kyydissä olen ollut oli auto jossa oli transit-kilvet. Siis auto, jonka on sallittu vain kulkea Venäjältä muuhun maahan. No oli tainnut tulla kulkureittiin pieni mutka, sillä hyvin näytti kaveri sillä autolla taksikeikkaa vetävän.
tiistai 27. marraskuuta 2007
Duuman vaalit 2007
Toinen joulukuuta 2007 on vuorossa Duuman vaalit, jotka vastaa käytännössä meidän eduskunnan vaaleja. Nämä vaalit ovat olleet myös länsi-Euroopan median tähtäimessä, sillä nykyinen Venäjän Presidentti Vladimir Putin siirtyy virastaan ja on vaaleissa mukana.
Tämän hetkinen poliittinen suuntaus on antanut viitteitä siihen, että Venäjä on luultavasti pyrkimässä Yhdysvaltain tavoin kaksipuoluejärjestelmään. Ennen puolueen piti saada vähintään 5% kaikista äänistä päästäkseen Duumaan, mutta nyt luku on 7%. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pienemmät puoluet kärsivät ja isommat hyötyvät. Voidaan kuitenkin spekuloida, että jos pyrkimyksenä on saada kaksipuoluejärjestelmä niin kyseisen minimiäänimäärän nostaminen on kannattavaa.
Yhtenäinen Venäjä on poliittinen puolue, joka tukee Putinin pääsyä pääministeriksi. Odotettu ääni saldo, joka on arvioitu Yhtenäisen Venäjän saavan on 60%. Yhtenäinen Venäjä on kieltäytynyt kaikista televisio keskusteluista, sillä se pitää asemaansa hyvänä ja mikä tahansa virhe suorassa lähetyksessä voisi ainoastaan laskea kannatusta (missä tahansa Euroopan maassa kyseinen vaalikeskusteluista pois jääminen olisi poliittinen itsemurha). Täällä kyseinen teko myös alentaa muita puolueita, sillä Yhtenäinen Venäjä ei "alennu" muiden puolueiden tasolle. Putin on jatkanut perinteistä vaalikampanjatyyliään, eli ei kerro mitään omista suunnitelmistaan. Näin ollen Yhtenäisen Venäjän mainosbannereissa onkin lausahdus "Plan Putina" Putinin suunnitelma.
Käytännössä, Yhtenäistä Venäjää vastustavan tulee äänestää Venäjän federaation kommunistista puoluetta (KPRF). Vaikka nimessä oleva kommunismi karahtaa ainakin minun korvaan pahasti, voi kyseistä puoluetta verrata SDP:hen tai Vasemmistoon. Nimi on vain säilytetty, koska sillä on varsin suuri brändi arvo Venäjällä. KPRF ennustetaan saavan suurin äänimäärä yhtenäisen Venäjän jälkeen. Tämän lisäksi muita oppositio puolueita tulee olemaan Japloko (omena) ja Oikean siiven puolue.
Suurin osa Venäläisitä, joilta olen kysellyt heidän kiinnostustaan äänestää vaaleissa on ollut varsin laimea. He ovat sanoneet, että mitä väliä on äänestää kuin lopputulos on jo tiedossa. Toisaalta jos vaihtoehtona on joko Yhtenäinen Venäjä tai KPRF moni äänestää mieluummin Yhtenäistä Venäjää pienemmän pahan toivossa.
Lopullinen kysymys kuuluu, saavutetaanko Venäjällä demokratiaa näissä vaaleissa? Vastaus on yksinkertaisesti ei, sillä demokratiaanhan kuuluu, että vallasta käydään reilu kilpailu. Tällä hetkellä kilpailua ei synny, joten Yhtenäinen Venäjä lipuu vallan kahvaan yksinäisessä ylhäisyydessä. Vielä ongelmallisempaa on, että presidentin ja duuman vaalit ovat puoluvuoden sisällä eikä samalla tavoin kuin esimerkiksi yhdysvalloissa, jossa presidentin ja kongressin vaalien väli on 2 vuotta.
Tämän hetkinen poliittinen suuntaus on antanut viitteitä siihen, että Venäjä on luultavasti pyrkimässä Yhdysvaltain tavoin kaksipuoluejärjestelmään. Ennen puolueen piti saada vähintään 5% kaikista äänistä päästäkseen Duumaan, mutta nyt luku on 7%. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pienemmät puoluet kärsivät ja isommat hyötyvät. Voidaan kuitenkin spekuloida, että jos pyrkimyksenä on saada kaksipuoluejärjestelmä niin kyseisen minimiäänimäärän nostaminen on kannattavaa.
Yhtenäinen Venäjä on poliittinen puolue, joka tukee Putinin pääsyä pääministeriksi. Odotettu ääni saldo, joka on arvioitu Yhtenäisen Venäjän saavan on 60%. Yhtenäinen Venäjä on kieltäytynyt kaikista televisio keskusteluista, sillä se pitää asemaansa hyvänä ja mikä tahansa virhe suorassa lähetyksessä voisi ainoastaan laskea kannatusta (missä tahansa Euroopan maassa kyseinen vaalikeskusteluista pois jääminen olisi poliittinen itsemurha). Täällä kyseinen teko myös alentaa muita puolueita, sillä Yhtenäinen Venäjä ei "alennu" muiden puolueiden tasolle. Putin on jatkanut perinteistä vaalikampanjatyyliään, eli ei kerro mitään omista suunnitelmistaan. Näin ollen Yhtenäisen Venäjän mainosbannereissa onkin lausahdus "Plan Putina" Putinin suunnitelma.
Käytännössä, Yhtenäistä Venäjää vastustavan tulee äänestää Venäjän federaation kommunistista puoluetta (KPRF). Vaikka nimessä oleva kommunismi karahtaa ainakin minun korvaan pahasti, voi kyseistä puoluetta verrata SDP:hen tai Vasemmistoon. Nimi on vain säilytetty, koska sillä on varsin suuri brändi arvo Venäjällä. KPRF ennustetaan saavan suurin äänimäärä yhtenäisen Venäjän jälkeen. Tämän lisäksi muita oppositio puolueita tulee olemaan Japloko (omena) ja Oikean siiven puolue.
Suurin osa Venäläisitä, joilta olen kysellyt heidän kiinnostustaan äänestää vaaleissa on ollut varsin laimea. He ovat sanoneet, että mitä väliä on äänestää kuin lopputulos on jo tiedossa. Toisaalta jos vaihtoehtona on joko Yhtenäinen Venäjä tai KPRF moni äänestää mieluummin Yhtenäistä Venäjää pienemmän pahan toivossa.
Lopullinen kysymys kuuluu, saavutetaanko Venäjällä demokratiaa näissä vaaleissa? Vastaus on yksinkertaisesti ei, sillä demokratiaanhan kuuluu, että vallasta käydään reilu kilpailu. Tällä hetkellä kilpailua ei synny, joten Yhtenäinen Venäjä lipuu vallan kahvaan yksinäisessä ylhäisyydessä. Vielä ongelmallisempaa on, että presidentin ja duuman vaalit ovat puoluvuoden sisällä eikä samalla tavoin kuin esimerkiksi yhdysvalloissa, jossa presidentin ja kongressin vaalien väli on 2 vuotta.
maanantai 19. marraskuuta 2007
Ryöstöt Pietarissa
Venäjää on hehkutettu suomalaisille ryöstäjien unelmamaaksi kertomalla erilaisia kauhutarinoita. Tarinoista osaa pitää varsin hyvin paikkaansa, mutta itse voin omalta osaltani kertoa, ettei ole tarvinnut pelätä Pietarissa. Keskustan alueella puhtaat ryöstöt, siis sellaiset, joissa sinua uhataan aseella ovat harvinaisempia, koska väkimassaa on siellä paljon. Kuitenkin taskuvarkaat ja miliisit voivat olla uhkana.
Miliisien käyttämä "rahastuskeino" on tehdä dokumenttien tarkastus ja samalla sujauttaa huumepussi sinun taskuun. Yleensä miliisejä on vähintään kaksi, joten toinen tarkistaa papereita ja toinen sujauttaa pussin. Tämän jälkeen he tarkistavat sinut ja kappasvain sinulta löytyy huumeita, jotka ovat Venäjällä kielletty. Tämän jälkeen olet pakotettu lahjontaan, tai poliisiasemareissuun. Suosittelen henkilökohtaisesti ensimmäistä vaihtoehtoa. Miliisit ovat näppäriä käsistään myös nappaamaan lompakon, joten kannattaa olla tarkkana etteivät poliisit nappaa lompakkoasi tai tyhjennä sitä vain rahoista. Tänä syksynä on eduskunnassakin esitetty kysymys suomalaisten opiskelijoiden turvallisuudesta Pietarissa, kun miliisit olivat pahoin pidelleet opiskelijan (linkki).
Taskuvarkaudet metrossa. No niin nyt voin sitten omakohtaisesti kertoa kuinka kaikki kävi sillä eilen minulta näpistettiin lompakko. Olin venäläisen ystävän kanssa Gostonni Dvorin metroasemalla odottamassa metroa, jotta pääsisin kotiin. Kello oli jotain 23 ja kaikki oli varsin rauhallista. Yleensä en puhu paljoakaan metroasemilla välttääkseni ylenpalttisen huomion, jota puheeni aiheuttaisi(olipa se sitten suomea, venäjää tai englantia). Nyt kuitenkin keskustelin englanniksi varsin huolettomasti, sillä olin venäläisen kaverin kanssa ja ajattelin näin olevani turvassa.
Metro saapui ja kun olin astumassa sisään vaunuun huomasin, etten päässyt eteenpäin sillä ihmisiä oli edessä ja takaa työnnettiin kovasti. Silloin en tajunnut, mutta kyseessä oli 7 hengen näpistysjengi. Aluksi luulin että metro oli vain täynnä, mutta kerta oli muita pidempi niin näin selvästi metrossa olevan paljon tyhjää tilaa. Viiden sekunnin sekavan sumpun jälkeen olin päässyt metroon ja vasta silloin tajusin, että kyseessähän taisi olla ryöstö. Tarkistin farkun etutaskun, jossa olin pitänyt lompakkoa, koska Talvitakissani ei ollut povitaskua. Lompakko puuttui ja tajusin, että nyt on todella kiire. Metro lähtisi kohta liikkeelle enkä tiennyt kenellä ryöstöjengistä oli minun lompakko. Menin kaverin luokse, jonka tiesin varmasti olleen hommassa mukana ja aloin tivaamaan lompakkoani takaisin. Kaveri lähti ulos metrosta ja seurasin häntä(metro ei ollut vielä kerennyt liikkua yhtään asemaväliä). Laiturilla tivasin edelleen lompakkoa takaisin kaveri näytti omaa lompakkoaan ja selitti ettei hänellä ollut minun omaisuutta. Kovasti kaveri kiroili ja otti jossain vaiheessa stiletin esiin, mutta piilotti sen myös melkein saman tien. Pyysin lopulta saada lompakkoni ja kerroin, että olen opiskelija ja siellä oli kaikki korttini. Lopulta saapui kaveri tuoden minun lompakkoani ja sanoen löytäneen sen tuolta maasta. Rahat tietenkin olivat kadonneet, mutta arvokkain eli kaikki dokumentit ja kortit olivat tallella. Tämä jännittävä kokemus tuli minulle maksamaan noin noin 500 ruplaa, joten olin todella onnekas, sillä se oli varmaan pienin summa mitä minulla ollut koskaan lompakossa Venäjällä oloaikana.
Illalla fiilis oli kuitenkin todella ärsyyntynyt siitä, että olin tullut ryöstetytksi, vaikka olin saanut lompakon takaisin ja menetetty summa rahaa oli pieni. Tai oikeastaan se etten ollut tajunnut, että minua ryöstetään enkä osannut toimia mitenkään estääkseni sitä. Toisaalta olin oikein iloinen saadessani mahtavan kokemuksen. Voisin kuvailla eilistä kokemusta benji-hypyksi, ainoastaan en itse päättänyt haluanko maksaa kokemuksesta.
Historia toistaa itseään on vanha sanonta, mutta he jotka lukevat tätä niin tässä on neuvot mitä itse tekisin ensi kerralla: Pidä huolta käsilaukuista ja lompakoista, minulla hölmösti farkun etutaskussa. Tiedosta jos tulee ahdas sumppu, joka ei liiku minnekään suuntaan, että kyseessä on ryöstö. Keskustan metroissa liikkuu kaikkein eniten turisteja, jotka ovat taskuvarkaiden kohteita. Katso ympärillesi kun olet astumassa metroon, sillä nämä näpistysjengit eivät ole paikallisia henkilöitä. Pyri neuvottelemaan ensin lompakkosi itsellesi, tämän jälkeen lähde raahaamaan miliisille, jos on halua(muista kuitenkin, että kaverit ei välttämättä lähde vapaaehtoisesti).
Miliisien käyttämä "rahastuskeino" on tehdä dokumenttien tarkastus ja samalla sujauttaa huumepussi sinun taskuun. Yleensä miliisejä on vähintään kaksi, joten toinen tarkistaa papereita ja toinen sujauttaa pussin. Tämän jälkeen he tarkistavat sinut ja kappasvain sinulta löytyy huumeita, jotka ovat Venäjällä kielletty. Tämän jälkeen olet pakotettu lahjontaan, tai poliisiasemareissuun. Suosittelen henkilökohtaisesti ensimmäistä vaihtoehtoa. Miliisit ovat näppäriä käsistään myös nappaamaan lompakon, joten kannattaa olla tarkkana etteivät poliisit nappaa lompakkoasi tai tyhjennä sitä vain rahoista. Tänä syksynä on eduskunnassakin esitetty kysymys suomalaisten opiskelijoiden turvallisuudesta Pietarissa, kun miliisit olivat pahoin pidelleet opiskelijan (linkki).
Taskuvarkaudet metrossa. No niin nyt voin sitten omakohtaisesti kertoa kuinka kaikki kävi sillä eilen minulta näpistettiin lompakko. Olin venäläisen ystävän kanssa Gostonni Dvorin metroasemalla odottamassa metroa, jotta pääsisin kotiin. Kello oli jotain 23 ja kaikki oli varsin rauhallista. Yleensä en puhu paljoakaan metroasemilla välttääkseni ylenpalttisen huomion, jota puheeni aiheuttaisi(olipa se sitten suomea, venäjää tai englantia). Nyt kuitenkin keskustelin englanniksi varsin huolettomasti, sillä olin venäläisen kaverin kanssa ja ajattelin näin olevani turvassa.
Metro saapui ja kun olin astumassa sisään vaunuun huomasin, etten päässyt eteenpäin sillä ihmisiä oli edessä ja takaa työnnettiin kovasti. Silloin en tajunnut, mutta kyseessä oli 7 hengen näpistysjengi. Aluksi luulin että metro oli vain täynnä, mutta kerta oli muita pidempi niin näin selvästi metrossa olevan paljon tyhjää tilaa. Viiden sekunnin sekavan sumpun jälkeen olin päässyt metroon ja vasta silloin tajusin, että kyseessähän taisi olla ryöstö. Tarkistin farkun etutaskun, jossa olin pitänyt lompakkoa, koska Talvitakissani ei ollut povitaskua. Lompakko puuttui ja tajusin, että nyt on todella kiire. Metro lähtisi kohta liikkeelle enkä tiennyt kenellä ryöstöjengistä oli minun lompakko. Menin kaverin luokse, jonka tiesin varmasti olleen hommassa mukana ja aloin tivaamaan lompakkoani takaisin. Kaveri lähti ulos metrosta ja seurasin häntä(metro ei ollut vielä kerennyt liikkua yhtään asemaväliä). Laiturilla tivasin edelleen lompakkoa takaisin kaveri näytti omaa lompakkoaan ja selitti ettei hänellä ollut minun omaisuutta. Kovasti kaveri kiroili ja otti jossain vaiheessa stiletin esiin, mutta piilotti sen myös melkein saman tien. Pyysin lopulta saada lompakkoni ja kerroin, että olen opiskelija ja siellä oli kaikki korttini. Lopulta saapui kaveri tuoden minun lompakkoani ja sanoen löytäneen sen tuolta maasta. Rahat tietenkin olivat kadonneet, mutta arvokkain eli kaikki dokumentit ja kortit olivat tallella. Tämä jännittävä kokemus tuli minulle maksamaan noin noin 500 ruplaa, joten olin todella onnekas, sillä se oli varmaan pienin summa mitä minulla ollut koskaan lompakossa Venäjällä oloaikana.
Illalla fiilis oli kuitenkin todella ärsyyntynyt siitä, että olin tullut ryöstetytksi, vaikka olin saanut lompakon takaisin ja menetetty summa rahaa oli pieni. Tai oikeastaan se etten ollut tajunnut, että minua ryöstetään enkä osannut toimia mitenkään estääkseni sitä. Toisaalta olin oikein iloinen saadessani mahtavan kokemuksen. Voisin kuvailla eilistä kokemusta benji-hypyksi, ainoastaan en itse päättänyt haluanko maksaa kokemuksesta.
Historia toistaa itseään on vanha sanonta, mutta he jotka lukevat tätä niin tässä on neuvot mitä itse tekisin ensi kerralla: Pidä huolta käsilaukuista ja lompakoista, minulla hölmösti farkun etutaskussa. Tiedosta jos tulee ahdas sumppu, joka ei liiku minnekään suuntaan, että kyseessä on ryöstö. Keskustan metroissa liikkuu kaikkein eniten turisteja, jotka ovat taskuvarkaiden kohteita. Katso ympärillesi kun olet astumassa metroon, sillä nämä näpistysjengit eivät ole paikallisia henkilöitä. Pyri neuvottelemaan ensin lompakkosi itsellesi, tämän jälkeen lähde raahaamaan miliisille, jos on halua(muista kuitenkin, että kaverit ei välttämättä lähde vapaaehtoisesti).
lauantai 17. marraskuuta 2007
Tee vs Kahvi
Iso osa maista voidaan jakaa, joko kahvi- tai tee-maiksi. Kun Suomi ja Yhdysvallat kuuluvat kahvin suuriin kuluttajiin on Venäjä taas fanaattinen tee-maa. Täällä ei ole kahvinkeittimiä näkyvissä, ainoastaan vedenkeittimiä. Tietenkin kahvinkeittimiä ja kahvia on kaupoissa saatavilla. Kuitenkin jos pienissäkin kaupoissa on eri teelaaduille oma hyllynsä niin kyllä kulttuurieron silloin tajuaa.
Tee tuli Venäjälle 1600-luvulla ja Kiinasta ja on siitä lähtien pitänyt asemansa. Alkuaikoina tee ei ollut mitään jokapojan juomaa Venäjällä, sillä kauppakaravaanin matka Moskovasta Kiinaan ja takaisin vei 16 kuukautta. Näin ollen tee oli vain tuote, johon vain rikkailla oli varaa.
Itselleni on mukava helpotus olla maassa, jossa valtaosa väestöstä juo teetä, sillä kuulun tähän Suomalaiseen vähemmistöön ja Venäläiseen enemmistöön, joka juo teetä. Iso osa vaihto-opiskelijoista on ihmetellyt suureen ääneen, että he eivät ole koskaa juoneet näin paljon teetä kuin täällä, joten kyllä tämän teen juonnin täytyy olla Venäjällä jokin tauti.
Teelajeja ja merkkejä riittää pilvin pimein, mutta tässä on yksi suosikkiteeohje: Kuumenna vesi nopeasti kiehuvaksi(älä unohda kiehumaan, muuten happi karkaa vedestä ja tekee teestä kitkerää). Kaada vesi mukiin lisää hedelmäteepussi ja maun mukaan sokeria ja sitruunaviipale. Anna teen hautua minuutista pariin ja nauti.
Tee tuli Venäjälle 1600-luvulla ja Kiinasta ja on siitä lähtien pitänyt asemansa. Alkuaikoina tee ei ollut mitään jokapojan juomaa Venäjällä, sillä kauppakaravaanin matka Moskovasta Kiinaan ja takaisin vei 16 kuukautta. Näin ollen tee oli vain tuote, johon vain rikkailla oli varaa.
Itselleni on mukava helpotus olla maassa, jossa valtaosa väestöstä juo teetä, sillä kuulun tähän Suomalaiseen vähemmistöön ja Venäläiseen enemmistöön, joka juo teetä. Iso osa vaihto-opiskelijoista on ihmetellyt suureen ääneen, että he eivät ole koskaa juoneet näin paljon teetä kuin täällä, joten kyllä tämän teen juonnin täytyy olla Venäjällä jokin tauti.
Teelajeja ja merkkejä riittää pilvin pimein, mutta tässä on yksi suosikkiteeohje: Kuumenna vesi nopeasti kiehuvaksi(älä unohda kiehumaan, muuten happi karkaa vedestä ja tekee teestä kitkerää). Kaada vesi mukiin lisää hedelmäteepussi ja maun mukaan sokeria ja sitruunaviipale. Anna teen hautua minuutista pariin ja nauti.
keskiviikko 14. marraskuuta 2007
Kuinka tervehditään
Riippumatta maasta, jokaisessa kulttuurissa on tietynlaiset tervehtimisrituaalit. Suomessa, jossa etäisyydet ovat pitkiä on myös tervehtiminen tapahtunut etäältä(käden heilautus tai suullinen tervehtiminen). Kuitenkin siellä missä ihmismassat ovat kasautuneet tiheämpään, ei Suomalainen tervehtiminen toimi, sillä ihmisiä on jokapuolella niin paljon että tervehdittävä ei välttämättä huomaa tervehdystä. Nyt olisi tarkoitus kertoa kuinka tervehditään Venäläisittäin.
Toisin kuin Suomessa, Venäjällä kättely on erittäin suosittua myös nuorten keskuudessa. Itse olen saanut oppia tämän, mutta ongelmallista se ei ole kuitenkaan ollut. Kun tutustut uuteen henkilöön ja kerrotte nimenne on kättely hyvin luonnollinen muodollisuus myös Suomalaisille.
Ainakaan nuorten keskuudessa ei ole estettä sille, että nainen ja mies kättelevät keskenään tutustuessaan. Kuitenkin kun nainen ja mies jo tuntevat toisensa tapahtuu tervehtiminen pääasiassa suullisesti(tai poskisuudelmin, mutta tämä tarkoittaa että he ovat todella hyviä ystäviä tai sukulaisia). Miehet taas tervehtivät toisiaan aina kättelemällä, olkoon sitten vaikka käytävällä, niin ohi mentäessä kätellään. En ole kiinnittänyt naisten keskinäisiin tervehtimisiin, mutta ainakin hyvät ystävät halaavat keskenään.
Miesten kättelyissä olen havainnut muutamia piirteitä, jotka ovat kiinnittäneet minun mielenkiinnon. Kerron nyt kaikki kättely tyylit, jotka satun tietämään:
1. Perinteinen kättely
2. Jätkämäinen kättely(sormet osoittavat 45 astetta ylöspäin)
3. Kun on likaiset kädet ojennat rannetta kääntäen samalla kämmenen ranteen alle, jolloin voit tervehtiä likaamatta kaverin kättä. Kaveri tarttuu sinua ranteesta ja kättely toimii varsin normaalisti. Tätä en ole tavannut Suomessa, mutta ei se sitä tarkoita ettei sitä myös Suomessa esiintyisi.
Näiden lisäksi kättelyä tehostetaan tuomalla toinen käsi kaverin kämmeneen, kyynärpäähän tai olkapäälle. Tai kosketetaan omalla vasemmalla kyynärvarrella kaverin rannetta ala tai yläpuolelle kättelyn aikana.
Perinteisesti tervehditään aivan normaalisti ja kun tunnetaan paremmin tervehditään "ystävällisemmin" lisäämällä toinen käsi mukaan kättelyyn.
Toisin kuin Suomessa, Venäjällä kättely on erittäin suosittua myös nuorten keskuudessa. Itse olen saanut oppia tämän, mutta ongelmallista se ei ole kuitenkaan ollut. Kun tutustut uuteen henkilöön ja kerrotte nimenne on kättely hyvin luonnollinen muodollisuus myös Suomalaisille.
Ainakaan nuorten keskuudessa ei ole estettä sille, että nainen ja mies kättelevät keskenään tutustuessaan. Kuitenkin kun nainen ja mies jo tuntevat toisensa tapahtuu tervehtiminen pääasiassa suullisesti(tai poskisuudelmin, mutta tämä tarkoittaa että he ovat todella hyviä ystäviä tai sukulaisia). Miehet taas tervehtivät toisiaan aina kättelemällä, olkoon sitten vaikka käytävällä, niin ohi mentäessä kätellään. En ole kiinnittänyt naisten keskinäisiin tervehtimisiin, mutta ainakin hyvät ystävät halaavat keskenään.
Miesten kättelyissä olen havainnut muutamia piirteitä, jotka ovat kiinnittäneet minun mielenkiinnon. Kerron nyt kaikki kättely tyylit, jotka satun tietämään:
1. Perinteinen kättely
2. Jätkämäinen kättely(sormet osoittavat 45 astetta ylöspäin)
3. Kun on likaiset kädet ojennat rannetta kääntäen samalla kämmenen ranteen alle, jolloin voit tervehtiä likaamatta kaverin kättä. Kaveri tarttuu sinua ranteesta ja kättely toimii varsin normaalisti. Tätä en ole tavannut Suomessa, mutta ei se sitä tarkoita ettei sitä myös Suomessa esiintyisi.
Näiden lisäksi kättelyä tehostetaan tuomalla toinen käsi kaverin kämmeneen, kyynärpäähän tai olkapäälle. Tai kosketetaan omalla vasemmalla kyynärvarrella kaverin rannetta ala tai yläpuolelle kättelyn aikana.
Perinteisesti tervehditään aivan normaalisti ja kun tunnetaan paremmin tervehditään "ystävällisemmin" lisäämällä toinen käsi mukaan kättelyyn.
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
FK Zenit Venäjän mestari vuosimallia 2007!
Tänään Pietarilainen jalkapallojoukkue FK Zenit (Футбольный клуб Зенит) voitti Moskovalaisen Saturnin maalein 1-0 ja varmisti näin Venäjän mestaruuden. Vähemmän jalkalloa seuraaville tiedoksi, että Alexei Eremenko pelaa Saturnissa.
FK Zenit on perustettu vuonna 1925 ja silloin se toimi Leningradin metallitehtaan työtekijöitä varten. Aluksi seuran nimi oli Stalinets, mutta ajan saatossa on Leningradi kaupungin ja Stalinets joukkueen nimi muuttunut. Mestaruuksien määrällä mitattuna Zenit ei ole mikään mahtijoukkue, sillä joukkue on voittanut Venäjän mestaruuden ainoastaan vuonna 1984 ja sekä nyt vuonna 2007.
Tällä hetkellä Gazprom on Zenitin pääomistaja, mikä on vaikuttanut seuran kehityssuuntaan. Taloudellinen vauraus on yksi varsin täreä osa kilpaurheilua ja se on nyt todella vakaalla pohjalla. Suunnitteilla on uusi Stadion ja muutenkin Zenitillä on pyrkimys tulla Eurooppalaiseksi joukkueeksi. Itseasiassa Zenit saattaa olla jopa Venäjän varakkain jalkapallojoukkue. Vaikka Moskovastakin varallisuutta löytyy on se jakautunut 5 pääsarjatasojoukkueen kesken.
Pietarilaisille Zenitin mestaruus on kova juttu, sillä pietarilaisten ja moskovalaisten välillä on samanlaista kähmää kuin suomalaisten ja ruotsalaisten. Näin ollen mestaruus on kohottanut taas hetkeksi itsetuntoa.
Täällä kaupungin syrjemmillä alueilla on ollut varsin rauhallista. Mitä nyt muutamia juhlijoita ja raketteja, mutta uskon että keskustassa on toisenlainen meininki.
Edit: Kerrotaan nyt jälkikäteen, että muutama amerikkalainen opiskelutoveri oli ollut Nevskillä, Pietarin keskustassa, kun Zenitin mestaruus oli vahvistunut. He olivat luulleet, ett vallankumous olisi alkanut, sillä kaikki autot alkoivat tööttäilemään ja muutenkin meno muuttui yhtäkkiä täysin sekavaksi. Illalla juhlijoita oli keskustan kadut täynnä ja meno oli sen mukaista. Tällä hetkellä asuntolan tässä kerroksessa, jossa asun, on pieni ryhmä joka vielä Zenitin lippua liehuttelee ja kitaran säestyksellä laulaa.
FK Zenit on perustettu vuonna 1925 ja silloin se toimi Leningradin metallitehtaan työtekijöitä varten. Aluksi seuran nimi oli Stalinets, mutta ajan saatossa on Leningradi kaupungin ja Stalinets joukkueen nimi muuttunut. Mestaruuksien määrällä mitattuna Zenit ei ole mikään mahtijoukkue, sillä joukkue on voittanut Venäjän mestaruuden ainoastaan vuonna 1984 ja sekä nyt vuonna 2007.
Tällä hetkellä Gazprom on Zenitin pääomistaja, mikä on vaikuttanut seuran kehityssuuntaan. Taloudellinen vauraus on yksi varsin täreä osa kilpaurheilua ja se on nyt todella vakaalla pohjalla. Suunnitteilla on uusi Stadion ja muutenkin Zenitillä on pyrkimys tulla Eurooppalaiseksi joukkueeksi. Itseasiassa Zenit saattaa olla jopa Venäjän varakkain jalkapallojoukkue. Vaikka Moskovastakin varallisuutta löytyy on se jakautunut 5 pääsarjatasojoukkueen kesken.
Pietarilaisille Zenitin mestaruus on kova juttu, sillä pietarilaisten ja moskovalaisten välillä on samanlaista kähmää kuin suomalaisten ja ruotsalaisten. Näin ollen mestaruus on kohottanut taas hetkeksi itsetuntoa.
Täällä kaupungin syrjemmillä alueilla on ollut varsin rauhallista. Mitä nyt muutamia juhlijoita ja raketteja, mutta uskon että keskustassa on toisenlainen meininki.
Edit: Kerrotaan nyt jälkikäteen, että muutama amerikkalainen opiskelutoveri oli ollut Nevskillä, Pietarin keskustassa, kun Zenitin mestaruus oli vahvistunut. He olivat luulleet, ett vallankumous olisi alkanut, sillä kaikki autot alkoivat tööttäilemään ja muutenkin meno muuttui yhtäkkiä täysin sekavaksi. Illalla juhlijoita oli keskustan kadut täynnä ja meno oli sen mukaista. Tällä hetkellä asuntolan tässä kerroksessa, jossa asun, on pieni ryhmä joka vielä Zenitin lippua liehuttelee ja kitaran säestyksellä laulaa.
perjantai 9. marraskuuta 2007
Roope Ankka Venäjää valloittamassa
Kaikille suomalaisille tutut hahmot kuten: Roope ja Aku Ankka ovat täällä paljon pienempiä julkkiksia. Itse asiassa Aku Ankka sarjakuvia tai ylipäätänsä mitään sarjakuvaa on vaikea löytää, ainakin jos haluaisi lukea vielä venäjän kielellä. Olen jo pitkään miettinyt minkä takia asia on näin. Sillä ainakin minuun Barksin ja Rosan tarinat iskevät kuin metrin mitta, toisaalta olen kyllä pienestä pitäen lukenut Aku Ankkaa ja näin ollen hahmot ovat olleet tuttuja. Nykyään en kuitenkaan Aku Ankasta innostu, paitsi jos sen olisi saanut venäjäksi.
Venäjällä niin sanottuja lasten sarjakuvia ovat sellaiset kirjat, joissa on aina sivun kokoinen kuva ja sen päällä tarina. Samaan tyyliin kuin Mauri Kunnaksen tekemissä lastenkirjoissa. Olen kysellyt muutamaltakin henkilöltä minkä takia täällä ei ole sarjakuvia ollenkaan. He sanovat, että ne ovat varsin lapsellisia eikä niitä kukaan lue. Esimerkiksi seitsemän vuotiaat lapset lukevat mieluummin Harry Potteria kuin sarjakuvia. Sivuhuomautuksena sen verran lokakuun puolessa välin ilmestyi Harry Potterin uusin kirja venäjän kielellä. Eli varsin nopsaan on käännös tehty, taitaa vielä suomalaiset saada odottaa hetkisen.
Sitä en kuitenkaan tiedä jos käännättäisin Barksin parhaita venäjän kielelle ja alkaisin myymään niitä, niin turmeltuisivatko Venäjän lapset ja alkaisivat lukemaan niitä, vai jättäisivätkö lukematta. Onhan se yksi vaihtoehto, että jos ei ole sarjakuvia mitä lukea, niin ei sarjakuvat sitten suosittujakaan voi olla.
Maassa, jossa jonot ovat pitkiä ja metrolla matkustaminen vie aikaa on kehittynyt oma lukukulttuurinsa. Kaikkialla ihmiset lukevat. Parhaita ovat töihin menevät ihmiset, jotka lukevat koko metromatkan mukaan lukien liukuportaat ja kävelyt. Täytyy siis olettaa, että he osaavat työmatkansa ulkoa, kerta eivät paljoa vilkuile.
Venäjällä niin sanottuja lasten sarjakuvia ovat sellaiset kirjat, joissa on aina sivun kokoinen kuva ja sen päällä tarina. Samaan tyyliin kuin Mauri Kunnaksen tekemissä lastenkirjoissa. Olen kysellyt muutamaltakin henkilöltä minkä takia täällä ei ole sarjakuvia ollenkaan. He sanovat, että ne ovat varsin lapsellisia eikä niitä kukaan lue. Esimerkiksi seitsemän vuotiaat lapset lukevat mieluummin Harry Potteria kuin sarjakuvia. Sivuhuomautuksena sen verran lokakuun puolessa välin ilmestyi Harry Potterin uusin kirja venäjän kielellä. Eli varsin nopsaan on käännös tehty, taitaa vielä suomalaiset saada odottaa hetkisen.
Sitä en kuitenkaan tiedä jos käännättäisin Barksin parhaita venäjän kielelle ja alkaisin myymään niitä, niin turmeltuisivatko Venäjän lapset ja alkaisivat lukemaan niitä, vai jättäisivätkö lukematta. Onhan se yksi vaihtoehto, että jos ei ole sarjakuvia mitä lukea, niin ei sarjakuvat sitten suosittujakaan voi olla.
Maassa, jossa jonot ovat pitkiä ja metrolla matkustaminen vie aikaa on kehittynyt oma lukukulttuurinsa. Kaikkialla ihmiset lukevat. Parhaita ovat töihin menevät ihmiset, jotka lukevat koko metromatkan mukaan lukien liukuportaat ja kävelyt. Täytyy siis olettaa, että he osaavat työmatkansa ulkoa, kerta eivät paljoa vilkuile.
tiistai 6. marraskuuta 2007
Metrolla ympäri Pietaria
Helpoin tapa matkustaa Pietarissa on metro, sillä metroasemilla on aina näkyvillä metron kulkureitti ja pysähtymispisteet. Busseilla ja muilla julkisilla kulkuvälineillä aikataulujen ja reittien selvittäminen on ongelmallista varsinkin Pietarissa lyhyen aikaa vierailevalle.
Pietarin metro on varsin erikoinen rakennelma, sillä Nevan alueen suot ja vesistöt ovat olleet suuri ongelma myös metrojärjestelmän rakentajille. Ongelmiin tehtiin yksinkertainen ratkaisu. Porataan maan alle tarpeeksi syvä kuilu, näin vältetään vesistöt ja suot. Syvälle rakennetut metroasemat kaupungin keskustassa toimivat myös väestönsuojina, joten täysin turhia ei nämä syvälle rakennetut mestat ole. Varsinkin keskustan alueella olevat metroasemat ovat myös kauniita nähtävyyskohteita, joten jo niiden takia suosittelen käymään metroasemilla ja katsomaan politiikan ja historian havinaa.
Metro maksaa kertamaksuna 14 ruplaa (50senttiä), tai 300 ruplaa kuussa. Yhdellä kertamaksulla voi matkustaa metrolla niin kauan kuin haluaa, kunhan ei nouse ylös maanpinnalle. Kunhan kassalta on saanut zetonin (metropoletti), niin eikun vaan porteista ohi ja liukuportailla alas. Liukuportaat huristavat varsin kovaa vauhtia verrattuna Sokoksen liukuportaisiin. Alhaalla näkyy opasteet eri asemille ja jossain liukuportaiden lähistöllä on myös koko metrokartta, jossa voi kerätä (turisti)huomiopisteitä ja selvittää miten pääsee perille. Kaikki kioskit myyvät myös Pietarin karttoja, joissa näkyy myös metroverkoston kartta. Kyrilliset aakkoset olisi hyvä osata, sillä kaikki opastekyltit ovat ainoastaan venäjäksi. Muuten mitään ongelmia ei ole, sillä linjan vaihtokaan ei ole iso ongelma.
Sitä olen miettinyt onko mahdollista juosta liukuportaat alhaalta ylös, kun liukuportaat vetävät alaspäin. Koska portaiden vauhti on reipas pitäisi juoksuvauhdin olla kanssa kova, mutta matka on aika pitkä joten kunto saattaisi loppua kesken. Kerron miten käy, kunhan joskus hiljaisena aikana yritän tuota.
Pietarin metro on varsin erikoinen rakennelma, sillä Nevan alueen suot ja vesistöt ovat olleet suuri ongelma myös metrojärjestelmän rakentajille. Ongelmiin tehtiin yksinkertainen ratkaisu. Porataan maan alle tarpeeksi syvä kuilu, näin vältetään vesistöt ja suot. Syvälle rakennetut metroasemat kaupungin keskustassa toimivat myös väestönsuojina, joten täysin turhia ei nämä syvälle rakennetut mestat ole. Varsinkin keskustan alueella olevat metroasemat ovat myös kauniita nähtävyyskohteita, joten jo niiden takia suosittelen käymään metroasemilla ja katsomaan politiikan ja historian havinaa.
Metro maksaa kertamaksuna 14 ruplaa (50senttiä), tai 300 ruplaa kuussa. Yhdellä kertamaksulla voi matkustaa metrolla niin kauan kuin haluaa, kunhan ei nouse ylös maanpinnalle. Kunhan kassalta on saanut zetonin (metropoletti), niin eikun vaan porteista ohi ja liukuportailla alas. Liukuportaat huristavat varsin kovaa vauhtia verrattuna Sokoksen liukuportaisiin. Alhaalla näkyy opasteet eri asemille ja jossain liukuportaiden lähistöllä on myös koko metrokartta, jossa voi kerätä (turisti)huomiopisteitä ja selvittää miten pääsee perille. Kaikki kioskit myyvät myös Pietarin karttoja, joissa näkyy myös metroverkoston kartta. Kyrilliset aakkoset olisi hyvä osata, sillä kaikki opastekyltit ovat ainoastaan venäjäksi. Muuten mitään ongelmia ei ole, sillä linjan vaihtokaan ei ole iso ongelma.
Sitä olen miettinyt onko mahdollista juosta liukuportaat alhaalta ylös, kun liukuportaat vetävät alaspäin. Koska portaiden vauhti on reipas pitäisi juoksuvauhdin olla kanssa kova, mutta matka on aika pitkä joten kunto saattaisi loppua kesken. Kerron miten käy, kunhan joskus hiljaisena aikana yritän tuota.
maanantai 5. marraskuuta 2007
Tele2, Beeline ja muut teleyhtiöt!
Tervetuloa blogisaarnan pariin. Tänään on meillä vuorossa venäläinen puhelinmaailma. Kuten Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa on kännyköiden kytkykauppa voimassa, niin Venäjällä ei. Tämä ei johdu siitä että laki ei sallisi, vaan sen että muuten puhelimet katoaisivat. Tietenkään ei myöskään ostajaa löytyisi.
Paikallinen liittymä on ehdoton hankinta, jos aikoo kommunikoida kännykällä Venäjällä. Toinen vaihtoehto on Suomalainen liittymä ja rekkalasti kultahippuja. Itse, kun hankin liittymän otin myös huomioon, että saatan soitan myös Suomeen. Valitsin tele2 nimisen operaattorin ja tähän mennessä toiminut moitteettomasti. En kuitenkaan tiedä mitenkä liittymäni toimii Pietarin ulkopuolella.
Venäjällä kännykkäliittymä toimii periaatteella maksa ensin puhu sitten. Kaupunki on täynnä pankkiautomaatin tyylisiä laatikoita, joissa voit ladata numeroosi puheaikaa. Tämän jälkeen tulee ilmoitus, että lisäys onnistunut. Kannattaa tarkistaa automaatin yhteydessä ottaako kone välityspalkkiota. Monet eivät ota ollenkaan, joten kaiken saa puheaikana.
Hinnasto on 3.5senttiä minuutti ja saman verran tekstiviestistä, eli hiukan edullisempaa kuin Suomessa. Kännykät täällä ovat jopa hiukan kalliimpia kuin Suomessa. Tai kalliit kännykät saavat täällä statuslisän. Halvin kännykkä maksaa 60euroa.
Eilen olin ensimmäistä kertaa Yliopiston koripallojoukkueen treeneissä. Joukkueen taso oli minulle varsin sopiva. Ainoa ikävä takaisku oli, että nilkka vääntyi treeneissä. Tietenkään ei voinut kesken lopettaa, sillä oli ensimmäinen kerta eli piti näyttää mihinkä pystyy. Saattaa kylläkin jäädä sitten keskiviikon treenit väliin, ei ainakaan vielä pysty edes normaalisti kävelemään, saati juoksemaan. No mikä oli syynä nilkan muljahtamiseen? Monta kuukautta ilman intensiivistä koripalloharjoittelua ja pari kuukautta ilman kuntosalia. Toisin sanoen kehoni heikoin lenkki petti. Juoksussa pärjäsin heille varsin mainiosti ja heitoissa myös eli eikun vaan nilkka kuntoon ja tietenkin sormi, joka varmaan sai hiusmurtuman viimeviikon jalkapallopeleissä.
Paikallinen liittymä on ehdoton hankinta, jos aikoo kommunikoida kännykällä Venäjällä. Toinen vaihtoehto on Suomalainen liittymä ja rekkalasti kultahippuja. Itse, kun hankin liittymän otin myös huomioon, että saatan soitan myös Suomeen. Valitsin tele2 nimisen operaattorin ja tähän mennessä toiminut moitteettomasti. En kuitenkaan tiedä mitenkä liittymäni toimii Pietarin ulkopuolella.
Venäjällä kännykkäliittymä toimii periaatteella maksa ensin puhu sitten. Kaupunki on täynnä pankkiautomaatin tyylisiä laatikoita, joissa voit ladata numeroosi puheaikaa. Tämän jälkeen tulee ilmoitus, että lisäys onnistunut. Kannattaa tarkistaa automaatin yhteydessä ottaako kone välityspalkkiota. Monet eivät ota ollenkaan, joten kaiken saa puheaikana.
Hinnasto on 3.5senttiä minuutti ja saman verran tekstiviestistä, eli hiukan edullisempaa kuin Suomessa. Kännykät täällä ovat jopa hiukan kalliimpia kuin Suomessa. Tai kalliit kännykät saavat täällä statuslisän. Halvin kännykkä maksaa 60euroa.
Eilen olin ensimmäistä kertaa Yliopiston koripallojoukkueen treeneissä. Joukkueen taso oli minulle varsin sopiva. Ainoa ikävä takaisku oli, että nilkka vääntyi treeneissä. Tietenkään ei voinut kesken lopettaa, sillä oli ensimmäinen kerta eli piti näyttää mihinkä pystyy. Saattaa kylläkin jäädä sitten keskiviikon treenit väliin, ei ainakaan vielä pysty edes normaalisti kävelemään, saati juoksemaan. No mikä oli syynä nilkan muljahtamiseen? Monta kuukautta ilman intensiivistä koripalloharjoittelua ja pari kuukautta ilman kuntosalia. Toisin sanoen kehoni heikoin lenkki petti. Juoksussa pärjäsin heille varsin mainiosti ja heitoissa myös eli eikun vaan nilkka kuntoon ja tietenkin sormi, joka varmaan sai hiusmurtuman viimeviikon jalkapallopeleissä.
perjantai 2. marraskuuta 2007
Meikkinä punajuuri ja hiili
No niin kerta miesten muoti on käyty läpi, on loogisena jatkona naiset.
Stereotypia ja olettamus: kaikki venäläiset naiset kauniita ja huoliteltuja. Todellisuus kuitenkin on aina jotain muuta kuin stereotypiat antavat ymmärtää. Kuitenkin kaikki Pietarissa liikkuvat naiset ovat meikanneet itsensä, sitä en tiedä mistä tämä johtuu mutta heitän oman arvioni.
Venäjällä on kautta aikojen ollut julmia johtajia, jolloin alamaiset ovat saaneet kärsiä. Kaikkein eniten tämä varmaan vaikuttanut toisen maailmansodan ja Stalinin aikaan, jolloin sotilaita ja ”karkotettuja” menehtyi paljon, joista suurin osa oli miehiä. Tämä johti siihen että aikoinaan sukupuolijakauma oli hyvin vääristynyt ja markkinatalouden mukaan kilpailu miehistä kasvoi. Kilpailu johti naistenväliseen kilpavarusteluun, jossa aseina olivat vaatteet ja meikit.
Sota-aikaan naisten meikkikokoelma koostui punajuuresta ja hiilestä. Eli mustaa ja punaista väriä oli tarjolla. Sekä muotivaatteista, jotka tehtiin itse. Yksi vanhempi nainen kertoi että osaa tehdä villapaidasta yli toistakymmentä erilaista vaatekappaletta, siis mielikuvitusta on riittänyt. Kun Neuvostoliitto hajosi ja Euroopasta alettiin rahdata meikkejä ja vaatteita Venäjälle, olisi kuin pommi olisi rähähtänyt. Venäläinen nainen ei enää kohdannut ongelmaa puuttuvien meikkivärien ja muiden kauneudenhoitotuotteiden suhteen vaan imi kaiken itseensä mikä vain suinkin pystyi. Tämä taas on aiheutti toisen ääripään eli ylimeikkauksen. Myös pukeutumisessa on samoa piirteitä havaittavissa silloin tällöin.
Toisin kuin miehet naiset pukeutuvat enemmän yksilöllisesti ja välttävät miesten ”ryhmä”-pukeutumista. Naisia pukeutumissa yhdistävä piirre on korkokengät. Tuntuu kuin se olisi kirjoittamaton sääntö tai laki että naisten tulee pitää korkokenkiä, mutta en minä sitä asiaa harmittele. Muita yleistyksiä ei pahemmin pysty sanomaan, sillä varsin kirjavaa on pukeutuminen. Ehkä erikoisena piirteenä voidaan sanoa henkseleitä joiden annetaan roikkua vapaana.
Stereotypia ja olettamus: kaikki venäläiset naiset kauniita ja huoliteltuja. Todellisuus kuitenkin on aina jotain muuta kuin stereotypiat antavat ymmärtää. Kuitenkin kaikki Pietarissa liikkuvat naiset ovat meikanneet itsensä, sitä en tiedä mistä tämä johtuu mutta heitän oman arvioni.
Venäjällä on kautta aikojen ollut julmia johtajia, jolloin alamaiset ovat saaneet kärsiä. Kaikkein eniten tämä varmaan vaikuttanut toisen maailmansodan ja Stalinin aikaan, jolloin sotilaita ja ”karkotettuja” menehtyi paljon, joista suurin osa oli miehiä. Tämä johti siihen että aikoinaan sukupuolijakauma oli hyvin vääristynyt ja markkinatalouden mukaan kilpailu miehistä kasvoi. Kilpailu johti naistenväliseen kilpavarusteluun, jossa aseina olivat vaatteet ja meikit.
Sota-aikaan naisten meikkikokoelma koostui punajuuresta ja hiilestä. Eli mustaa ja punaista väriä oli tarjolla. Sekä muotivaatteista, jotka tehtiin itse. Yksi vanhempi nainen kertoi että osaa tehdä villapaidasta yli toistakymmentä erilaista vaatekappaletta, siis mielikuvitusta on riittänyt. Kun Neuvostoliitto hajosi ja Euroopasta alettiin rahdata meikkejä ja vaatteita Venäjälle, olisi kuin pommi olisi rähähtänyt. Venäläinen nainen ei enää kohdannut ongelmaa puuttuvien meikkivärien ja muiden kauneudenhoitotuotteiden suhteen vaan imi kaiken itseensä mikä vain suinkin pystyi. Tämä taas on aiheutti toisen ääripään eli ylimeikkauksen. Myös pukeutumisessa on samoa piirteitä havaittavissa silloin tällöin.
Toisin kuin miehet naiset pukeutuvat enemmän yksilöllisesti ja välttävät miesten ”ryhmä”-pukeutumista. Naisia pukeutumissa yhdistävä piirre on korkokengät. Tuntuu kuin se olisi kirjoittamaton sääntö tai laki että naisten tulee pitää korkokenkiä, mutta en minä sitä asiaa harmittele. Muita yleistyksiä ei pahemmin pysty sanomaan, sillä varsin kirjavaa on pukeutuminen. Ehkä erikoisena piirteenä voidaan sanoa henkseleitä joiden annetaan roikkua vapaana.
torstai 1. marraskuuta 2007
Sushia ensikertalaiselle
Eilen tuli käytyä sushi-ravintolassa syömässä. Mukana oli japanin ruokaa rakastava kaveri, joten se teki ensimmäisestä raakaan kalaan tutustumisesta helpompaa.
Ruokapaikan nimeä en muista, mutta ruokalaketju se kuitenkin oli, joten varmaan parisenkymmentä paikkaa Pietarissa sillä. Kello 15-18 on ravintolassa häppärit, eli mitä tahansa tilaatkin saat sen tuplana. Meitä oli parillinen määrä ruokailijoita, joten kenenkään ei tarvinnut syödä tupla-annosta. Tilasin sushi-levyn jossa oli monenlaisia kaloja(ei olisi haitannut vaikka jotain ei olisi pystynyt syömään).
Välispiikki alkaa: Ravintoloissa ja klubeilla kalja ei ole ylivoimaisen kallista verrattuna Suomeen (n.40-60ruplaa). Kuitenkin ongelma on siinä että vesi on sitten sitäkin kalliimpaa. Kun tilaat puolen litran kaljan 50 ruplalla saat samalla hinnalla 2desin vesipullon. Siis mitä ei voi olla totta! Välispiikki loppuu.
Kun lauta tuli eteeni, oli vastassa merilevärullia ja pieniä riisikasoja joiden päällä oli joku raaka kalanpala. Oli tonnikalaa, ahventa, rapua, lohta ja niin edespäin. Tämä riisikakun ja kalan palan yhdistelmä dipattiin soijakastikkeessa, johonka sai sekoittaa tulista wasabitahnaa mielensä mukaan. Kaikkea pystyin syömään, mutta en kuitenkaan rakastunut tähän ruokaan. Suosittelen kuitenkin Timoa kokeilemaan tätä kerta kova kalan ystävä olet.
Tänään pääsin jonkun urheiluvastaavan puheille ja kerroin että haluan pelata koripalloa jossain joukkueessa. Tarkasti ottivat yhteystietoni ylös ja sen mitä ymmärsin niin sanoivat että ensi sunnuntaina tulisin uudestaan. Saa nähdä mitä se nyt tarkoitti(jos edes mitään oikein ymmärsin).
Eilen oli historian välikoe ja huomenna on poliittisen historian välikoe. Sitä on mukava lukea tenttiin, kun luennoilla olen käynyt kerran kummallakin kurssilla. Tämä johtuu siitä, että olen tullut tänne kesken lukukauden. Ensimmäiseen kokeeseen osasin hyvin vastata. Eli kiitos Peksin ja Tuomon pika briiffauksesta aiheesta Venäjän historia.
Ruokapaikan nimeä en muista, mutta ruokalaketju se kuitenkin oli, joten varmaan parisenkymmentä paikkaa Pietarissa sillä. Kello 15-18 on ravintolassa häppärit, eli mitä tahansa tilaatkin saat sen tuplana. Meitä oli parillinen määrä ruokailijoita, joten kenenkään ei tarvinnut syödä tupla-annosta. Tilasin sushi-levyn jossa oli monenlaisia kaloja(ei olisi haitannut vaikka jotain ei olisi pystynyt syömään).
Välispiikki alkaa: Ravintoloissa ja klubeilla kalja ei ole ylivoimaisen kallista verrattuna Suomeen (n.40-60ruplaa). Kuitenkin ongelma on siinä että vesi on sitten sitäkin kalliimpaa. Kun tilaat puolen litran kaljan 50 ruplalla saat samalla hinnalla 2desin vesipullon. Siis mitä ei voi olla totta! Välispiikki loppuu.
Kun lauta tuli eteeni, oli vastassa merilevärullia ja pieniä riisikasoja joiden päällä oli joku raaka kalanpala. Oli tonnikalaa, ahventa, rapua, lohta ja niin edespäin. Tämä riisikakun ja kalan palan yhdistelmä dipattiin soijakastikkeessa, johonka sai sekoittaa tulista wasabitahnaa mielensä mukaan. Kaikkea pystyin syömään, mutta en kuitenkaan rakastunut tähän ruokaan. Suosittelen kuitenkin Timoa kokeilemaan tätä kerta kova kalan ystävä olet.
Tänään pääsin jonkun urheiluvastaavan puheille ja kerroin että haluan pelata koripalloa jossain joukkueessa. Tarkasti ottivat yhteystietoni ylös ja sen mitä ymmärsin niin sanoivat että ensi sunnuntaina tulisin uudestaan. Saa nähdä mitä se nyt tarkoitti(jos edes mitään oikein ymmärsin).
Eilen oli historian välikoe ja huomenna on poliittisen historian välikoe. Sitä on mukava lukea tenttiin, kun luennoilla olen käynyt kerran kummallakin kurssilla. Tämä johtuu siitä, että olen tullut tänne kesken lukukauden. Ensimmäiseen kokeeseen osasin hyvin vastata. Eli kiitos Peksin ja Tuomon pika briiffauksesta aiheesta Venäjän historia.
tiistai 30. lokakuuta 2007
Miesten muoti
Isossa massassa on paljon erilaisuuksia, mutta muutamia silmiinkin sattuvia piirteitä on löytynyt.
Aikoinaan Iivana julman ollessa vallassa, hän perusti erillisen erikoisyksikön, jonka jokainen sotilas oli valmis tuhoamaan vaikka kotikylänsä, jos käsky olisi käynyt. Näitä joukkoja kutsuttiin "opritsheiksi" Tunnusomaista näille joukoille oli, että kaikki varusteet hevoset mukaan lukien olivat pikimustia. Siihen aikaan munkit pukeutuivat mustiin kaapuihin, joten Oprashikit olivat varsin toisenlainen tuttavuus kuin ystävälliset munkit. Stalin oli aikoinaan suuri Iivana julman ihailija, joten ei tarvitse arvata mistä KGB:n mustat nahkapuvut ovat peräisin. Yhteen aikaan mafian joukot pukeutuivat myös mustiin nahkatakkeihin.
Nykyään tämä musta on miesten pääväri. Jokaisella itsellään kunnioittavalla miehellä tulee olla mustat nahkakengät ja aina huolletussa kunnossa. Nahkatakki tai muu musta takki on varsin yleinen, mustat housut tai tummat farkut. Vyönsoljet ovat täällä monesti myös isokokoisia. Täällä olen myös tajunnut kuinka Giorgio ja Hilfiger pystyvät menestymään, sillä paikallisilla miehillä näyttää löytyvän paljon vaatteita joissa nämä merkit on isolla ilmoitettu. Rannekello on Venäjällä statussymboli, joten menestyvällä miehellä kuuluu olla sellainen. Pienet miesten laukut ovat sattuneet silmään ja tietenkin mitä pulleampi minilaukku sen parempi.
Täällä on paljon myös paljon "takafalkkoneita" (engl. mullet), joita olen kuullut, että myös Ruotsissa jonkun verran suositaan. Tämän lisäksi monesti miehekkyyttä halutaan lisätä tekemällä "rough look" eli parransänkää ja hallitun sekaiset hiukset.
Kello on jo niin paljon, että ei taida viimepäivien tapahtumista jaksaa kirjoitella, mutta pikkuhiljaa alkaa urheilusta tulla säännöllistä. Vielä kun löydän yliopiston koripallojoukkueen ja kuntosalin.
Aikoinaan Iivana julman ollessa vallassa, hän perusti erillisen erikoisyksikön, jonka jokainen sotilas oli valmis tuhoamaan vaikka kotikylänsä, jos käsky olisi käynyt. Näitä joukkoja kutsuttiin "opritsheiksi" Tunnusomaista näille joukoille oli, että kaikki varusteet hevoset mukaan lukien olivat pikimustia. Siihen aikaan munkit pukeutuivat mustiin kaapuihin, joten Oprashikit olivat varsin toisenlainen tuttavuus kuin ystävälliset munkit. Stalin oli aikoinaan suuri Iivana julman ihailija, joten ei tarvitse arvata mistä KGB:n mustat nahkapuvut ovat peräisin. Yhteen aikaan mafian joukot pukeutuivat myös mustiin nahkatakkeihin.
Nykyään tämä musta on miesten pääväri. Jokaisella itsellään kunnioittavalla miehellä tulee olla mustat nahkakengät ja aina huolletussa kunnossa. Nahkatakki tai muu musta takki on varsin yleinen, mustat housut tai tummat farkut. Vyönsoljet ovat täällä monesti myös isokokoisia. Täällä olen myös tajunnut kuinka Giorgio ja Hilfiger pystyvät menestymään, sillä paikallisilla miehillä näyttää löytyvän paljon vaatteita joissa nämä merkit on isolla ilmoitettu. Rannekello on Venäjällä statussymboli, joten menestyvällä miehellä kuuluu olla sellainen. Pienet miesten laukut ovat sattuneet silmään ja tietenkin mitä pulleampi minilaukku sen parempi.
Täällä on paljon myös paljon "takafalkkoneita" (engl. mullet), joita olen kuullut, että myös Ruotsissa jonkun verran suositaan. Tämän lisäksi monesti miehekkyyttä halutaan lisätä tekemällä "rough look" eli parransänkää ja hallitun sekaiset hiukset.
Kello on jo niin paljon, että ei taida viimepäivien tapahtumista jaksaa kirjoitella, mutta pikkuhiljaa alkaa urheilusta tulla säännöllistä. Vielä kun löydän yliopiston koripallojoukkueen ja kuntosalin.
lauantai 27. lokakuuta 2007
Ja eikun jonottamaan...
Venäjällä on kehittynyt aivan omanlaisensa jonotuskulttuuri. Tämä johtuu pääasiassa Neuvostoliiton ajoista, jolloin kaikkea sai jonottaa. Esimerkiksi 80-luvulla kun Gorbatsov laittoi voimaan alkoholin "kieltolain", joka vähensi alkoholin määrää kaupoissa. Oli seurauksena se että jonot viinakauppaan venyivät yli korttelin mittaisiksi. Tällöin babushkat, jotka olivat tulleet aikaisemmin jonottamaan möivät oman jonotuspaikkansa alkoholia eniten haluavalle. Koska viinaa oli vain rajoitettu määrä niin kaikille ei tätä juovuttavaa nektaria riittänyt (se on sitten toinen tarina kuinka mafia rikastui silloin viinan pimeällä myynnillä ja oli valmis ostamaan kaikkea kun Neuvostoliitto hajosi).
Aina kun tulet paikkaan, jossa on ihmisiä odottamassa vuoroaan tulee kysyä: Кто посленние? (Kto poslennije), eli kuka on viimeinen. Tähän joku vastaa: Я посленнию (Ja poslenniju), minä olen viimeinen. Paina kaverin ulkonäkö mieleen ja nyt tiedät, että sinun vuorosi on hänen jälkeensä. Monestikaan mitään järkevää jonoa ei ole vaan sekava ihmiskasa, joten ainoa keino tietää milloin oma vuoro on seurata milloinka edellä oleva henkilö pääsee asioimaan - seuraavana on sinun vuorosi. On mahdollista, että joku on lähtenyt käymään jossain odottamisen sijaan, jolloin hän palatessaan säilyttää aikaisemmin varaamansa paikkansa. Näin ollen sinun eteesi saattaa ilmestyä henkilö, joka on ollut jossain, mutta jonkun toisen jonossa olevan kuuluu kyllä kertoa, että hän on "varannut" paikkansa aiemmin.
Ruokakaupoissa on hyvin tavallista, että jos näet kaverin jonottamassa ruokakasseineen, voit hyvin mennä hänen seurakseen. Koska kaverisi on ”varannut” myös sinulle paikkaa. Tämä tuntui minusta täysin oudolta, mutta kerta muutkin tekevät näin niin miksi en minäkin. Eletään maassa maan tavalla. Kääntöpuolena on, että sinun eteesi saattaa myös ilmestyä henkilöitä.
Nykyään tätä jonotusta ei kaupoissa näy, paitsi töiden jälkeen. Kun täytyy pyörittää byrokratian rattaita on jonotusta tiedossa, myös pankit ja postit ovat jonottajien suosikkikohteita.
Aina kun tulet paikkaan, jossa on ihmisiä odottamassa vuoroaan tulee kysyä: Кто посленние? (Kto poslennije), eli kuka on viimeinen. Tähän joku vastaa: Я посленнию (Ja poslenniju), minä olen viimeinen. Paina kaverin ulkonäkö mieleen ja nyt tiedät, että sinun vuorosi on hänen jälkeensä. Monestikaan mitään järkevää jonoa ei ole vaan sekava ihmiskasa, joten ainoa keino tietää milloin oma vuoro on seurata milloinka edellä oleva henkilö pääsee asioimaan - seuraavana on sinun vuorosi. On mahdollista, että joku on lähtenyt käymään jossain odottamisen sijaan, jolloin hän palatessaan säilyttää aikaisemmin varaamansa paikkansa. Näin ollen sinun eteesi saattaa ilmestyä henkilö, joka on ollut jossain, mutta jonkun toisen jonossa olevan kuuluu kyllä kertoa, että hän on "varannut" paikkansa aiemmin.
Ruokakaupoissa on hyvin tavallista, että jos näet kaverin jonottamassa ruokakasseineen, voit hyvin mennä hänen seurakseen. Koska kaverisi on ”varannut” myös sinulle paikkaa. Tämä tuntui minusta täysin oudolta, mutta kerta muutkin tekevät näin niin miksi en minäkin. Eletään maassa maan tavalla. Kääntöpuolena on, että sinun eteesi saattaa myös ilmestyä henkilöitä.
Nykyään tätä jonotusta ei kaupoissa näy, paitsi töiden jälkeen. Kun täytyy pyörittää byrokratian rattaita on jonotusta tiedossa, myös pankit ja postit ovat jonottajien suosikkikohteita.
perjantai 26. lokakuuta 2007
Зенит чампион попедаеш толка он!
Tuli eilen käytyä ulkomaalaisten kanssa katsomassa Pietarilaisen jalkapallojoukkue Zeniitin UEFA-cup ottelu hollantilaistaista AZ Alkamaaria vastaan. Ottelu päättyi 1-1 ja varsinkin miliisien ja turvallisuusjoukkojen määrä ihmetytti. Ennenkuin pääsimme katsomoon kävelimme 4 tarkastuspisteen ohi ja 3:ssa niistä minuut tarkastettiin kaikista vaarallisesta. Peli päättyi 1-1 ja yleisö oli varsin hyvin pelissä mukana. Kokemus oli oikein mukava, vaikka katsomat eivät täysin täynnä olleetkaan. Odotan kun Zeniitillä on vastassa Moskovalainen joukku, silloin on ilmassa paikallista "Suomi vs Ruotsi" henkeä.
Tiedoksi niille, jotka haluavat Zeniitin matseja katsomaan, niin mene metrolla asemalle Sportivnaja ja stadion on maan alta noustessasi suoraan edessä. Liput voi olla kannattavaa varata päivää tai kahta aikaisemmin, jolloin saa varmemmin paikan(riippuu tietenkin ketä vastaan peli on). Lippuja saattaa kyllä saada ostettua muualtakin kuin stadionilta, mutta muita paikkoja en tiedä. Meidän liput oli hankittu päivää aikaisemmin ja hinta oli 600 ruplaa eli noin 20e. Halvimmillaan liput taitaa olla 200-300 ruplaa.
Nahodka on 24/7 auki oleva ruokakauppa, jossa kävin eilen varastoja täydentemässä. Kassajonossa tutustuin vanhemman puoleiseen mieshenkilöön joka osasi puhua hiukan englantia. Hetken päästä selvisi, että mies oli aikoinaan työskennellyt Suomessa 25 vuotta ja osasi puhua sitä varsin sujuvasti. Leonid oli taksikuski ja lupasi toimia tarvittaessa taksina kunhan tuon sille Suomesta koskenkervapullon. Varsin mukava tuttavuus ja hyödyllinen lisä pimeiden taksien joukkoon.
Venäjällä, tai ainakin Pietarissa ja Moskovassa elämä pyörii 24/7 teholla! Sen huomaa siitä, että kaikki kaupat ovat joka päivä auki. Tämän lisäksi varsinkin vähän pienemmät ruokakaupat ja produktit(pieni puoti josta yleensä pyydetään halutut tuotteet ja myyjä ojentaa tiskin takaa) ovat auki 24/7. Näin ollen Venääiset ovat olleet ihmeissään kuinka suomalaiset pystyvät elämään, kerta sunnuntaisin ei voi käydä kaupoissa. Kaupoissa on sama alkoholipolitiikka kuin Suomessa. Joskus 21-23 jälkeen ei täällä myydä alkoholituotteita. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei täällä kaljaa lueta alkoholituotteeksi vaan virkoikkeeksi. Vodkat sun muut sitä vastoin ovat alkoholituotteita.
Itse tykkään todella paljon kauppojen aukioloista täällä, jolloin ei tarvitse miettiä milloin mennä kauppaan. Tämä on varmaankin paljon kiinni lain säädännöistä, mutta varmasti myös halvempi työvoima Venäjällä mahdollistaa sen että esim. kirjakauppa voi olla auki yötä päivää(yöllä kirjakauppa monesti näyttää elokuvia).
Tiedoksi niille, jotka haluavat Zeniitin matseja katsomaan, niin mene metrolla asemalle Sportivnaja ja stadion on maan alta noustessasi suoraan edessä. Liput voi olla kannattavaa varata päivää tai kahta aikaisemmin, jolloin saa varmemmin paikan(riippuu tietenkin ketä vastaan peli on). Lippuja saattaa kyllä saada ostettua muualtakin kuin stadionilta, mutta muita paikkoja en tiedä. Meidän liput oli hankittu päivää aikaisemmin ja hinta oli 600 ruplaa eli noin 20e. Halvimmillaan liput taitaa olla 200-300 ruplaa.
Nahodka on 24/7 auki oleva ruokakauppa, jossa kävin eilen varastoja täydentemässä. Kassajonossa tutustuin vanhemman puoleiseen mieshenkilöön joka osasi puhua hiukan englantia. Hetken päästä selvisi, että mies oli aikoinaan työskennellyt Suomessa 25 vuotta ja osasi puhua sitä varsin sujuvasti. Leonid oli taksikuski ja lupasi toimia tarvittaessa taksina kunhan tuon sille Suomesta koskenkervapullon. Varsin mukava tuttavuus ja hyödyllinen lisä pimeiden taksien joukkoon.
Venäjällä, tai ainakin Pietarissa ja Moskovassa elämä pyörii 24/7 teholla! Sen huomaa siitä, että kaikki kaupat ovat joka päivä auki. Tämän lisäksi varsinkin vähän pienemmät ruokakaupat ja produktit(pieni puoti josta yleensä pyydetään halutut tuotteet ja myyjä ojentaa tiskin takaa) ovat auki 24/7. Näin ollen Venääiset ovat olleet ihmeissään kuinka suomalaiset pystyvät elämään, kerta sunnuntaisin ei voi käydä kaupoissa. Kaupoissa on sama alkoholipolitiikka kuin Suomessa. Joskus 21-23 jälkeen ei täällä myydä alkoholituotteita. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei täällä kaljaa lueta alkoholituotteeksi vaan virkoikkeeksi. Vodkat sun muut sitä vastoin ovat alkoholituotteita.
Itse tykkään todella paljon kauppojen aukioloista täällä, jolloin ei tarvitse miettiä milloin mennä kauppaan. Tämä on varmaankin paljon kiinni lain säädännöistä, mutta varmasti myös halvempi työvoima Venäjällä mahdollistaa sen että esim. kirjakauppa voi olla auki yötä päivää(yöllä kirjakauppa monesti näyttää elokuvia).
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Ensimmäinen yhteys ulkomaailmaan
On tainnut muutama päivä vierähtää siitä kun viimeisen kerran tänne blogiin tekstiä lisäsin. Tänään sain internetin toimimaan. eikä kestänyt edes kauan:) vain pari viikkoa.
Tällä hetkellä fiilis on varsin hyvä. Tulen varmaankin jossain vaiheessa kertomaan ensimmäisen viikon säätämisestä, viilaamisesta ja kaikesta muusta paperin taittelusta ja siirtelystä, jota tarvittiin että pystyin opiskelun täällä aloittamaan.
Asun tällä hetkellä opiskelijoille suunnatussa asuntolassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa, kuin kaikki luennot. Tämä takaa sen, ettei kylminäkään päivinä tarvitse ulkona käydä. Rakennuksen kolmas kerros on suunnattu ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta jostain syystä minut on sijoitettu kahdeksanteen kerrokseen - mikä on varsin hyvä sillä tässä kerroksessa puhutaan englannin sijasta venäjää. Minulla on kaksi kämppistä, jotka kummatkin ovat Kazakstanista(jahas ei tainnut tulla oikeinkirjoitusdirektiivien mukaan).
Vastaan on jo näin lyhyen ajan kuluessa tullut paljon pieniä kulttuurivivahteita, jotka eroavat länsi-Eurooppalaisista käytännöistä, mutta niistä tulen kertomaan myöhemmin.
Tällä hetkellä fiilis on varsin hyvä. Tulen varmaankin jossain vaiheessa kertomaan ensimmäisen viikon säätämisestä, viilaamisesta ja kaikesta muusta paperin taittelusta ja siirtelystä, jota tarvittiin että pystyin opiskelun täällä aloittamaan.
Asun tällä hetkellä opiskelijoille suunnatussa asuntolassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa, kuin kaikki luennot. Tämä takaa sen, ettei kylminäkään päivinä tarvitse ulkona käydä. Rakennuksen kolmas kerros on suunnattu ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta jostain syystä minut on sijoitettu kahdeksanteen kerrokseen - mikä on varsin hyvä sillä tässä kerroksessa puhutaan englannin sijasta venäjää. Minulla on kaksi kämppistä, jotka kummatkin ovat Kazakstanista(jahas ei tainnut tulla oikeinkirjoitusdirektiivien mukaan).
Vastaan on jo näin lyhyen ajan kuluessa tullut paljon pieniä kulttuurivivahteita, jotka eroavat länsi-Eurooppalaisista käytännöistä, mutta niistä tulen kertomaan myöhemmin.
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Se on menoa nyt!
No niin, huomenna olen matkalla Pietariin ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Minun passi ja viisumi on Niinalla, joka lähtee Helsingistä Pietariin menevään junaan. Eli toivottavasti kumpikin päästään junaan ja nähdään siellä ennen rajamuodollisuuksia.
Kaikki on nyt pakattu. On kännykän laturista villasukkiin ja juoksukenkiin eli kaikkea tarpeellista. Yleensä kuitenkin jotain olennaista on jäänyt uupumaan, mutta ei sillä niin väliä koska sen huomaa vasta myöhemmin.
Kyllähän noita perhosia taitaa muutama mahan pohjassa olla. OnneksiPietarin suomiklubi on ollut loistava apu. Suomiklubin kautta olen saanut tutorin, joten en ole aivan yksin Pietarin opiskeluympäristössä. Koulusta en ole kuullut vielä mitään, mutta huomenna kuulen.
Hyvää yötä eli spakolnij notch
Kaikki on nyt pakattu. On kännykän laturista villasukkiin ja juoksukenkiin eli kaikkea tarpeellista. Yleensä kuitenkin jotain olennaista on jäänyt uupumaan, mutta ei sillä niin väliä koska sen huomaa vasta myöhemmin.
Kyllähän noita perhosia taitaa muutama mahan pohjassa olla. OnneksiPietarin suomiklubi on ollut loistava apu. Suomiklubin kautta olen saanut tutorin, joten en ole aivan yksin Pietarin opiskeluympäristössä. Koulusta en ole kuullut vielä mitään, mutta huomenna kuulen.
Hyvää yötä eli spakolnij notch
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
Suomen Venäjän konsulaatti
Viime torstaina sain ilmoituksen CIMO:sta, että kutsu Venäjälle oli tullut (Venäjän federaation stipendin saa vuosittain noin 4 000 opiskelijaa eri maista ja kaikki olivat samassa odottavassa tilassa). Tämän jälkeen pystyin hakemaan viisumia Venäjän konsulaatista. Siis vihdoinkin! On tässä mennyt jo tovi ja alkanut toivomaan, että jotain tapahtuisi.
Tuumasta toimeen eli hyppäsin perjantai aamuna kello 4.15 Helsinkiin lähtevään junaan. Kyllä luit oikein siis 4.15 oli lähtö joten herätys oli valomerkin aikoihin. Junassa sai kuitenkin jotenkin torkuttua ja vähän vaille yhdeksen aikoihin sitä oltiin jo Helsingissä. Olin sopinut Astan(CIMO:n yhteyshenkilö) kanssa tapaamisesta juna-asemalla. Häneltä sain kutsusta kopion, siltä varalta että konsulaatissa tulisi ongelmia.
Suomen Venäjän konsulaatti on auki kello 9-12. Tämän lisäksi siellä on aina pitkät jonot. No konsulaattiin saavuttuani huomasin kaikkien puhuvan venäjää, vartijat mukaan lukien. Onneksi siellä oli yksi tiski myös englannin taitoisille, johonka menin jonottamaan. Kaikki asiakirjat, passi ja passikuvat oli mukana, joten kaiken piti olla kunnossa. Kun edessä ollut amerikkalainen oli saanut hommattua viisumit itselleen sekä perheelleen puolen tunnin asioinnin jälkeen oli minun vuoroni.
Tiskillä ojensin kaikki asiakirjat virkailijalle ja kaikki meni oikein sulavasti, kunnes ilmeni ettei konsulaatti ollut saanut minun kutsuaan. Myöskään minulla oleva kopio kutsusta ei kelvannut. Ilmoitin hänelle, että ministeriö oli faksannut saman ilmoituksen myös heille. Mutta kävi ilmi ettei ministeriöstä mitään ollut faksattu. Loppujen lopuksi he olivat soittaneet ministeriöön ja saaneet tiedon, että kutsu oli tulossa myös konsulaattiin. Viisumi on sitten ensi perjantaina saatavissa. Tämä nopea operaatio kesti reilun tunnin ja sinä aikana jono oli venynyt rakennuksen ulkopuolelle. Olin saanut myös kaksi virkailijaa avuksi ja toinen heistä osasi suomea suureksi yllätyksekseni.
Päivä oli loistava, kun hommat hoituivat. Pietari, viikon päästä nähdään... toivottavasti.
Tuumasta toimeen eli hyppäsin perjantai aamuna kello 4.15 Helsinkiin lähtevään junaan. Kyllä luit oikein siis 4.15 oli lähtö joten herätys oli valomerkin aikoihin. Junassa sai kuitenkin jotenkin torkuttua ja vähän vaille yhdeksen aikoihin sitä oltiin jo Helsingissä. Olin sopinut Astan(CIMO:n yhteyshenkilö) kanssa tapaamisesta juna-asemalla. Häneltä sain kutsusta kopion, siltä varalta että konsulaatissa tulisi ongelmia.
Suomen Venäjän konsulaatti on auki kello 9-12. Tämän lisäksi siellä on aina pitkät jonot. No konsulaattiin saavuttuani huomasin kaikkien puhuvan venäjää, vartijat mukaan lukien. Onneksi siellä oli yksi tiski myös englannin taitoisille, johonka menin jonottamaan. Kaikki asiakirjat, passi ja passikuvat oli mukana, joten kaiken piti olla kunnossa. Kun edessä ollut amerikkalainen oli saanut hommattua viisumit itselleen sekä perheelleen puolen tunnin asioinnin jälkeen oli minun vuoroni.
Tiskillä ojensin kaikki asiakirjat virkailijalle ja kaikki meni oikein sulavasti, kunnes ilmeni ettei konsulaatti ollut saanut minun kutsuaan. Myöskään minulla oleva kopio kutsusta ei kelvannut. Ilmoitin hänelle, että ministeriö oli faksannut saman ilmoituksen myös heille. Mutta kävi ilmi ettei ministeriöstä mitään ollut faksattu. Loppujen lopuksi he olivat soittaneet ministeriöön ja saaneet tiedon, että kutsu oli tulossa myös konsulaattiin. Viisumi on sitten ensi perjantaina saatavissa. Tämä nopea operaatio kesti reilun tunnin ja sinä aikana jono oli venynyt rakennuksen ulkopuolelle. Olin saanut myös kaksi virkailijaa avuksi ja toinen heistä osasi suomea suureksi yllätyksekseni.
Päivä oli loistava, kun hommat hoituivat. Pietari, viikon päästä nähdään... toivottavasti.
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
Venäläinen virtuaalimaailma
Tämän päivän suurin keksintö on internet, joka sisältää myös Venäläisen maailman. Kuitenkin meidän käyttämä latinalainen kirjasin ei sovellu kun haluaa hakea googlella tietoa Venäläisistä sivuista, jotka käyttävät kyrillisiä kirjaimia. Olen kirjannut muutamia asioita, jotka ovat helpottaneet virtuaalista seikkailua Venäjäksi.
1. http://www.slav.helsinki.fi/atk/kyrilliikka/ruslav.htm
Yllä olevassa linkissä on ohjeet kyrillisen näppäimistön asentamiseksi kotikoneelle. Kyrilliset kirjaimet on aseteltu siten, että länsimaalaisen on helppo omaksua nopeasti kirjainten paikat.
2. http://translation2.paralink.com/
Paras tietämäni venäjä-englanti-venäjä kääntäjä, sillä pystyt kääntämään myös tekstiä. Helpottaa paljon nettisivujenkin lukemista. Kuitenkin on huomattava, näidenkin kääntäjien puutteellisuus, mutta suuntaa antavana apuna todella hyödyllinen.
3. www.google.com
Enää on vain mielikuvitus rajana...
1. http://www.slav.helsinki.fi/atk/kyrilliikka/ruslav.htm
Yllä olevassa linkissä on ohjeet kyrillisen näppäimistön asentamiseksi kotikoneelle. Kyrilliset kirjaimet on aseteltu siten, että länsimaalaisen on helppo omaksua nopeasti kirjainten paikat.
2. http://translation2.paralink.com/
Paras tietämäni venäjä-englanti-venäjä kääntäjä, sillä pystyt kääntämään myös tekstiä. Helpottaa paljon nettisivujenkin lukemista. Kuitenkin on huomattava, näidenkin kääntäjien puutteellisuus, mutta suuntaa antavana apuna todella hyödyllinen.
3. www.google.com
Enää on vain mielikuvitus rajana...
maanantai 10. syyskuuta 2007
Odottavan aika on pitkä...
Noniin, koulu on alkanut viime maanantaina, mutta itse olen kiltisti vielä Suomen puolella. No syy siihen on opiskeluviisumin puuttuminen. En todellakaan tiedä milloinka mahtaa tulla ilmoitus, että voin hakea sitä viisumia. Alkaahan tässä pikku hiljaa jännittämään tuleeko joulu ennen kuin Pietariin löytää. Osaltaan asiasta tekee vielä ikävämmän se, että työt loppuivat viime kuussa. Ajattelin joskus kun työsopimusta tein, että kyllähän tää vaihtohomma etenee kuin juna kiskoilla... Venäjällä vaan junat ovat erittäin suosittuja ryöstökohteita (lue vaikka Tohtori Zivago niin tiedät).
No eipä siinä mitään ollaan täällä suomessa sitten. Kerätään puolukoita, rempataan keittiötä ja rakennetaan yhdelle firmalle kotisivuja. Saa sen ajan kulumaan, mutta onhan tuota lähtöä jo jonkin verran odottanut.
Kävin tänään ottamassa toisen Twinrix-rokotteen, sillä unohdin mennä aiemmin ja piti varata uusi aika. Kaikki kuitenkin meni jouhevasti ja nyt on rokotuksetkin otettu. Laitetaanpas venäjänkielinen nettiradio päälle ja pakan!
No eipä siinä mitään ollaan täällä suomessa sitten. Kerätään puolukoita, rempataan keittiötä ja rakennetaan yhdelle firmalle kotisivuja. Saa sen ajan kulumaan, mutta onhan tuota lähtöä jo jonkin verran odottanut.
Kävin tänään ottamassa toisen Twinrix-rokotteen, sillä unohdin mennä aiemmin ja piti varata uusi aika. Kaikki kuitenkin meni jouhevasti ja nyt on rokotuksetkin otettu. Laitetaanpas venäjänkielinen nettiradio päälle ja pakan!
perjantai 17. elokuuta 2007
Vakuutukset ja rokotukset
Kun opiskelupaikka oli varmistunut tuntui mahanpohjassa pieni kouraisu, sillä nyt oli varmaa että Venäjälle mennään. Ennen Venäjälle lähtöä minun täytyy saattaa kaikki asiat täällä Suomessa kondikseen, jotteivät ne tulisi kummittelemaan Venäjällä olo aikanani. Esimerkkeinä: muuttoilmoitus, kelan olosuhdemuutos, säännöllisesti tulevat laskut automaattisesti maksuun ja ystävä tarkistamaan kotimaisen postin silloin tällöin.
Vakuutukset: Ainakin Venäjälle lähtijöille vaaditaan koko opiskeluajan kestävä matkavakuutus, niinpä myös minä hankin sellaisen. Hintavertailu eri vakuutusyhtiöiden välillä on kannattavaa, sillä hinta eroissa on useiden satojen eurojen eroja. Itse päädyin If-vakuutusyhtiöön, koska minulla oli siellä jo matkavakutuus alle 45 päivän matkoja varten sekä tapaturmavakuutus ja näin ollen hinta oli edullisin minulle.
Rokotukset: Menin nettiin ja tarkistin mitä rokotuksia suositellaan Venäjälle lähtevälle otettavaksi ja soitin terveyskeskukseen ja varasin rokotus ajat. Löysin lompakostani armeijassa saamani rokotuskortin, josta kävi ilmi että kurkkumätä- ja jäykkäkouristussuoja oli voimassa. Niiden lisäksi tarvitsin polion ja hepatiitti AB:n. Hepatiitti AB:stä annetaan 3 pistosta. Toinen pistos annetaan kuukausi ensimmäisestä ja kolmas 6-12 kuukauden päästä ensimmäisestä. Tämä on hyvä ottaa huomioon, ettei jätä rokotuksia liian myöhäiseksi. 26.7.07 sain poliorokotteen sekä twinrexin ekan pistoksen. 30.8.07 on vuorossa twinrexin toinen pistos ja kolmannen otan matkan jälkeen. Polio oli ilmainen ja Twinrex-rokote 43e pistos.
torstai 16. elokuuta 2007
Kuinka kaikki sai alkunsa
Opiskelen Tampereen teknillisissä yliopistossa ja siellä olen käynyt 4 kurssia venäjän kieltä. Toisin sanoen kielitaitoni on venäjän osalta da ja njet tasoa. Vuosi sitten tuli vitsailtua kavereille että kyllähän sitä Venäjälle menen opiskelemaan kerta Suomessakin sitä opetellut, mutta ne puheet kuulosti omaan korvaanikin todella absurdeilta.
Aikaa kului ja tänä keväänä laitoin sitten hakupaperit liikkumaan Venäjän byrokratian rattaisiin. Todella pitkän odottelun jälkeen sain vahvistuksen opiskulupaikasta Pietarin teknillisessä yliopistossa. Tällä hetkellä odotan Venäjän valtiolta lupaa hakea opiskelijaviisumia, jotta pääsen itänaapurin puolelle opiskelemaan. Koulu alkaa 3.9, mutta nähtäväksi jää milloinka pääsen sinne lähtemään viisumiongelman takia. Kaikki muut tuntemani vaihto-opiskelijat ovat saaneet varmistuksen opiskelupaikasta ja luvan lähteä Saksaan, Yhdysvaltoihin ja ties minne. Täytyy vain toivoa, että sanonta "Kyllä hyvää kannattaa odottaa" pitää paikkansa myös Venäjän kohdalla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
